Deirdre of Joy
Ennen varsinaista aihetta kerron teille erään tarinan, tiivistettynä versiona.
Jo ennen kuin Deirdre syntyi, oli druidi ennustanut hänen kohtalonsa; hänestä tulisi kaunein Irlannissa koskaan nähty nainen, mutta hänen vuokseen kuninkaat syyllistyisivät petoksiin ja sankarit kuolisivat. Kuninkaan seurue vaati oitis lasta surmattavaksi heti sen synnyttyä, mutta kuningas Conchobor päätti toisin. Tyttö vietäisiin kauas pois ja kasvatettaisiin Conchoborin puolisoksi. Näin tapahtui. Elämänsä ensimmäisinä vuosina Deirdre ei tavannut muita kuin kasvatusvanhempansa ja kuninkaan satiirikon.
Eräänä talvipäivänä Deirdre istui unelmoimassa ja näki korpin syövän veristä ateriaa lakeudella. "Voisin rakastaa miestä, jolla on tuollaiset värit; hiukset mustat kuin korpin sulat, iho valkoinen kuin lumi, posket punaiset kuin veri," Deirdre sanoi. "Sellainen mies on," vastasi kuninkaan satiirikko. "Naoise, Uisliun poika."
Niin Deirdre lähti ja vaati Naoisen ottamaan hänet omakseen. Naoise kieltäytyi ensin, osin kahden veljensä painostuksesta, mutta nuoret rakastivat toisiaan ja lopulta Naoise antoi periksi. Koska Naoise oli kuningas Conchoborin soturi, hänen täytyi lähteä maanpakoon Deirdren kanssa. Hän tarjosi veljilleen mahdollisuutta jäädä, mutta veljet eivät tahtoneet kuulla moisesta. Uisliun pojat olivat aina olleet erottamattomat ja niin he olisivat nytkin.
Deirdre, Naoise ja tämän kaksi veljeä vaelsivat kauan. Veljekset tekivät urotekoja, väistelivät ansoja ja suojelivat Deirdrea, sillä Conchoborin haamu leijui jatkuvasti heidän yllään. Lopulta eräs Irlannin sankareista ja Conchoborin luotetuimmista miehistä, Fergus, toi sanan, että kuningas oli antanut anteeksi ja veljekset olivat saaneet anteeksi. Ferguksen suojeluksessa veljekset ja Deirdre lähtivät takaisin, mutta Fergus joutui jäämään jälkeen, sillä hänet oli kutsuttu aterialle eikä hän kuninkaan edustajana voinut siitä kieltäytyä.
Perillä Emain Machassa, Conchoborin linnassa, oli järjestetty väijytys; veljekset surmattiin ja Deirdre vangittiin. Samalla kuoli Ferguksen poika, joka ruumiillaan suojasi Naoisea ja lukuisia muita sankareita. Raivostunut Fergus lähti maanpakoon Connachtin, Ulsterin perivihollisen hoviin. Mutta Deirdresta ei ollut kuninkaalle iloa; hän kulki jatkuvasti kuin kuollut ja jos hänelle puhui, hän vain lausui runon, jossa kuvasi rakkauttaan Naoiseen. Lopulta kuningas kysyi, ketä Deirdre vihasi eniten ja Deirdre kertoi kuninkaan lisäksi vihaavansa eniten Eogania, miestä, joka oli surmannut Naoisen.
"Hyvä on," sanoi kuningas. "Siispä vietät vuoden Eoganin luona."
Kentällä oli suuri kivi. Sen luokse Deirdre juoksi ja murskasi päänsä.
Kyseinen tarina on Deirdre tai "Deirdre of Sorrows", yksi kelttiläisen Irlannin hienoimmista ja tunnetuimmista tarinoista. Se kuuluu olennaisena osana Taín Bo Cuailnge -tarinakokoelmaan, jonka kantava teema on Connachtin ja Ulsterin välinen taistelu. Deirdren traaginen taru on inspiroinut näytelmiä ja novelleja niinkin hienoilta kirjoittajilta kuin Yeats.
Luin tänään jälleen Deirdren surullisen tarinan ja tulin ajatelleeksi, että miksi sen surullisuutta niin usein painotetaan. En ole lukenut näytelmää enkä novelleja, mutta jos yksi on nimetty "Deirdre of Sorrows", ei liene vaikea arvata, mihin teema painottuu. On totta, että tarina on traaginen, mutta se ei ole pelkästään sitä. Koska tarina osaltaan selittää sitä, miksi Fergus ja monet muut Ulsterin sankarit siirtyivät Connachtin puolelle, merkittävä paino on alkuperäisessä kertomuksessa laitettu Conchoborin petoksen kuvaamiselle ja alun tuomiopäivämaalailulle Deirdren kohtalosta. Mutta tämän ei tarvitsisi rajoittaa niitä, jotka käyttävät Deirdren tarinaa inspiraationa. He voisivat kertoa onnesta; he voisivat kertoa siitä, kuinka vahva Deirdre oli seuratessaan omaa päätöstään ja kieltäytymällä alistumasta kuninkaan omistamaksi tavaraksi, jolla ei ollut valtaa omaa elämäänsä; he voisivat kertoa niistä vuosista, jotka Deirdre ja Naoise elivät kuin mies ja vaimo, onnellisina toinen toisistaan; he voisivat kertoa veljesten vankkumattomasta rakkaudesta. Vaikka lähes kaikki miehet katsovat Deirdreen himoiten, kertomuksessa ei kertaakaan edes vihjata, että Naoisen veljet olisivat tunteneet pienintäkään kateutta. He pitivät yhtä loppuun saakka.
Mutta ei kukaan taida ajatella näitä asioita. Epäilemättä Deirdre kärsi paljon, mutta hän sai myös paljon enemmän kuin moni nainen sinä aikana saattoi odottaa; hän valitsi itse puolisonsa ja eli tämän kanssa useita vuosia. Ei Deirdren elämä ollut pelkkää tuskaa ja tragiikkaa. Se oli sitä ennen kaikkea vain lopussa, mutta silloinkin Deirdre hallitsi itse omaa elämäänsä. Hän oli alun alkaen tiennyt, mitä hänen valinnastaan seuraa ja silti kieltäytynyt alistumasta. Se ei ole pelkästään traagista. Se on onnen hinta.
Jo ennen kuin Deirdre syntyi, oli druidi ennustanut hänen kohtalonsa; hänestä tulisi kaunein Irlannissa koskaan nähty nainen, mutta hänen vuokseen kuninkaat syyllistyisivät petoksiin ja sankarit kuolisivat. Kuninkaan seurue vaati oitis lasta surmattavaksi heti sen synnyttyä, mutta kuningas Conchobor päätti toisin. Tyttö vietäisiin kauas pois ja kasvatettaisiin Conchoborin puolisoksi. Näin tapahtui. Elämänsä ensimmäisinä vuosina Deirdre ei tavannut muita kuin kasvatusvanhempansa ja kuninkaan satiirikon.
Eräänä talvipäivänä Deirdre istui unelmoimassa ja näki korpin syövän veristä ateriaa lakeudella. "Voisin rakastaa miestä, jolla on tuollaiset värit; hiukset mustat kuin korpin sulat, iho valkoinen kuin lumi, posket punaiset kuin veri," Deirdre sanoi. "Sellainen mies on," vastasi kuninkaan satiirikko. "Naoise, Uisliun poika."
Niin Deirdre lähti ja vaati Naoisen ottamaan hänet omakseen. Naoise kieltäytyi ensin, osin kahden veljensä painostuksesta, mutta nuoret rakastivat toisiaan ja lopulta Naoise antoi periksi. Koska Naoise oli kuningas Conchoborin soturi, hänen täytyi lähteä maanpakoon Deirdren kanssa. Hän tarjosi veljilleen mahdollisuutta jäädä, mutta veljet eivät tahtoneet kuulla moisesta. Uisliun pojat olivat aina olleet erottamattomat ja niin he olisivat nytkin.
Deirdre, Naoise ja tämän kaksi veljeä vaelsivat kauan. Veljekset tekivät urotekoja, väistelivät ansoja ja suojelivat Deirdrea, sillä Conchoborin haamu leijui jatkuvasti heidän yllään. Lopulta eräs Irlannin sankareista ja Conchoborin luotetuimmista miehistä, Fergus, toi sanan, että kuningas oli antanut anteeksi ja veljekset olivat saaneet anteeksi. Ferguksen suojeluksessa veljekset ja Deirdre lähtivät takaisin, mutta Fergus joutui jäämään jälkeen, sillä hänet oli kutsuttu aterialle eikä hän kuninkaan edustajana voinut siitä kieltäytyä.
Perillä Emain Machassa, Conchoborin linnassa, oli järjestetty väijytys; veljekset surmattiin ja Deirdre vangittiin. Samalla kuoli Ferguksen poika, joka ruumiillaan suojasi Naoisea ja lukuisia muita sankareita. Raivostunut Fergus lähti maanpakoon Connachtin, Ulsterin perivihollisen hoviin. Mutta Deirdresta ei ollut kuninkaalle iloa; hän kulki jatkuvasti kuin kuollut ja jos hänelle puhui, hän vain lausui runon, jossa kuvasi rakkauttaan Naoiseen. Lopulta kuningas kysyi, ketä Deirdre vihasi eniten ja Deirdre kertoi kuninkaan lisäksi vihaavansa eniten Eogania, miestä, joka oli surmannut Naoisen.
"Hyvä on," sanoi kuningas. "Siispä vietät vuoden Eoganin luona."
Kentällä oli suuri kivi. Sen luokse Deirdre juoksi ja murskasi päänsä.
Kyseinen tarina on Deirdre tai "Deirdre of Sorrows", yksi kelttiläisen Irlannin hienoimmista ja tunnetuimmista tarinoista. Se kuuluu olennaisena osana Taín Bo Cuailnge -tarinakokoelmaan, jonka kantava teema on Connachtin ja Ulsterin välinen taistelu. Deirdren traaginen taru on inspiroinut näytelmiä ja novelleja niinkin hienoilta kirjoittajilta kuin Yeats.
Luin tänään jälleen Deirdren surullisen tarinan ja tulin ajatelleeksi, että miksi sen surullisuutta niin usein painotetaan. En ole lukenut näytelmää enkä novelleja, mutta jos yksi on nimetty "Deirdre of Sorrows", ei liene vaikea arvata, mihin teema painottuu. On totta, että tarina on traaginen, mutta se ei ole pelkästään sitä. Koska tarina osaltaan selittää sitä, miksi Fergus ja monet muut Ulsterin sankarit siirtyivät Connachtin puolelle, merkittävä paino on alkuperäisessä kertomuksessa laitettu Conchoborin petoksen kuvaamiselle ja alun tuomiopäivämaalailulle Deirdren kohtalosta. Mutta tämän ei tarvitsisi rajoittaa niitä, jotka käyttävät Deirdren tarinaa inspiraationa. He voisivat kertoa onnesta; he voisivat kertoa siitä, kuinka vahva Deirdre oli seuratessaan omaa päätöstään ja kieltäytymällä alistumasta kuninkaan omistamaksi tavaraksi, jolla ei ollut valtaa omaa elämäänsä; he voisivat kertoa niistä vuosista, jotka Deirdre ja Naoise elivät kuin mies ja vaimo, onnellisina toinen toisistaan; he voisivat kertoa veljesten vankkumattomasta rakkaudesta. Vaikka lähes kaikki miehet katsovat Deirdreen himoiten, kertomuksessa ei kertaakaan edes vihjata, että Naoisen veljet olisivat tunteneet pienintäkään kateutta. He pitivät yhtä loppuun saakka.
Mutta ei kukaan taida ajatella näitä asioita. Epäilemättä Deirdre kärsi paljon, mutta hän sai myös paljon enemmän kuin moni nainen sinä aikana saattoi odottaa; hän valitsi itse puolisonsa ja eli tämän kanssa useita vuosia. Ei Deirdren elämä ollut pelkkää tuskaa ja tragiikkaa. Se oli sitä ennen kaikkea vain lopussa, mutta silloinkin Deirdre hallitsi itse omaa elämäänsä. Hän oli alun alkaen tiennyt, mitä hänen valinnastaan seuraa ja silti kieltäytynyt alistumasta. Se ei ole pelkästään traagista. Se on onnen hinta.
4 Comments:
Jumalauta,sähän oot joku ... FEMINISTI!
Ei kuulu aiheeseesi,mutta kirjoitan silti:
Minäpä kerron sinulle jutun miten Halla-aho toimii "keskustelupalstallaan".
Hänellä on siellä kyllä säännöt olemassa. Mutta niitä sääntöjä vakioporukka saa mielin määrin rikkoa kaikilla törkeyksillä. Mutta eilen sinne kirjoittelin ja kysyin mm. seuraavaa:
1. Mitä mieltä he ovat länsimaisesta käytönnöstä silpoa ala-ikäisten ruumista mm. silikonirintaleikkauksilla ja erilaisilla lävistyksillä. Suomessakin tehdään korviin reiät jo 1 vuotiaille lapsille. Ja länsimaissa vanhemmat lajoittavat rintaleikkauksia 15-vuotialle tytöille.
2. Mitä mieltä he ovat Suomessa tapahtuvasta perheväkivallasta, jonka uhreina mm. kuolee keskimäärin 27 naista joka vuosi.
3. Mitä mieltä he ovat aborteista ja laittomista aborteista länsimaissa?
4. Mitä mieltä he ovat nunnien ja munkkien pukeutumisesta. Heitä kuitenkin tapaa varsinkin katolilaisissa maissa aika useinkin. Jopa koulujen opettajina.
No Halla-ahoa ko. kysymykset eivät miellyttäneet, vaan hän bannasi ip-isoitteeni tylysti edes ilmoittamatta siitä.
Että niin lapsellinen mies... keskustelemaan vaikeista asioista.
Ongelmana eivät tainneet niinkään olla kysymyksesi sinänsä kuin se, ettet a) toistuvista kysymyksistä huolimatta suostunut missään vaiheessa kertomaan, mikä oli kysymystesi ns. pointti, b) lukuisista kysymyksiisi tulleista vastauksista huolimatta lähtenyt (juurikaan) viemään keskustelua eteenpäin, vaan heitit aina vain uuden kysymyksen, jonka yhteyttä edelliseen oli vaikea nähdä.
Minusta tällainen "keskustelun virittely" täyttää kyllä spämmäyksen kriteerit, ja spämmäys on eksplisiittisesti kielletty vieraskirjan säännöissä.
Alison: Jos et huomannut, kirjoittelen itsekin Halla-ahon vieraskirjassa, joten tiedän kyllä, mitä siellä tapahtui. Olen samaa mieltä Adelphin kanssa siitä, että et antanut minkäänlaista osviittaa keskustelun käymisestä vaan pidit omaa monologiasi.
Toiseksi, Halla-aho kyllä selkeästi varoitti sinua vieraskirjassa, että seuraavasta "avauksestasi" tulee porttikielto. Olisit voinut sen jälkeen ihan hyvin *keskustella*, mutta näemmä jatkoit monologilinjallasi, mistä sitten rapsahti - minusta ihan ansaitusti - porttikielto.
Ylläolevista syistä en myöskään aio vastata kysymyksiisi tässä kommenttiketjussa.
Lähetä kommentti
<< Home