Pidetään hei palaveri!

Tiimipalaverit ovat työpaikallamme joka kuukausi toistuva riesa. Sitä luulisi, että on mukavaa, kun pääsee kahdeksi tunniksi pois sorvin äärestä, mutta kaikkea muuta. Meidän palaveriemme ongelma on se, että keskinäiseksi juttelukerhoiksi joissa pari yksikkömme työntekijää ryhtyy jaarittelemaan palaverin kannalta täysin epäolennaisista asioista (muistattekos sen ja sen rekkakuskin, haha!) eikä asioita vedetä tiiviisti ja napakasti vaan jaaritellaan, käännellään ja väännellään niitä loputtomiin. Tällä kertaa palaveri kesti tunnin ja 15 minuuttia, mutta olisimme epäilemättä selvinneet 45 minuutissakin, jos asiat olisi esitetty tiiviisti ja keskustelukerholaisilta olisi katkaistu siivet heti alkuunsa.

Olen ymmärtänyt, että joillain työpaikoilla palavereista on oikeasti hyötyäkin. Mitä ilmeisimmin se riippuu siitä, kuka palaverin vetää ja kuinka. Näyttää siltä, että näitä hyviä palaverin vetäjiä on melkoisen vähän, sillä ensimmäinen, jonka kuulen pitäneen palavereja hyödyllisinä, on E edellisen kirjoitukseni kommenttiosastoltani. Ne kollegat, joilta olen asiasta tiedustellut, pitävät palavereja turhina ja puuduttavina. Muut sellaiset tuttavani, jotka ovat töissä palavereja järjestävissä työpaikoissa, inhoavat niitä suunnilleen yhtä paljon kuin minäkin.

Ihmettelenkin, miksi tämä kidutus täytyy toistaa joka kuukausi. Hyvä on, jos on pakko pitää palaveri, pidetään, mutta miksei sitä voi tehdä kunnolla ja asiallisesti? Miksi se menee jahkailuksi ja jaaritteluksi?

Palavereissa pitäisi olla samanlainen anonyymi kommentointimahdollisuus kuin monilla kursseilla. Palaverin alussa jaettaisiin laput, jotka jokainen myöhemmin itsekseen täyttäisi ja palauttaisi nimettömänä johonkin laatikkoon. Palaverin vetäjät voisivat sieltä tutkia, mikä meni pieleen ja sitä kautta kehittää toimintaansa.