Jumala, miksi et minua rakasta?

Erilaiset, mutta tasa-arvoiset - kuinka usein tätä kuuleekaan. Kyseessähän on fundamentalistilinjan kristittyjen ikuinen manrta miesten ja naisten asemasta kirkossa. Mahdollisesti kristityiltä myös muslimit ovat lainanneet tämän lausahduksen selittäessään, miksi naisten on käytettävä huntua, toteltava miestä ja ylipäätään pysyttävä erossa uskonnonharjoituksesta muussa kuin kiltin seuraajan ja alamaisen roolissa. Erilaista, mutta tasa-arvoista, näettehän.

Fundamentalistikristittyjen näkemys on, että naisilla ei ole asiaa papeiksi tai uskonnollisiksi opettajiksi. Käsitys perustuu eri Raamatun kohtiin, jotka on koottu yhteen ja tulkittu niin, että kirkolliset virat eivät kuulu naisille:

"Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen." (1. Tim. 2: 11-14)

"Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin (toim. huom. Paavali kyllä viittasi Mooseksen lakiin silloin, kun se häntä hyödytti, vaikka muuten taistelikin sitä vastaan) sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."

Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies --."
(1. Tim 1. 3:2)

"Seurakunnan palvelijan on oltava yhden vaimon mies --."
(1. Tim 3:12)

Myös muita naisen asemaan liittyviä kommentteja Paavalilta löytyy:

"Miehen ei pitä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa. Miestä ei ole luotu naisesta vaan nainen miehestä, eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia." (1. Kor 11: 7-9)

"Alistukaa toistenne tahtoon Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon."

Ja kaiken tämän jälkeen fundamentalistikristityt totisin kasvoin, täysin vakavissaan selittävät, kuinka naiset ja miehet ovat "tasa-arvoiset, mutta erilaiset."

Suomen perustuslain 6 § 2 momentti määrittää tasa-arvon seuraavasti: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Huomion arvoinen on kohta "eri asemaan" - tasa-arvo on nykykäsityksen mukaan siis sitä, että eri yksilöitä ei aseteta erilaiseen asemaan. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että kaikilla täytyy olla samanlainen oikeus tehdä mitä hyvänsä työtä - jos heitä estettäisiin tekemästä jotain työtä yllämainituin perustein, kyse olisi epätasa-arvosta ja syrjinnästä.

Nyt on niin, että fundamentalistien mielestä naiset eivät saa tehdä tiettyjä töitä, koska he ovat, no, naisia. Raamattu sanoo, että naiset eivät saa opettaa miehiä (hengen asioissa, näin on tulkittu, vaikka kohdan voisi ihan hyvin tulkita kaikkea opetusta koskevaksi), joten naiset eivät saa tehdä työtä viroissa, joihin kuuluisi miesten opettaminen, koska he ovat naisia.

Kertokaa nyt tyhmälle, kuinka ylläoleva EI ole ristiriidassa nykyisen tasa-arvokäsityksen mukaan?

Vastaus on yksinkertainen: se on. Fundamentalisti ei tätä kuitenkaan koskaan myöntäisi. Asialle on kaksi mahdollista selitystä, joista ensimmäinen on se, että fundamentalistin tasa-arvokäsitys on ratkaisevasti erilainen. Hänestä tasa-arvo viittaa arvoon siis siihen, kuinka arvokkaita yksilöt ovat, erityisesti Jumalan silmissä. Näin saadaan kätevästi tilanne, jossa yksi ryhmä voidaan alistaa ja silti perustellusti sanoa, että kaikki ovat tasa-arvoisia, sillä Jumalalle kaikki ovat yhtä arvokkaita. Maallikon korviin tämä tosin on sanahelinää, sillä maallikko ei ymmärrä, kuinka Jumala tai ylipäätään kukaan voisi pitää yhtä arvokkaina niitä ihmisiä, jotka hän tahallaan pakottaa alisteiseen asemaan. Onhan sille oltava jokin peruste, miksi toinen tyhmä saa hallita toista ja toinen joutuu alistumaan ja melko looginen peruste, mikä ihmisille yleensä tulee mieleen, on se, että hallitseva ryhmä on arvokkaampi.

Toinen selitys on yksinkertaisesti se, että fundamentalisti laittaa sormet korviinsa ja lallattaa. Kun nyky-yhteiskunta painottaa tasa-arvoa, fundamentalistienkin on painotettava sitä jossain määrin, elleivät halua leimautua takapajuisiksi, yhteisöön kelpaamattomiksi pelokkeiksi. Näin fundamentalisti hokee kannattavansa tasa-arvoa, vaikka käytäntö ja teoria kuinka todistaisivat vastaan. Hänen on pakko hokea, sillä muuten hän joutuisi myöntämään, että ei oikeastaan kannata tasa-arvoa, ei ainakaan Suomen lain mukaista tasa-arvoa ja niittaisi itsensä ihmisten silmissä taantumukselliseksi olennoksi, joka on vaiettava hiljaiseksi, jottei tasa-arvoon ja sen pyrkimykseen perustuva yhteiskuntajärjestys häiriintyisi.

Kristinusko ei ole eikä ole koskaan ollut tasa-arvoinen uskonto. Se syntyi tiukan patriarkaalisessa juutalaisyhteiskunnassa, jossa nainen oli tiukasti isän ja aviomiehen mielivallan alainen, myytävä ja ostettava, joten ei ole ihme, että tätä taustaa vasten kristinusko vaikutti hyvinkin tasa-arvoiselta ja edistykselliseltä. Mutta tasa-arvo ajoi kristinuskon ohi. Enää ei riitä se, että valta-asemassa oleville miehille sanotaan, että sinä kyllä hallitset, mutta kohtelisit nyt vaimoasi kuitenkin nätisti. Nyt naiset tahtovat myös hallita, he tahtovat saman aseman kuin miehillä on. He eivät tahdo ottaa sitä riskiä, että mies ei viitsikään kohdella heitä kivasti vaan vetää nessuun ja siinä sitä sitten on vain alistuttava, kun Paavali käskee.

Tässä vaiheessa vedotaan järjestykseen: mitä siitäkin nyt tulisi, jos kaikki pääsisivät hallitsemaan. Eijei, jonkun on oltava alamainen. Mutta miksi alamaisen täytyy olla juuri nainen? Miksi Jumala rakasti miestä niin paljon enemmän, että antoi tämän vallita naista? Mies vaikeroi, että nainenhan pääsee helpommalla, hallitusvastuu painaa. Niin, todella helpommalla, alistumalla miehen mielivaltaan, siihen, että häntä voidaan kohdella miten vain ja hänen on nöyrryttävä ja nieltävä se kaikki. Onko tämä mies aidosti sitä mieltä, että on helpompaa alistua, nöyrtyä, kieltää itsensä, omat mielipiteensä ja halunsa, jos ne eivät sovi Miehen halujen ja näkemysten kanssa yhteen?

Jos perusteena on kyvykkyys, miksi mies oli kyvykkäämpi, Jumalalle mieluisampi? Jos Jumala loi miehen ja naisen, miksi hän loi naisen kyvyttömämmäksi?

Ei. Jonkun täytyy olla alamainen siksi, että jonkun on saatava hallita. Hallitsija tarvitsee alamaisen ollakseen hallitsija, muuten hän joutuu kapuamaan alas palliltaan ja kohtaamaan ihmiset itsensä veroisina. Tähän asti ei kristinuskossa sentään menty, että mies ja nainen olisivat katsoneet toisiaan silmästä silmään. Miehen oli yhtä oltava korkeammalla ja jotta hän voisi olla korkealla, jonkun oli kannateltava häntä ja se joku oli nainen.

Mitä järjestykseen tulee, se on ehkä heikoin argumentti. Kuinka järjestys kärsisi siitä, että naiset nostetaan tasa-arvoiseen asemaan? Miestenkin kanssa oli aikoinaan hierarkia, osa miehistä alistui, mutta missään ei sanota, että ennen alistettujen miesten pääseminen tasa-asemaan entisten hallitsijoidensa kanssa tuhoaisi järjestyksen. Ellei ideana ole se, että järjestys sisältää jo sen, että on olemassa hallitsija ja alamainen - että tämä duaalisuus on koko universumin rakenne. Jumala-ihminen, ihminen-luomakunta, mies-nainen. Jos järjestyskäsitys on tämä ja alistettu haluaakin samalle tasolle hallitsijain kanssa ja jos tämä sallittaisiin, se kieltämättä olisi tällaiselle järjestykselle kärsimys: se näet lakkaisi olemasta. Mutta ehkä sen tuhkasta nousisi uusi järjestys, joka sallisi sen, että miehet ja naiset kohtaavat toisensa samalla tasolla, päättävät asioista yhdessä ilman, että toisen täytyy alistaa toinen tahtoonsa. Ehkä entinen järjestys on elänyt aikansa ja sen kuuluukin kuolla.

Ehkä silloin nainen ja mies vihdoin ovat erilaiset, mutta tasa-arvoiset.