Vihan päivä

Vihavihavihavihavihaviha!!! Ngniäääääääääääh! Mihin voin purkautua, mihinmihinmihin??

Olen idioottien ympäröimä. Jos voisin, haukkuisin nimeltä mainiten ne työpaikkani turpot ja urpot, jotka tänään meinaavat kaataa kärsivällisyyden kuppini nurin. Yksi ei usko, että teen työni vaan muistuttaa aina: "laitathan ne tiedot, kun on valmis." Mitähän se tekisi, jos joskus vastaisin: "No en laita, vituttaako?!" Toinen lykkää työnsä minulle eikä edes kerro, mitä pitäisi tehdä. Kolmas on muuten vaan käsittämätön sählä. Neljäs huutaa luuriin kuin köhästä kärsivä palosireeni ja valittaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Sitten voidaan samaan syssyyn lykätä pari osastoa, joiden vakiovastaus mihin hyvänsä kysymykseen on: "emmätiiä." Miten niin _et tiedä_?! Se on sinun työtäsi tietää!

Aina silloin tällöin harkitsen ohjusiskua työpaikkani tiettyihin pisteisiin.

Haluaisin sanoa ihmisille suorat sanat. Haluaisin vuodattaa heidän niskaansa kaiken sen liejun, josta muodostuu mielipiteeni heistä. Olen tietysti liian pelkuri ja kohtelias tehdäkseni tätä kasvokkain, mutta entäpä sitten netissä? No ei. Luin taannoin erään kirjan, joka vaikutti minuun siten, että yritän hillitä kielenkäyttöäni ja ainakin vaikuttaa sovinnollisemmalta. Tämä tietysti tarkoittaa, että en voi kertoa tietyille persoonille, mitä mieltä heidän käytöksestään ja luonteestaan olen. Periaatteessa tämä on hyvä juttu ja olen ihan omin avuinkin sitä mieltä, että moinen "kertominen" on turhaa. Kukaan ei hyötyisi siitä mitään.

Mutta joskus sitä kerta kaikkiaan tekee mieli hakata päätään seinään silkasta turhautumisesta. Kuinka joku voi käyttäytyä noin? Kuinka se ei näe eikä ymmärrä? Raaaaaaaaaah!

No, minkäs teet. Kun ei voi niin ei voi. Tänään on selkeästi vihapäivä. Täytyy kehittää stressilelu jostain.

Pomo: "Hei Arawni, mitä sinä teet?"
Minä: "Jaa, en paljon mitään, hakkaan vain palasiksi tätä meidän uutta, superhienoa ja sikakallista printterimonistintulostinskanneriamme."

*rynks rynks, riks, raaaaaks, poks, mäts*

Pomo: "Aijaa..."