Kulttuurikapina jatkuu

Pakko vielä linkata Leena Griinarin vastaus keskusteluun, jota on hänen ensimmäisen viestinsä innoittamana käyty.

Juttu alkaa hyvin. Melkein liiankin hyvin. Myötäily on tuttua: kylläkyllä, meilläkin on ongelmia. Kyseinen tapa on kärsinyt jo melkoisen inflaation, kun sitä käytetään jatkuvasti oikeutuksena jatkaa vastapuolen lyömistä: "no niin, nyt kun myönsin, että minussa ja meissä on myös vikaa, voinkin liiskata sinut." No, se voidaan kuitenkin antaa anteeksi. On mahdollista, että Griinari on vilpitön.

Sitten, kun lukee pidemmälle, se sama vanha tunne hiipii selkäpiihin...

Itse osallistuin keskusteluun - ehkä hieman ylimielisesti - kun provosoiduin rasismista, ja se osoittautuikin herkäksi kohdaksi perussuomalaisten poliittisessa ajattelussa.

Ehkä persut siis ovat rasisteja - koska puolustautuivat syytöstä vastaan? (Toivon, että Griinari ei tarkoittanut tätä vaan toista tulkintavaihtoehtoani, jonka mukaan herkkä paikka voi olla sellainenkin, josta kohdetta usein syyttä suotta suomitaan).

En kuitenkaan halua enää jatkaa tätä kirjoittelua, jossa keskitytään ruotimaan toisten kirjoituksia sanatasolla ja lukemaan rivien välistä.

Joskus ei kannattaisi edes aloittaa?

Yksi parhaista mielikuvien luojista, sanankäyttäjistä ja provosoijista on perussuomalaisten Timo Soini. Tosin hänen jatkuva hyökkäyksensä vihreitä kohtaan on saanut jo aivan kohtuuttomia piirteitä. Kummallista on se, miten herkkänahkaisia perussuomalaiset ovat asiakeskeiselle arvostelulle, kun itse hyökkäävät todella rankasti vihreitä vastaan ja enemmän henkilö- kuin asiatasolla.

No, onneksi Griinarin oma aiempi kirjoitus oli täysin asiallinen ja täynnä perusteellista, kunnollista argumentointia. Köh köh.

Lehtoselle vastaan, että mielipidekirjoitus ei edellytä lähdeviitteitä - kyse on mielipiteistä.

Totta maar. Mutta lähteet lisäisivät uskottavuutta. Ehkä n. 100 kertaisesti.