Jos ei tupakka tapa niin minä ainakin!

Birdy ja Ta-Miit kirjoittavat tupakoinnista. Ta-Miit on sitä mieltä, että tupakoitsijat haisevat "helvetin pahalta" ja Birdy taas pohtii sitä "faktaa", että äänekkäimmin asiasta valittavat aina entiset tupakoitsijat - kuten Ta-miit - kun taas ne, jotka eivät ole koskaan polttaneet, suostuvat kiltisti haistelemaan tupakoitsijoiden tuoksuja.

Minä en ole koskaan polttanut. Minä en siedä tupakanhajua. Tupakka on inhottava, löyhkäävä aine, jonka tuominen Eurooppaan on yksi ihmiskunnan suurimmista virheistä. Ja kyllä, tupakoitsijat haisevat pahalle. Kuten Birdy sanoi, he eivät haise koko aikaa pahalle, mutta turhan usein kylläkin. Työpaikallamme on tupakkapaikka ja postilokerot ovat lähellä sitä ovea, josta tupakkaharakat tulevat sisään. Aina, jos osun hakemaan postiani samaan aikaan, kun joku harakka hiippiröi sisään, tekee mieli yökätä.

Haju ei kuitenkaan häiritse minua eniten tupakoinnissa tai tupakoitsijoissa. Minua häiritsee useimmissa tupakansauhuttelijoissa ilmenevä täydellinen välinpitämättömyys ympäristöä ja ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Usein se menee niin, että tupakoimaton joutuu menemään tupakoitsijan mielihalujen mukaan, koska jälkimmäinen on niin addiktoitunut mömmöönsä, ettei kestä pitkää aikaa ilman. Ystäväni alkoivat polttaa yläasteella - sen jälkeen, jos halusi olla välitunneilla heidän kanssaan, oli pakko olla tupakkapaikalla. Koskaan ei tullut tilannetta, että he kohteliaisuudesta minua kohtaan olisivat tulleet koulun alueelle. Siellä kun ei saanut polttaa tupakkaa!

Sama jatkui muuallakin kuin koulussa. Kun menimme kahvilaan, menimme aina tupakoitsijoiden puolelle. Ei puhettakaan siitä, että olisimme olleet savuttomalla puolella, minun piti vain olla kiltisti passiivisena tupakoitsijana. Jos menimme ravintolaan, oli itsestään selvää, että sielläkin kökötimme tupakkapuolella, jotta ystäväni saattoivat kärytellä kesken syömisensä. Kun olimme jonkun ystäväni kanssa kahden kotona, usein tämä vaati minua tulemaan parvekkeelle kanssaan, kun hän tupakoi.

Silloin yläaste- ja lukioaikoina se ei pahasti vielä häirinnyt, myönnän tämän. Se johtui ehkä siitäkin, että en oikeastaan ymmärtänyt, että on olemassa vaihtoehtoja. Minun maailmassani lähes kaikki ihmiset polttivat tupakkaa, joten meidän tupakoimattomien oli pakko sopeutua heihin, jos tahdoimme ylipäätään olla ystäviä kenenkään kanssa.

Yliopistoon mentyäni tilanne kuitenkin muuttui. Oivalsin, että kaikki eivät polta. Itse asiassa, ehkäpä jopa enemmistö ihmisistä välttää tupakkaa. Minun ei enää tarvinnut sietää savuja, ei keneltäkään, ei edes ystäviltäni! Ja siinä vaiheessa minua alkoi vituttaa, sillä yhä edelleen, kun menimme savuttelijaystävieni kanssa ravintolaan, menimme savulliselle puolelle! Nämä olivat ystäviäni, jotka tunsivat absolutismini ja olivat oppineet olemaan tarjoamatta minulle edes oluita, mutta he eivät koskaan oppineet olemaan pakottamatta minua imemään savujaan, vaikka tiesivät, etten polta. Homma loppui vasta silloin, kun ystäväni itse lakkasivat polttamasta - ja silloinkos savu alkoi häiritä heitä. :D En tullut koskaan valittaneeksi tästä asiasta heille, sillä siinä vaiheessa, kun olin kerännyt kylliksi rohkeutta ja itsenäisyyttä, he olivat pikkuhiljaa lakanneet polttamasta. Ja menneisyyttä on turha kaivella. Varmaan he olisivat pahoillaan, mutta minkäs sille enää voi.

Ja kohtahan tämä ei sikälikään tule olemaan ongelma, että ravintoloista tulee savuttomia. Pidän peukkuja pystyssä sen puolesta, että suurimmalla osalla tupakoitsijoista riittäisi sentään häpy edes siiheksi, etteivät raahaisi tupakoimattomia kanssaan tupakkakoppeihin.

No, se toinen, minua rankasti jurppiva juttu: tupakantumpit. Menkääpä mille hyvänsä pysäkille ja mitä sieltä löytyykään - no, tupakantumppejapa tietysti! Eräs sauhuttelijatuttuni selitti, että se johtuu siitä, ettei ole tuhkakuppeja. Höpsispöpsis, se johtuu tasan siitä, että ihmiset polttavat tupakkaa paikoissa, joissa ei ole tuhkakuppeja. Nämä tumpittelijat ovat niin kiinni rakkaassa nikotiinissaan, etteivät kykene odottamaan julkisia ilman sauhuja. Paitsi että kyseinen tapa tumpitella ympäristönsä myrkyllisellä jätteellä on vastenmielinen, myönnän halveksivani ylipäätään niin vahvaa addiktiota. Minulla ei ehkä ole moraalista oikeutta halveksuntaani, mutta tunnetilani eivät ymmärrä moraalikoodistoja. Jos ihminen ei kykene seisomaan 10 minuuttia polttamatta tupakkaa, se on minusta halveksittavaa.

Eniten järkytyin erään tupakoivan ystäväni (nykyään ex-tupakoivan) kanssa Ranskassa. Tämä ystäväni on aina ollut hyvin kiinnostunut taiteesta, erityisesti modernista taiteesta ja tahtoi välttämättä mennä Pompidou keskukseen sitä katsomaan. Minua moinen ei suuresti nappaa, mutta lojaaliuden vuoksi suostuin tulemaan. Jossain vaiheessa päädyimme ulkoilmaterassille, joka oli eräänlainen taideteos - ja mitä ystäväni tekikään? Kyllä! Hän pisti tupakaksi! Ja koska lähellä ei ollut tuhkakuppeja, hän tyynesti viskasi tumppinsa mustalle marmorikivetykselle, ihailemansa taideteoksen päälle. Addiktille addiktio tulee tietysti ennen kaikkea muuta, mutta silti...

Ja vielä se tupakoitsijan suuteleminen. Jos molemmat polttavat, se ei toki ole mikään ongelma. Mutta kun tupakoimaton suutelee tupakoitsijaa, se on vähän kuin tuhkakuppia nuolisi - YÄK! Nuoruudentyperyyttäni kokeilin enkä takuulla aio toistaa kokemustani. Toiset kyllä tottuvat siihen, koska heidän kumppaninsa polttavat ja harvassa ovat ihmiset, joille puoliso on addiktiota tärkeämpi, mutta minua ei kiinnosta totutella. Tupakoimattomuus on parinvalintakriteereissäni hyvin korkealla. Kihlattuni ei polta.

Ehkä onnistuin jotenkin ilmaisemaan koko ikänsä tupakoimattomana olleen ärtymystä tupakkaan ja moniin tupakoijiin? Komppaan siis Ta-Miitia täysin rinnoin.

Lisäys: Sanotaan nyt vielä, että huomaavaisiakin tupakoitsijoita on: ihmisiä, jotka kunnioittavat ystäviens tupakoimattomuutta, ravintoloissa menevät tyynesti savuttomalle puolelle, eivät polttele pysäkkikatoksissa, eivät heittele tupakantumppejaan maahan. Jos kaikki tupakoitsijat olisivat tällaisia, ärtymys tupakoitsijoita kohtaan _yleensä_ olisi epäilemättä pienempi, mutta ikävä kyllä huomaavaiset tupakoitsivat näyttävät olevan pieni vähemmistö. Surullista onkin, että yleensä "moraalisaarnat" huomioivat vain nämä huomaavaiset tupakoitsijat, jotka kiiruhtavat vakuuttelemaan viattomuuttaan (joka on ihan todellista), kun taas juuri se kohde, se törkein, välinpitämättömin, inhoin sauhuttelijaryhmä ei korvaansa lotkauta vaan jatkaa iloisesti kanssaihmistensä kiduttamista.