Vaatimatonta raivoa työpaikalla
Niin, muistakaamme myös se, että tänäkään vuonna opiskelijalle ei heru lisää rahaa. Eiväthän opiskelijat tarvitse rahaa, he elävät tenttikirjoilla ja nuoruuden innolla (tämänkö takia tunnen itseni tänään niin... ortodoksiksi?).
Olen tällä hetkellä kokopäivätöissä ja saan ihan mukavasti palkkaa huomioon ottaen ikäni, työkokemukseni ja koulutustasoni. Erityisen riemastuttavaa on se, että tästä palkasta minun on nyt maksettava Kelalle yli 1500e maaliskuun loppuun mennessä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että olin niin törkeä sika, että tein viime vuonna paljon enemmän töitä kuin on opiskelijalle eduksi. Opiskelija ei saa ylittää tiettyä elintasoa ilman, että hänen on siirryttävä kokopäivätöihin. Jollekulle voi tulla yllätyksenä, että kokopäivätyö ihan oikeasti haittaa opiskelua.
Koko opiskelijoiden tilanne on absurdi. Päättäjien tahto näyttää olevan seuraava:
1.)keväällä lukiolainen pänttää pääsykokeisiin ja putkahtaa ulos lukiosta
2.)samana syksynä ex-lukiolainen aloittaa opiskelijana jossain laitoksessa
3.)opiskelija valmistuu oikein nopeasti (maisteriksi viidessä vuodessa, mutta jos on nopeampi, hyvä juttu)
4.)vastavalmistunut maisteri sukeltaa työelämään.
Kohdassa 1. mainitaan lukiolaiset tietystä syystä; lukiolaiset ovat "eliittiä", sillä heidän oletetaan suunnistavan suoraan korkeakouluihin. Yleisesti myönnetään, että suoraan yläasteelta ammattikouluihinkin siirtyviä tarvitaan, mutta heihin suhtaudutaan vähän kuin roskaväkeen; amiksiin menevät vain ne, jotka ovat liian pöllöjä jatkaakseen lukion kautta korkeakouluun. Koska suomalaisten ykköshyve on koulutus, sitä arvostetaan yli kaiken. Lukiolainen on automaattisesti parempi kuin amislainen ja yliopistossa opiskeleva suorastaan puolijumala - siitäkin huolimatta, että ompelualan amislainen avaa aikanaan yrityksen ja tienaa itse rahansa, kun taas herra humanisti (pääaine: uskontotiede, suuntautumisena feministinen uskontotiede ja muinaisukosnnot; sivuaineet: folkloristiikka, swahili ja kieliteoria) päätyy kortistoon tai vähintäänkin jonnekin muualle kuin sille alalle, jolle hänet kalliisti koulutettiin.
Suurin murhe on kuitenkin peikko nimeltä "välivuosi". Kakkoskohdan mukaan sellaista ei saa viettää. Eijei, uudenuutukainen lukiolainen ponnahtaa ulos lukioputkesta vain kiiruhtaakseen kiireen vilkkaa opintoputkeen. Välivuoden uhkana nimittäin se, että lukiolainen harhautuu matkallaan opintoputkeen; pahimmillaan hän ei koskaan päädy sinne keksittyään, että muutakin voi tehdä. Kun lukiolaisia pelotellaan välivuodella ensimmäisistä koulupäivistä lähtien ja kun pääsykokeissa tuoreet ylioppilaat saavat lisäpisteitä, sivuutetaan tylysti se, että välivuosi tai muutama voi säästää yksilölle ja yhteiskunnalle sekä voimia, aikaa että rahaa. Kovin moni ei lukion jälkeenkään ole varma, mitä haluaisi tehdä. Sitä haetaan alalle, joka on superhypertrendikäs ja kiva, todetaan parin vuoden kuluttua, että tämä on pyllystä, vaihdetaan tiedekuntaa ja aloitetaan alusta. Tämä ihan faktisesti pidentää opintoaikaa ja maksaa yhteiskunnalle rahaa. Opiskelija taas vittuuntuu ja turhautuu, ja pahimmillaan lyö koko homman läskiksi ja karkaa töihin. Moikka.
Tietenkään aina ei käy näin, ei välivuosi ole välttämätön. Ongelma vain on, että se on demonisoitu ikiaikaiseksi pahaksi, jota vastaan on kaikin voimin taisteltava. Välivuosi antaa opiskelijalle mahdollisuuden arvioida, mitä hän tahtoo tulevaisuudessa tehdä, kokeilla eri suuntalinjoja ja kenties ansaita hiukan pesämunaa opintoja varten. Itse vietin välivuoteni Englannissa au pairina. Välivuoteni ansiosta fysiikan opinnot vaihtuivat uskontotieteen opintoihin, opin puhumaan ja lukemaan sujuvasti englantia (arvokas taito ihmiselle, joka ei sitä koulussa opiskellut) ja tutustuin elämään ulkomailla.
Kohdassa 3.) mennään jo sisälle yliopistoon. Itse aloitin opintoni intoa puhkuen vain todetakseni, että yliopisto on viidakko, jossa vain vahvat selviävät. Jos opiskelija putosi kelkasta, kukaan ei tule ovelle kolkuttamaan. Ainoastaan Kela muistaa inisemällä riittämättömästä opintoviikkomäärästä ja Hoas uhkaa irtisanoa kämpän. Toki ihmisellä on vastutta omista tekosistaan ja tekemättä jättämisistään, mutta silti kuvittelisi, että yliopistolla on jonkinlaista intressiä huolehtia opiskelijoistaan; se nimittäin saa rahaa kustakin valmistuneesta. Sen sijaan opiskelijan silmin yliopisto on valtava monumentti, alati muotoaan ja väriään vaihtava, josta ei ota selvää monivuotinen tutkijakaan. Jokunen vuosi sitten yliopisto otti käyttöönsä Alma-portaalin, jonne kaikki tieto yliopistosta on pakattu. Ongelma vain on, että se tieto on pakattu niin taitavasti piiloon eri linkkien taa, että keskiverto-opiskelija vaipuu psykoosiin. Lienee turha mainitakaan, että vältän almaa kuin ruttoa ja kaivan tarvitsemani tiedot monen mutkan kautta yliopiston yleisiltä sivuilta.
Myös "mahdollisimman nopeasti valmistuminen" kilisyttää hälytyskelloja opiskelijan päässä. Kuinka valmistutaan mahdollisimman nopeasti? No, tietenkin keskittymällä vain ja ainoastaan opintoihinsa. Opiskeluhan on opiskelijan "työtä" eikä hänen muuta työtä tekemän pidä. On ihan hutkimuksilla todettu ja varmennettu, että työssäkäynti opiskelun ohella hidastaa valmistumista.
No, mikä tässä mättää? Kuvitelkaa nyt itsekin: opiskelija painaa kokopäiväopintojen parissa eikä tee töitä -> tuki on pieni, varsinkin kalliiden asuntojen Helsingissä sillä on vaikea elää -> opiskelijaparka nälkiintyy, hätääntyy ja lamaantuu kroonisesta köyhyydestään -> opiskelija ratkaisee ongelman joko lopettamalla opinnot, käymällä vanhempiensa kukkarolla, elämällä puolisonsa siivellä tai menemällä töihin -> opinnot yleensä hidastuvat.
Toisin sanoen, nykyinen yhtälö, jossa tuki on maksimissaan 434e ja opiskelijan olisi valmistuttava oikein nopsaan, on yksinkertaisesti useimmille inhimillisesti mahdotonta. Valtiovalta ei tätä ymmärrä vaan heiluttaa keppiä: ette te saa mennä töihin. Ja liiasta työnteosta tietysti rangaistaan nyhtämällä opiskelijalta tukia takaisin. Tietysti järki sanoo, ettei kokopäivätöissä käyvä opiskelija tarvitse tukia. No, ei tarvitsekaan, mutta minäpä maksan takaisin vuoden takaisia tukia. Silloin en vielä tiennyt ansaitsevani näin paljon eikä se isolle firmalle sopinut, että aloitan työt vasta tammikuussa. Minulla on kyllä varaa maksaa tuet takaisin ja elellä pienessä solukämpässä, mutta se tässä ottaa kaaliin, että menin töihin nimenomaan nostaakseni elintasoani edes vähän. Nyt se ei nouse, koska joudun kiristämään suolivyötä maksaakseni tuet takaisin. Hurei!
No niin, nyt joku kiekaisee: opintolaina! Ei herramajee yksikään terve yksilö ota nykyään lainaa, ellei ole AIVAN pakko eivätkä opiskelijat ole sen epäterveempiä kuin muut. Opiskelijat myös laskelmoivat; lääkisläinen ottaa paljon todennäköisemmin lainaa kuin humanisti, koska paitsi että hänen työllistymisensä on monin verroin varmempaa, hän myös tulee saamaan parempaa palkkaa. Humanistit, kasvatustietelijät ynnä monien muiden alojen opiskelevat ennemmin nälkiintyvät kuin ottavat niskaansa peikon nimeltä Laina. Semminkin, kun valmistumisen jälkeen täytyy kuitenkin ostaa se kämppä ja auto ja ottaa lisää lainaa. Meikäläisen isä, joka täytti pari vuotta sitten 50, makseli lopetti opintolainansa maksamisen vasta muutama vuosi sitten. Ei. Ei. Ei. Ennemmin katuojaan kuin laina. Lama opetti sentään sen.
Helppoa sieltä Arkadianmäeltä on huudella lainoista, kun kansanedustajana voi ihan itse nostaa omaa palkkaansa, nauttia ties minkä sorttisista eduista ja vieläpä kansanedustajan eläkkeestä myöhemmin. Meidän muiden on valitettavasti otettava huomioon ns. elämän realiteetit.
Ja sitten se viimeinen kohta: suit sait sukkelaan työemon syliin. Niin, muutenhan homma on pihvi, bueno ja mycket bra, mutta voisitte näin muun huvin puutteessa näyttää minulle työnantajan, joka ottaa töihin sellaisen ihmisen, joka ei viiteen vuoteen ole tehnyt mitään töitä! Voin nyt ajan säästämiseksi kertoa, että sellaista työnantajaa ei ole. Eikä paljoa ole enää niitäkään, jotka antavat vain kesätöitä. Minunkin työpaikassani kesätyöläisten oletetaan olevan muuna aikana osa-aikatöissä.
Siis ihan oikeasti, missä satumaassa hallitus elelee? Meidän pitäisi opiskella tehokkaasti dieettiruokavalion voimin, valmistua superhypernopeasti, välttää työntekoa ja vielä jonkin todellisuuden nyrjähdyksen kautta työllistyä heti opintojen jälkeen! Mitä vittua?! Voisiko joku lähettää pari ohjusta sinne hallituksen pilvilinnaan? Täältä maasta käsin kuvio näyttää nimittäin niin erilaiselta, että me emme selkeästi elä samassa maassa tai edes samalla planeetalla.
Ei siinä vielä mitään, että opintotuki on, mitä on. Ei siinäkään, että elääkseen joutuu samalla käymään töissä. Jos hallitus reilusti myöntäisi, että tukea ei nosteta, menkää töihin, en naputtaisi. Mutta kun surkeaan elintasoon yhdistetään vielä se, että sitä ei saa nostaa, jotta pääsisi mahdollisimman äkkiä kortistoon, koska kokemattomana ei työllisty, alkavat meikäläisen korvat savuta. Ja pahasti. Kohta tulee uunituoreen toimistorakennuksen kolmas palohälytys ja tällä kertaa se EI ole aiheeton.
Ja kaiken huipuksi, opintoaikojen pituudesta siellä Arkadianmäellä määkivät ne lampaat ihmiset vaatteissa, jotka itse ovat kilpailleet pisimpään opiskelleen lusmun tittelistä!
Toivottavasti taivas putoa niiden niskaan. Tai edes luksusasunnon kattopaneeli.
Olen tällä hetkellä kokopäivätöissä ja saan ihan mukavasti palkkaa huomioon ottaen ikäni, työkokemukseni ja koulutustasoni. Erityisen riemastuttavaa on se, että tästä palkasta minun on nyt maksettava Kelalle yli 1500e maaliskuun loppuun mennessä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että olin niin törkeä sika, että tein viime vuonna paljon enemmän töitä kuin on opiskelijalle eduksi. Opiskelija ei saa ylittää tiettyä elintasoa ilman, että hänen on siirryttävä kokopäivätöihin. Jollekulle voi tulla yllätyksenä, että kokopäivätyö ihan oikeasti haittaa opiskelua.
Koko opiskelijoiden tilanne on absurdi. Päättäjien tahto näyttää olevan seuraava:
1.)keväällä lukiolainen pänttää pääsykokeisiin ja putkahtaa ulos lukiosta
2.)samana syksynä ex-lukiolainen aloittaa opiskelijana jossain laitoksessa
3.)opiskelija valmistuu oikein nopeasti (maisteriksi viidessä vuodessa, mutta jos on nopeampi, hyvä juttu)
4.)vastavalmistunut maisteri sukeltaa työelämään.
Kohdassa 1. mainitaan lukiolaiset tietystä syystä; lukiolaiset ovat "eliittiä", sillä heidän oletetaan suunnistavan suoraan korkeakouluihin. Yleisesti myönnetään, että suoraan yläasteelta ammattikouluihinkin siirtyviä tarvitaan, mutta heihin suhtaudutaan vähän kuin roskaväkeen; amiksiin menevät vain ne, jotka ovat liian pöllöjä jatkaakseen lukion kautta korkeakouluun. Koska suomalaisten ykköshyve on koulutus, sitä arvostetaan yli kaiken. Lukiolainen on automaattisesti parempi kuin amislainen ja yliopistossa opiskeleva suorastaan puolijumala - siitäkin huolimatta, että ompelualan amislainen avaa aikanaan yrityksen ja tienaa itse rahansa, kun taas herra humanisti (pääaine: uskontotiede, suuntautumisena feministinen uskontotiede ja muinaisukosnnot; sivuaineet: folkloristiikka, swahili ja kieliteoria) päätyy kortistoon tai vähintäänkin jonnekin muualle kuin sille alalle, jolle hänet kalliisti koulutettiin.
Suurin murhe on kuitenkin peikko nimeltä "välivuosi". Kakkoskohdan mukaan sellaista ei saa viettää. Eijei, uudenuutukainen lukiolainen ponnahtaa ulos lukioputkesta vain kiiruhtaakseen kiireen vilkkaa opintoputkeen. Välivuoden uhkana nimittäin se, että lukiolainen harhautuu matkallaan opintoputkeen; pahimmillaan hän ei koskaan päädy sinne keksittyään, että muutakin voi tehdä. Kun lukiolaisia pelotellaan välivuodella ensimmäisistä koulupäivistä lähtien ja kun pääsykokeissa tuoreet ylioppilaat saavat lisäpisteitä, sivuutetaan tylysti se, että välivuosi tai muutama voi säästää yksilölle ja yhteiskunnalle sekä voimia, aikaa että rahaa. Kovin moni ei lukion jälkeenkään ole varma, mitä haluaisi tehdä. Sitä haetaan alalle, joka on superhypertrendikäs ja kiva, todetaan parin vuoden kuluttua, että tämä on pyllystä, vaihdetaan tiedekuntaa ja aloitetaan alusta. Tämä ihan faktisesti pidentää opintoaikaa ja maksaa yhteiskunnalle rahaa. Opiskelija taas vittuuntuu ja turhautuu, ja pahimmillaan lyö koko homman läskiksi ja karkaa töihin. Moikka.
Tietenkään aina ei käy näin, ei välivuosi ole välttämätön. Ongelma vain on, että se on demonisoitu ikiaikaiseksi pahaksi, jota vastaan on kaikin voimin taisteltava. Välivuosi antaa opiskelijalle mahdollisuuden arvioida, mitä hän tahtoo tulevaisuudessa tehdä, kokeilla eri suuntalinjoja ja kenties ansaita hiukan pesämunaa opintoja varten. Itse vietin välivuoteni Englannissa au pairina. Välivuoteni ansiosta fysiikan opinnot vaihtuivat uskontotieteen opintoihin, opin puhumaan ja lukemaan sujuvasti englantia (arvokas taito ihmiselle, joka ei sitä koulussa opiskellut) ja tutustuin elämään ulkomailla.
Kohdassa 3.) mennään jo sisälle yliopistoon. Itse aloitin opintoni intoa puhkuen vain todetakseni, että yliopisto on viidakko, jossa vain vahvat selviävät. Jos opiskelija putosi kelkasta, kukaan ei tule ovelle kolkuttamaan. Ainoastaan Kela muistaa inisemällä riittämättömästä opintoviikkomäärästä ja Hoas uhkaa irtisanoa kämpän. Toki ihmisellä on vastutta omista tekosistaan ja tekemättä jättämisistään, mutta silti kuvittelisi, että yliopistolla on jonkinlaista intressiä huolehtia opiskelijoistaan; se nimittäin saa rahaa kustakin valmistuneesta. Sen sijaan opiskelijan silmin yliopisto on valtava monumentti, alati muotoaan ja väriään vaihtava, josta ei ota selvää monivuotinen tutkijakaan. Jokunen vuosi sitten yliopisto otti käyttöönsä Alma-portaalin, jonne kaikki tieto yliopistosta on pakattu. Ongelma vain on, että se tieto on pakattu niin taitavasti piiloon eri linkkien taa, että keskiverto-opiskelija vaipuu psykoosiin. Lienee turha mainitakaan, että vältän almaa kuin ruttoa ja kaivan tarvitsemani tiedot monen mutkan kautta yliopiston yleisiltä sivuilta.
Myös "mahdollisimman nopeasti valmistuminen" kilisyttää hälytyskelloja opiskelijan päässä. Kuinka valmistutaan mahdollisimman nopeasti? No, tietenkin keskittymällä vain ja ainoastaan opintoihinsa. Opiskeluhan on opiskelijan "työtä" eikä hänen muuta työtä tekemän pidä. On ihan hutkimuksilla todettu ja varmennettu, että työssäkäynti opiskelun ohella hidastaa valmistumista.
No, mikä tässä mättää? Kuvitelkaa nyt itsekin: opiskelija painaa kokopäiväopintojen parissa eikä tee töitä -> tuki on pieni, varsinkin kalliiden asuntojen Helsingissä sillä on vaikea elää -> opiskelijaparka nälkiintyy, hätääntyy ja lamaantuu kroonisesta köyhyydestään -> opiskelija ratkaisee ongelman joko lopettamalla opinnot, käymällä vanhempiensa kukkarolla, elämällä puolisonsa siivellä tai menemällä töihin -> opinnot yleensä hidastuvat.
Toisin sanoen, nykyinen yhtälö, jossa tuki on maksimissaan 434e ja opiskelijan olisi valmistuttava oikein nopsaan, on yksinkertaisesti useimmille inhimillisesti mahdotonta. Valtiovalta ei tätä ymmärrä vaan heiluttaa keppiä: ette te saa mennä töihin. Ja liiasta työnteosta tietysti rangaistaan nyhtämällä opiskelijalta tukia takaisin. Tietysti järki sanoo, ettei kokopäivätöissä käyvä opiskelija tarvitse tukia. No, ei tarvitsekaan, mutta minäpä maksan takaisin vuoden takaisia tukia. Silloin en vielä tiennyt ansaitsevani näin paljon eikä se isolle firmalle sopinut, että aloitan työt vasta tammikuussa. Minulla on kyllä varaa maksaa tuet takaisin ja elellä pienessä solukämpässä, mutta se tässä ottaa kaaliin, että menin töihin nimenomaan nostaakseni elintasoani edes vähän. Nyt se ei nouse, koska joudun kiristämään suolivyötä maksaakseni tuet takaisin. Hurei!
No niin, nyt joku kiekaisee: opintolaina! Ei herramajee yksikään terve yksilö ota nykyään lainaa, ellei ole AIVAN pakko eivätkä opiskelijat ole sen epäterveempiä kuin muut. Opiskelijat myös laskelmoivat; lääkisläinen ottaa paljon todennäköisemmin lainaa kuin humanisti, koska paitsi että hänen työllistymisensä on monin verroin varmempaa, hän myös tulee saamaan parempaa palkkaa. Humanistit, kasvatustietelijät ynnä monien muiden alojen opiskelevat ennemmin nälkiintyvät kuin ottavat niskaansa peikon nimeltä Laina. Semminkin, kun valmistumisen jälkeen täytyy kuitenkin ostaa se kämppä ja auto ja ottaa lisää lainaa. Meikäläisen isä, joka täytti pari vuotta sitten 50, makseli lopetti opintolainansa maksamisen vasta muutama vuosi sitten. Ei. Ei. Ei. Ennemmin katuojaan kuin laina. Lama opetti sentään sen.
Helppoa sieltä Arkadianmäeltä on huudella lainoista, kun kansanedustajana voi ihan itse nostaa omaa palkkaansa, nauttia ties minkä sorttisista eduista ja vieläpä kansanedustajan eläkkeestä myöhemmin. Meidän muiden on valitettavasti otettava huomioon ns. elämän realiteetit.
Ja sitten se viimeinen kohta: suit sait sukkelaan työemon syliin. Niin, muutenhan homma on pihvi, bueno ja mycket bra, mutta voisitte näin muun huvin puutteessa näyttää minulle työnantajan, joka ottaa töihin sellaisen ihmisen, joka ei viiteen vuoteen ole tehnyt mitään töitä! Voin nyt ajan säästämiseksi kertoa, että sellaista työnantajaa ei ole. Eikä paljoa ole enää niitäkään, jotka antavat vain kesätöitä. Minunkin työpaikassani kesätyöläisten oletetaan olevan muuna aikana osa-aikatöissä.
Siis ihan oikeasti, missä satumaassa hallitus elelee? Meidän pitäisi opiskella tehokkaasti dieettiruokavalion voimin, valmistua superhypernopeasti, välttää työntekoa ja vielä jonkin todellisuuden nyrjähdyksen kautta työllistyä heti opintojen jälkeen! Mitä vittua?! Voisiko joku lähettää pari ohjusta sinne hallituksen pilvilinnaan? Täältä maasta käsin kuvio näyttää nimittäin niin erilaiselta, että me emme selkeästi elä samassa maassa tai edes samalla planeetalla.
Ei siinä vielä mitään, että opintotuki on, mitä on. Ei siinäkään, että elääkseen joutuu samalla käymään töissä. Jos hallitus reilusti myöntäisi, että tukea ei nosteta, menkää töihin, en naputtaisi. Mutta kun surkeaan elintasoon yhdistetään vielä se, että sitä ei saa nostaa, jotta pääsisi mahdollisimman äkkiä kortistoon, koska kokemattomana ei työllisty, alkavat meikäläisen korvat savuta. Ja pahasti. Kohta tulee uunituoreen toimistorakennuksen kolmas palohälytys ja tällä kertaa se EI ole aiheeton.
Ja kaiken huipuksi, opintoaikojen pituudesta siellä Arkadianmäellä määkivät ne lampaat ihmiset vaatteissa, jotka itse ovat kilpailleet pisimpään opiskelleen lusmun tittelistä!
Toivottavasti taivas putoa niiden niskaan. Tai edes luksusasunnon kattopaneeli.
8 Comments:
Miksi unohdit opintolainan?Opintolainahan on vielä kai korkotuettu ja valtion takaamakin.
Enhän minä unohtanut, käsittelin sitä kyllä.
Siinä on lisäksi vielä se pointti, että kenenkään muun ryhmän ei Suomessa oleteta kustantavan perusELÄMISTÄÄN lainalla kuin opiskelijoiden. Mikset työttömillekin ryhdyttäisi tarjoamaan lainaa? Maksat takaisin, kun työllistyt.
Miehille välivuosi lukion jälkeen on käytännön tasolla pakollinen, kiinnosti eli ei. Naisille yritetään tässä antaa etua, mutta valituksesta päätellen ei riitä.
Jos liksa on riittävä, ei todellakaan tuota minkäänlaista päänvaivaa maksaa mitättömiä opintotukia takaisin.
OWM
No niin, tästäkin saatiin mies/naisongelma. Minulla on vaatimaton epäilys, että kyseinen etu ei ole suunniteltu vain naisia ajatellen, mutta... no, olkoon.
Mitä tulee takaisin maksuun, kyllä se aiheuttaa päänvaivaa, vaikka onnistuukin. Kyllä minua jurppii se, että menin kokopäivätöihin elelläkseni hiukan leveämmin, mutta käytännössä minulla on käyttörahaa yhtä paljon kuin silloin, kun elin pelkällä tuella! Että kiitti vaan, älkää tehkö töitä.
Mitä tuohon miesten pakolliseen välivuoteen tulee, niin opiskelupaikkaa voi hakea siitä huolimatta suoraan lukion jälkeen.
Varusmiespalvelus on hyväksyttävä syy siirtää opintojen alkua vuodella. Jotkut taas käyvät intin myöhemmin. Aikuisena poikien joukossa voi olla raskasta, mutta toisaalta valmistuneille etsitään mahdollisuuksien mukaan oman alan hommia. Saa sitä työkokemustakin.
Ei se opintolaina ihan mikään pikku juttu ole. Valmistuin itse juuri viime joulukuussa AMK:sta tavoitteen mukaisessa 3,5 vuodessa. Se oli mahdollista _vain_, koska työskentelin koko viime kesän harjoittelussa palkatta eläen opintotuella ja lainalla 1,5 vuotta putkeen (syksystä -05 jouluun -06). Tästä hyvästä jouduin nostamaan lainaa ylimääräiset 900 egeä kesäopintojen ajalta, jolloin lainamääräni nousi yhteensä hieman yli 8000 egeen.
Tämäkö on se pikku kiusa kiitoksena 15,5 vuoden keskeytyksemättömästä opintoputkesta?!
Muutamia pointteja, jotka ovat muuttuneet ajan myötä.
1. Opintolaina: kultaisella 70- ja 80-luvulla opintolainan pääomaa söi inflaatio ja vieläpä aika roimaan tahtiin. Palkat nousivat kohisten ja rahan arvo laski. Näin vakaan EU:n aikaan lainan arvo pysyy. Siinä sitten opiskelijä kärvistelee - hähää. =)
Tosin työssä käyvälle teknisen alan opiskelijalle 10 000 euron laina ei päätä purista. Jos keskipalkka huitelee 2900 tietämillä ja siitä jää käteen 1900 kuussa, niin vuodessa kuolettaa 10 000 lainan ja ostaa käytetyn auton (tai reilaa).
2. Opintotuki. No, nyt eletään sellaista maailman aikaa, että ihmiset luulevat olevansa tasa-arvoisia. Niin ei vain ole.
Köyhän on kärsittävä (ja otettava lainaa), opiskeltava lainatta pääkaupunkiseudun ulkopuolella tai kituutettava jotenkin muuten. Tästä huolimatta köyhä voi valita korkeakoulu-uran! 40-luvulla perheestä valittiin yksi, joka pääsi lukioon, muut menivät hanttihommiin. Edes rikkaista perheistä ei päässyt aina korkeakouluun. Juu ja koko köyhien perhe meni aina töihin.
3. Kelan takaisinmaksut! Pyllystä! Sen lisäksi, että joutuu maksamaan tukikuukaudet takaisin, niin tukikuukaudet menettää. Näin käy jos ei itse huomaa maksaa etukäteen tukia takaisin, Kelan huomautus syö tukikuukaudet. Saman rahan joutuu maksamaan joka tapauksessa.
4. Mies- / naisongelma? Ei kannata mutista armeijan aiheuttamasta mahd. 2 välivuodesta. Hakujärjestelmä tukee armeijan käyneitä. Mullassa möyriminen lasketaan suoraan työkokemukseksi lähes poikkeuksetta, kun pyrkii oppilaitoksiin. Mielestäni tämä on kohtuuton etu, mutta minkäs teet.
Vrt. kuinka helppoa on löytää alan työtä epäpätevänä, kun hakee johonkin korkeakouluun... esim. yliopistoon. (Työkokemuspisteet tms)
X. Näiden lisäksi maailma ON epäreilu. Toisissa suvuissa asuu raha ja muut sitten kärvistelevät. Voi voi.
Minäkin kärvistelin ja jäin töihin kun piti valita täyden palkan ja gradun väliltä. Ei järjestelmä toimi, voi voi. :P
Valkoturkki, Dii, jos oliskin valmistunut dippainssiksi, mutta kun valitsin laboratorioalan opinnot AMK:ssa. Tällä hetkellä bruttopalkka on ruhtinaalliset 1500 €/kk ja en usko vuosiin saavani kuin korkeintaan 2000 €/kk bruttona. Ja tuokin on varmasti vain toiveunta.
Opiskelija elää tällä palkalla kyllä ruhtinaallisesti, sitä ei voi kieltää. Mutta ei sillä opintolainaa kyllä kovin nopeasti tapeta.
Lähetä kommentti
<< Home