Satua etsimässä
Pyytäisin pientä palvelustani lukijoiltani (niiltä, jotka vielä ovat jäljellä :). Tahtoisin näet hankkia erään satukirjan, joka sisältää yhden lempisaduistani, mutta en muista satukirjan - enkä edes sadun! - nimeä, vain juonen. Referoin siis juonen tässä, jos joku tunnistaa, arvostaisin kovasti!
Oli rikas kauppias, jolla oli poika. Ajelivat talvella reellä kylän läpi ja poika näki, kuinka suutarin verstas paloi ja suutarin perhe seisoi avojaloin kylmässä lumessa. Hän nauroi, koska hänestä se oli niin vallatonta. Sitten poika vakavoitui ja kysyi isältä, miksi suutarin perhe saisoo paljain jaloin lumessa.
"Siksi, että he ovat köyhiä eikä heillä ole varaa kenkiin," vastasi kauppias.
Poika mietti hetken ja kysyi: "tuleeko meistäkin köyhiä joskus, isä?"
Silloin otti kauppias sormuksen sormestaan. Reki ajoi juuri sillan yli ja kauppias heitti sormuksen jokeen sanoen: "niin kauan kuin tämä sormus on hukassa, me pysymme rikkaina!"
Saapuivat sitten kotiin, komeaan puukartanoon ja kävivät yöpuulle. Mutta seuraavana iltana, kauppiaan leikatessa komeaa haukea, joka oli pyydystetty samana päivänä, hän löysi sieltä pois heittämänsä sormuksen. Poika tunnisti sormuksen: "voi isä, nyt meistä tulee köyhiä!"
"Höpsis," vastasi kauppias. "Se on vain lorua."
Ja rehvakkaana kävi kauppias yöpuulle, mutta yöllä hän heräsi huoleen ja pelkoon. Hiljaa hän nousi vuoteestaan, keräsi aarteensa ja hautasi ne kartanon pihalle kaiken varalta. Tämän jälkeen hän meni nukkumaan.
Kävi sitten niin, että erään palvelijan unohtama kynttilä sytytti verhot tuleen. Nopeasti levisi tuli puisen kartanon seinissä ja ennen kuin ihmiset ehtivät säikähdyksestään toipua, koko kartano oli liekeissä. Palvelijat pakenivat kauhuissaan, kauppias itse paloi kartanoonsa. Kauppiaan pienen pojan palvelijat kuitenkin ehtivät pelastaa ja jättivät hänet maahan seisomaan kartanon luo. Siinä pikkupoika seisoi avojaloin lumessa, itkua tuhertaen, sillä jalkoja paleli kovin.
Silloin saapui ihmisiä läheisestä kylästä. Suutarin vaimo huomasi pienen pojan, nosti hänet syliinsä, peitteli palelevat pikkujalat paksulla huivilla ja kantoi kotiinsa.
Tunteeko kukaan?
Oli rikas kauppias, jolla oli poika. Ajelivat talvella reellä kylän läpi ja poika näki, kuinka suutarin verstas paloi ja suutarin perhe seisoi avojaloin kylmässä lumessa. Hän nauroi, koska hänestä se oli niin vallatonta. Sitten poika vakavoitui ja kysyi isältä, miksi suutarin perhe saisoo paljain jaloin lumessa.
"Siksi, että he ovat köyhiä eikä heillä ole varaa kenkiin," vastasi kauppias.
Poika mietti hetken ja kysyi: "tuleeko meistäkin köyhiä joskus, isä?"
Silloin otti kauppias sormuksen sormestaan. Reki ajoi juuri sillan yli ja kauppias heitti sormuksen jokeen sanoen: "niin kauan kuin tämä sormus on hukassa, me pysymme rikkaina!"
Saapuivat sitten kotiin, komeaan puukartanoon ja kävivät yöpuulle. Mutta seuraavana iltana, kauppiaan leikatessa komeaa haukea, joka oli pyydystetty samana päivänä, hän löysi sieltä pois heittämänsä sormuksen. Poika tunnisti sormuksen: "voi isä, nyt meistä tulee köyhiä!"
"Höpsis," vastasi kauppias. "Se on vain lorua."
Ja rehvakkaana kävi kauppias yöpuulle, mutta yöllä hän heräsi huoleen ja pelkoon. Hiljaa hän nousi vuoteestaan, keräsi aarteensa ja hautasi ne kartanon pihalle kaiken varalta. Tämän jälkeen hän meni nukkumaan.
Kävi sitten niin, että erään palvelijan unohtama kynttilä sytytti verhot tuleen. Nopeasti levisi tuli puisen kartanon seinissä ja ennen kuin ihmiset ehtivät säikähdyksestään toipua, koko kartano oli liekeissä. Palvelijat pakenivat kauhuissaan, kauppias itse paloi kartanoonsa. Kauppiaan pienen pojan palvelijat kuitenkin ehtivät pelastaa ja jättivät hänet maahan seisomaan kartanon luo. Siinä pikkupoika seisoi avojaloin lumessa, itkua tuhertaen, sillä jalkoja paleli kovin.
Silloin saapui ihmisiä läheisestä kylästä. Suutarin vaimo huomasi pienen pojan, nosti hänet syliinsä, peitteli palelevat pikkujalat paksulla huivilla ja kantoi kotiinsa.
Tunteeko kukaan?
3 Comments:
Ex-kirjastoihmisenä minulla on jäljellä syvä kunnioitus kirjastotätien ja -setien käsittämättömään kirjamuistiin sen jälkeen kun todistin silloisen pomoni etsivän lastenkirjan kannan kuvauksen perusteella. (Ja asiakas vielä muisti kannessa olleen käärmeen, vaikka oikeasti siinä oli muovituksesta jäänyt ryppy. Kek.)
Kysy siis kirjastosta?
En tunnista. Tunnistan vain Ronja Ryövärintytär -kirjan. :)
On muuten referaatin perusteella hieman raaka tarina.
Olen lukenut tuon, mutten millään muista mistä. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että kirjoittaja on suomalainen (ja jo kuollut). Kysy ihmeessä kirjastosta.
Lähetä kommentti
<< Home