Zaporozhje

Ihmiselle, joka ei ole allekirjoittaneen lailla kiinnittynyt Zapoon piltistä pitäen kaupunki voi näyttäytyä jossain määrin ikävystyttävämpänä ja bloginpitäjän harrastama lapsuusmuistojen hehkutus banaalina. Yritän nyt kuitenkin keksiä mahdollisille matkailijoille muutakin nähtävää kuin muinaisen leikkiketoni ja kummisetäni puutarhan – jälkimmäiseen kyllä pääsee käymään, mutta se vaatii minut saattajaksi. ;)

Nähtävyydet

Hortitsa – Hortitsan täytyy olla yksi maailman kauneimmista saarista. Ryhtymättä sen ihmeellisempiin hehkutuksiin voin kertoa, että saari on kohtuullisen suuri ja täynnänsä erinomaisia piknik-paikkoja Dneprin rannalla. Siellä myös tuoksuu hurmaavalle, sillä saarella kasvaa erilaisia kukkivia puulajeja. Suosittelen erityisesti saaren pohjois-osaa; siellä ei ole liiemmälti asutusta, vain smaragdinvihreää metsikköä, joka laskeutuu joskus jyrkkiäkin rinteitä myöten melkein Dnepriin asti. Sieltä löytyvät myös kivikautiset hautamuistomerkit sekä nykyaikaisempi hautuumaa erään korkean rinteen laelta.

Kasakkamuseo – Kyseinen pytinki sijaitsee Hortitsan pohjois-osassa ja sen pihalta avautuu huikea näkymä Leninin padolle. Itse museo on melko pieni, mutta ihan hauska ja vallan halpa. Samaan yhteyteen kuuluu vastarakennettu kasakkakylä, mutta sinne ei pääse kuin ryhmän mukana. Kesällä museossa käy jatkuvana virtana koululaisryhmiä, joiden mukana on mahdollista päästä rekonstruoituun kasakkakylään. Asiaa kannattaa tiedustella tarkemmin museohenkilökunnalta. Aivan saaren eteläpäässä on ”kasakkateatteri” eli käytännössä kyseessä on ryhmä, joka tekee kasakkatemppuja hevosten kanssa. Ryhmä ei esiinny etukäteen vaan heiltä täytyy tilata esitys ja hupsullekin lienee selvää, että tilaajaksi tarvitaan melko suuri ryhmä. Puhelimitse on kuitenkin mahdollista tiedustella, onko joku tilannut näytöksiä lähiajoille ja pääsisikö mukaan.

Leninin patsas – Setä-Lenin pönöttää Leninin prospektin toisessa päässä. Aika mahtipontinen mies on, mutta maisemat ympärillä ovat komeat. Stalinin patsaat silvottiin aikanaan pois niin Ukrainasta kuin muualtakin, mutta setä-Lenin on yhä kunnioitettu. Sen huomaa jo siitäkin, että Zapon pääkadun nimi on Leninin pääkatu (prospekt = pääkatu) ja pato on omistettu Leninille. :)

Leninin pato – Pato sijaitsee setä-Leninin patsaan ”takana”. Aikoinaan se oli ilmeisesti maailman suurin pato tai ainakin yksi niistä. Jalankulkuväylä kulkee sillä puolen patoa, joka putoaa jyrkästi kauas alas ja autojen ajaessa pitkin patoa se tärisee mukana. Ihmiset seisovat padolla ja kalastelevat – saavatkohan koskaan mitään?

Mig – Jos jotakuta kiinnostaa muinainen hävittäjä, se sojottaa kohti taivasta Shevtshenko-bulevardin keskivälissä.

Dubovyj rozh – Kyseessä on suurehko puistoalue Zapon kaakkoisnurkassa. Siellä on muun muassa hevosia ja vanhuuttaan natiseva huvipuisto. Miehen kanssa käymme siellä pelailemassa liitokiekkoa, milloin ehdimme.


Syö, juo, shoppaa!

Elämisen kannalta Zapo on erinomaisen halpa paikka. Asumisesta en osaa antaa tarkkoja neuvoja, sillä punkkaan aina sukulaisillani, mutta syöminen ja juominen eivät tule kalliiksi. Olut vallankin on kaupoissa törkeän halpaa ja lankomieheni sanoin: ”eihän se ole alkoholijuoma lainkaan.” Eli olutta vaan huiviin. Se on kuulemma myös parempaa kuin suomalainen – vaikka ukrainalainen serkkuni kovasti muuta väittääkin. :)

Jos ja kun ostat ruokaa, suosi näitä:

Supermarket kit (kit=valas) – kyseisen ketjun kauppoja on ympäri Zapoa. Pieniä, kompakteja, halpoja. Kaikki peruselintarvikkeet hedelmistä oluen kautta savujuustoihin ja kuivattuihin kaloihin. Ja mikä parasta, nämä ovat itsepalvelupaikkoja! Ei siis tarvitse tiskin takaa pyydellä haluamaansa. Tosin, kannattaa huolehtia, että jättää tavaransa kassojen ulkopuolella sijaitseviin lokerikkoihin. Muuten tulee vartija ja nappaa niskasta kiinni.

Basaarit – Näistä paikoista saa kaiken tarpeellisen: hedelmät, lihat, kalat, kasvikset, maitotuotteet. Lihojen kannalta tosin voi pohtia hygieniaa, sillä kanan raadot killuvat helteelläkin pöydällä ilman muuta suojaa kuin vitsa, jolla myyjä hätistelee ampiaisia ja muita ötököitä kauemmas. Itselläni ei ole kokemusta basaarilihasta, jokainen päättäköön itse. Kasviksissa ja hedelmissä sen sijaan ei pääsääntöisesti ole vikaa ja pähkinät ovat kivoja. Kausihedelmät ovat halpoja, kun taas muualta tuodut luonnollisesti kalliita, joskus jopa samanhintaisia kuin Suomessa. Suuren basaarin läskitiski, josta on kuvakin kuvagalleriassa, on omanlaisensa nähtävyys. Läski on paikallista perinneruokaa; sitä käytetään sekä sellaisenaan paistettuna että paistirasvana muita ruokia paistettuna.

Billa! – Billa on Kokemus. Suuri ostoskeskus, jonka nimi herättää aina hilpeyttä: venäläisittäin ”Billaan” on ”v Billu”. Ennen kaikkea se on kokemus siksi, että muistan vielä ajat Neuvostoliitossa, jolloin kaikki elintarvikkeet sai tiskin takaa ja tikkujäätelön saapuminen kaupunkiin oli suuri sensaatio. Billa on jotain suurta ja erilaista!

Shoppailu sujuu Zapossa ihan hyvin eivätkä hinnat hirvitä samalla tavalla kuin Kiovassa. Zaposta ei tietenkään löydä yhtä kallista merkkitavaraa kuin pääkaupungista, mutta laadukkaista tuotteista ei ole pulaa Leninin prospektin hienommalla puolella, joka siis meikäläisen maailmassa alkaa Puskinin aukiolta ja jatkuu luoteeseen. Pääkatu kulkeekin akselilla luode-kaakko. Halvempia kauppoja löytyy kaakkoispuolelta ja basaareja on eri puolella kaupunkia. Ne ovat tietysti halvimmat kauppapaikat, mutta laatu ei välttämättä ole korkeinta mahdollista.

Muutamia kohteita:

Kauppakeskus Ukraina – Luoteispuolella prospektia, hieno, valkohehkuinen ostoskeskus. Ei halvimpia. Venäjällä ja Ukrainassa ostoskeskukset eivät yleensä ole samanlaisia kuin meillä: ne ovat täynnä pieniä, toisistaan selkeästi eroteltuja liikkeitä, joilla ei välttämättä ole mitään täysin selkeää imagoa, kuten Ecco, Seppälä tai jokin vastaava. Alimmassa kerroksessa on koruja, koristeita ja muuta sälää, ylemmässä vaatteita ja kenkiä.

Etam & Ecco –kaupat – En tiedä miksi, mutta olen kovin kiintynyt näihin kauppoihin Zapossa. Eccon tuotteet ovat hiukkasen halvempia (5-10e, mutta alennukset ovat anteliaampia kuin Suomessa, jos sellaiseen osuu) ja kaikki ecco-tuotteeni olenkin ostanut Zaposta – ja ollut tyytyväinen. Etamistakaan en yleensä pääse ulos ostamatta jotain. :)

Prospektin luoteispuoli – No, se nyt vaan on täynnä kauppoja. Kaikkea koruista merkkivaatteisiin. Kalliilla merkeillä ei ole omia kauppoja Zapossa, mutta jotkut liikkeet mainostavat myyvänsä jopa Versacea tai vastaavia. En muista enää, mitä merkkejä myynnissä oli. Basaareiltakin löytää Diorin ynnä muiden tuotteita, mutta silloin piratismi on jo selvääkin selvempää ja sitähän ei tueta! Muistakaa se!

Keskusbasaari – Tämä paikka on Iso. Ja kun sanon iso, tarkoitan todella, todella, TODELLA iso. Tavaraa on aivan käsittämättömän paljon. Kuten sanottua, laadusta ei ole takuita, osa on halpaa ja osa ei, kaikki on venäläistyylistä, mutta voi sieltä löytöjäkin tehdä, jos psyyke kestää valtaisat tavararivit. Keskusbasaari sijaitsee Angolenko-kadulla, joka on yksi prospektin lukuisista poikkikaduista sen kaakkoispuolella. Siedettävämmin hallittavissa oleva Pieni basaari sijaitsee toisen poikkikadun, ulitsa Zapozhskajan varrella lähempänä Puskinin aukiota.

Kun tahdot kupuusi jotain kauppatuotteita valmiimpaa täytettä, kokeile näitä:

Staryj gorod (Vanha kaupunki) – Tämä mainio basaari sijaitsee Angolenko-kadulla, matkalla Keskusbasaarille, kadun oikealla puolella. Annokset ovat isoja ja hinnat suomalaisen silmissä erinomaisen kilpailukykyisiä: lisukkeet maksavat noin euron, pääruoat alkavat 2,5 eurosta ja kuvagalleriassa näkyvän ”puolen metrien oluen” (se kuva, missä Mies ylpeilee 5 olutlasia edessään) saa halvimmillaan 1,5 eurolla. Täältä saa myös ihania, vastapuristettuja tuoremehuja hyvään hintaan: omena- ja greippimehut maksavat 1,5e/2dl. Ja ne todella OVAT vastapuristettuja. Omenamehu ei näytä kovin houkuttelevalta, lähinnä se on ruskeaa lientä, jonka pinnalla killuu vaaleanruskea vaahtokerros, mutta se maku! Kieli meinasi jäädä Vanhaan kaupunkiin.

P’ero – Loistokas konditoria luoteispuolella prospektia. Tunnistaa helposti tötteröstä, joka törröttää vasemmalla puolella katua erään talon yläpäässä. Aivan suussa sulavia kakkuja, mielikuvituksellisia pirtelöitä ja suurin koskaan näkemäni kahvivalikoima. Kahvia myös kehuttiin parhaaksi kahviksi, mitä Ukrainassa sai ja ehdimme kyllä kokeilla montaa paikkaa Kiovassa. Kakuista kokeilun arvoisia ovat erityisesti Muurahaiskeko, joka on eräänlainen pähkinäkakku ja Karmen – mitä suklaisin kakku-unelma! Tässä konditoriassa kannattaa pitää mielessä se, että kakut on ruokalistassa ilmoitettu hinta per 100g, mutta kakkupalat ovat yleensä isompia.

Assyria – Myöskin luoteispuolella, vasemmalla puolella katua. Järkyttävän hyviä pirtelöitä vain reilulla eurolla! Kuvagalleriassa on kuva oluesta ja pirtelöstä. Kyseinen pirtelö on pähkinäpirtelö juurikin Assyria-kahvilasta. assyrien pirtelöt ovat yksinkertaisia, reiluja peruspirtelöitä; suklaa, mansikka, pähkinä, banaani jne. P’erostakin saa pirtelöitä, mutta ne ovat kummallisia cocktaileja, joissa on kaikkea mehuista Vana Tallinn –likööriin.

Dzholly Rodzher – ”Jolly Roger” on merirosvoravintola Dneprin varrella. Kuljet vain Shevtshenko-bulevardin loppuun saakka, ylität sillan, joka kohoaa Naberezhnajan (rantakatu) yllä etkä voi erehtyä: Jolly Roger on se tummanruskea merirosvolaiva, joka pönöttää laiturin vierellä kuitenkin tukevasti hiekkaan hautautuneena. Paikka ei ole erityisen halpa, mutta merirosvokitchin määrä on niin parahultainen, että se kannattaa nähdä; vessanpytyn rengas on puuta, ruokalistat on silattu nahalla ja niissä on kiinni kolikoita, seinät ovat täynnä rekvisiittaa. Omanlaisensa kokemus, ehdottomasti. Ja Rogerin vieressä on mukava rantakaistale, mutta valitettavasti jokivesi tuppaa olemaan ikävän kylmää.

Kaiken tämän mainostuksen jälkeen sanonpa vain, että Zapo on yksi maailman parhaista kaupungeista. Ja jonain päivänä aion vielä nähdä sen ydinvoimalankin!