Olkaa hiljaa!
Vietän tässä riemukasta jussia töissä. Tulin tänne aikaisin, mutta yksi kollega oli jo ehtinyt ennen minua. Emme kuitenkaan jutelleet vaan istuimme hiljaisessa yhteisymmärryksessä toimitellen töitämme - kunnes saapui kolmas kollegamme. Heti alkoi möykkä ja meteli. Kollega ei voi olla vaiti vaan höpöttää kaikkea mahdollista, enimmäkseen liittyen koiriinsa, lapsiinsa ja työhön. Musiikki piti heti laittaa päälle.
Mikä siinä on, että toiset ihmiset eivät voi olla hiljaa? Nämä hölösuut juttelevat ja juttelevat, vaikka keskustelukumppani selkeästi osoittaisi, että hölötys on epätoivottua; hän murahtelee vastaukseksi jotain välttelevää ja tuskin kuuntelee. Hölösuu ei häiriinny vaan jatkaa tarinointiaan. Osa kai ei edes kaipaa keskustelukumppania vaan mielikuvan siitä, että joku kuuntelee. Heitä itseään ei kiinnosta kuunnella muita ja jos keskustelukumppani yrittääkin oikeasti osallistua, moinen torpataan nopeasti.
Aiemmin olen ajatellut, että kaikki hölösuut ovat mainitunlaisia, mutta kollegan saapuessa töihin aloin miettiä, ovatko jotkut hölösuita siksi, että eivät siedä hiljaisuutta. Tämä kärjistyy erityisesti pienissä tiloissa, esimerkiksi autossa. Hölösuun on pakko puhua jotain, sillä hän ei voi kestää hiljaisuutta. Sitä en tiedä, miksi. Mitä pelottavaa on hiljaisuudessa?
Itse kuuntelisin mieluummin hiljaisuutta kuin radio Novaa.
Mikä siinä on, että toiset ihmiset eivät voi olla hiljaa? Nämä hölösuut juttelevat ja juttelevat, vaikka keskustelukumppani selkeästi osoittaisi, että hölötys on epätoivottua; hän murahtelee vastaukseksi jotain välttelevää ja tuskin kuuntelee. Hölösuu ei häiriinny vaan jatkaa tarinointiaan. Osa kai ei edes kaipaa keskustelukumppania vaan mielikuvan siitä, että joku kuuntelee. Heitä itseään ei kiinnosta kuunnella muita ja jos keskustelukumppani yrittääkin oikeasti osallistua, moinen torpataan nopeasti.
Aiemmin olen ajatellut, että kaikki hölösuut ovat mainitunlaisia, mutta kollegan saapuessa töihin aloin miettiä, ovatko jotkut hölösuita siksi, että eivät siedä hiljaisuutta. Tämä kärjistyy erityisesti pienissä tiloissa, esimerkiksi autossa. Hölösuun on pakko puhua jotain, sillä hän ei voi kestää hiljaisuutta. Sitä en tiedä, miksi. Mitä pelottavaa on hiljaisuudessa?
Itse kuuntelisin mieluummin hiljaisuutta kuin radio Novaa.
2 Comments:
"Hölösuun on pakko puhua jotain, sillä hän ei voi kestää hiljaisuutta. Sitä en tiedä, miksi. Mitä pelottavaa on hiljaisuudessa?"
Varmaan se, että hiljaisuus pakottaa ajattelemaan. George Orwell kirjoitti asiasta näin esseessään "Pleasure Spots", jonka satuin lukemaan pari päivää sitten:
"I know people who will keep the radio playing all through a meal and at the same time continue talking just loudly enough for the voices and the music to cancel out. This is done with a definite purpose. The music prevents the conversation from becoming serious or even coherent, while the chatter of voices stops one from listening attentively to the music and thus prevents the onset of that dreaded thing, thought. For
The lights must never go out,
The music must always play,
Lest we should see where we are;
Lost in a haunted wood,
Children afraid of the dark
Who have never been happy or good."
"ei voi olla vaiti vaan höpöttää kaikkea mahdollista, enimmäkseen liittyen koiriinsa, lapsiinsa ja työhön"
En haluaisi vetää liian suuria yleistyksiä, mutta olen kohdannut näitä Hölöttäjiä pari tusinaa elämäni aikana: he ovat kaikki olleet niitä, jotka hölöttävät koirastaan ja lapsistaan.
Olen itsekseni tuuminut, että koiran ja lasten hankinta aktivoi joissain yksilöissä hölötysgeenin:)
Hyvää kesää, Birdy.
Lähetä kommentti
<< Home