Työn tekemisen iloa
Minä olen ollut useamman vuoden keikkatyöläisenä eräässä firmassa. Kutsuttakoon firmaa vaikka Firmaksi.
Aloitin homman nuorena, kun minulla oli vähän työkokemusta ja tietoa työpaikkalainsäädännöstä. Emme saaneet rahallista palkkaa vaan meille maksettiin Lepolan valmistamilla tuotteilla, joita saimme halvemmalla kuin mitä ne maksoivat kaupassa. Oli sovittu, että päivässä saamme 60e, jonka edestä saamme valita niitä tuotteita. Meitä oli siis useampia töissä ja koska muut olivat käytännössä ulkomaalaissyntyisiä, he eivät tienneet senkään vertaa Suomen työlainsäädännöstä.
Alussa suullinen sopimus tuntui todella hienolta ja edulliselta. Minulla ei ollut muita töitä siihen aikaan, kun aloitin ja toivoin, että keikkatyöstä saisin kuitenkin vähän työkokemusta ja sen avulla kenties oikean työpaikan. Sainkin myöhemmin oikean työpaikan, mutta se ei liittynyt millään lailla keikkatyöhöni ja homma alkoi vähitellen muuten ottaa päähän.
Ensinnäkin, pahimpina päivinä olin töissä 12 tuntia - reaali tuntipalkkani oli siis 5 euroa! Lasken sen siitä summasta, joka meille oli päiväpalkaksi sovittu enkä siitä, paljonko saamani tuotteet olisivat maksaneet kaupassa. Toiseksi, emme saaneet palkkaa edes rahana vaan juuri noina tuotteina. Jos kyseessä olisi ollut kertaluontoinen tapahtuma, se olisi kai perusteltavissa, mutta tein hommia muutaman vuoden silloin, kun keikkatyötä tarvittiin. Meillä ei ollut minkäänlaista työsopimusta eikä työpaikka maksanut meistä mitään työnantajamaksuja - se siis käytännössä toimi laittomasti. Ja kaiken niitti oli se, kun lopulta pyysin pomoltani, pientä palkankorotusta, 80e päivässä, sillä olin tehnyt useamman 10-12 tuntisen päivän. Sain sähköpostilla vastauksen, että ei onnistu ja kaupopuheisen litanian siitä, kuinka tämä "sopimus" on edullinen meille työntekijöille. Työntekijöille!! Firma ei maksanut meistä veroja, ei työnantajamaksuja ja tuppasi meille ylijäämätavaransa, jotka olisivat muuten päätyneet mätänemään jonnekin varaston perukoille! Kysynpä vaan, että KENEN kannalta "sopimus" todella oli edullinen!
Mutta huippukohta on vielä tulossa. Sain taannoin tietää, että ei ole keikkatyötä enää tiedossa. Syitä olivat muun muassa se, että minä olin testaillut niitä tuotteita keikkojen aikana - kyse oli asiakaspalvelutyöstä, me myimme niitä keikkojen aikana ja asiakkaiden suunnilleen jo poistuttua olin niitä välillä kokeillut. Pomo ei edes valittanut suoraan minulle vaan tutulleni, joka on vakituisesti siinä firmassa töissä. Toiseksi me emme kuulemma osanneet myydä mitään, minkä vuoksi palkkasivat sitten jostain kaupasta myyjiä työntekijöiksi. Voipi olla, että niille myyjille täytyy maksaa ihan oikeaa palkkaa... selviääköhän Firma mokomasta?
Olen melkeinpä enemmän huvittunut kuin vihainen. Eihän tuollaista röyhkeyttä voi kuin ihailla. Jos hyvin käy, pääsen vielä sanomaan suorat sanat arvon pomoilleni. Vihatkoon minua vain sen jälkeen, enhän minä ole siellä enää töissä!
Aloitin homman nuorena, kun minulla oli vähän työkokemusta ja tietoa työpaikkalainsäädännöstä. Emme saaneet rahallista palkkaa vaan meille maksettiin Lepolan valmistamilla tuotteilla, joita saimme halvemmalla kuin mitä ne maksoivat kaupassa. Oli sovittu, että päivässä saamme 60e, jonka edestä saamme valita niitä tuotteita. Meitä oli siis useampia töissä ja koska muut olivat käytännössä ulkomaalaissyntyisiä, he eivät tienneet senkään vertaa Suomen työlainsäädännöstä.
Alussa suullinen sopimus tuntui todella hienolta ja edulliselta. Minulla ei ollut muita töitä siihen aikaan, kun aloitin ja toivoin, että keikkatyöstä saisin kuitenkin vähän työkokemusta ja sen avulla kenties oikean työpaikan. Sainkin myöhemmin oikean työpaikan, mutta se ei liittynyt millään lailla keikkatyöhöni ja homma alkoi vähitellen muuten ottaa päähän.
Ensinnäkin, pahimpina päivinä olin töissä 12 tuntia - reaali tuntipalkkani oli siis 5 euroa! Lasken sen siitä summasta, joka meille oli päiväpalkaksi sovittu enkä siitä, paljonko saamani tuotteet olisivat maksaneet kaupassa. Toiseksi, emme saaneet palkkaa edes rahana vaan juuri noina tuotteina. Jos kyseessä olisi ollut kertaluontoinen tapahtuma, se olisi kai perusteltavissa, mutta tein hommia muutaman vuoden silloin, kun keikkatyötä tarvittiin. Meillä ei ollut minkäänlaista työsopimusta eikä työpaikka maksanut meistä mitään työnantajamaksuja - se siis käytännössä toimi laittomasti. Ja kaiken niitti oli se, kun lopulta pyysin pomoltani, pientä palkankorotusta, 80e päivässä, sillä olin tehnyt useamman 10-12 tuntisen päivän. Sain sähköpostilla vastauksen, että ei onnistu ja kaupopuheisen litanian siitä, kuinka tämä "sopimus" on edullinen meille työntekijöille. Työntekijöille!! Firma ei maksanut meistä veroja, ei työnantajamaksuja ja tuppasi meille ylijäämätavaransa, jotka olisivat muuten päätyneet mätänemään jonnekin varaston perukoille! Kysynpä vaan, että KENEN kannalta "sopimus" todella oli edullinen!
Mutta huippukohta on vielä tulossa. Sain taannoin tietää, että ei ole keikkatyötä enää tiedossa. Syitä olivat muun muassa se, että minä olin testaillut niitä tuotteita keikkojen aikana - kyse oli asiakaspalvelutyöstä, me myimme niitä keikkojen aikana ja asiakkaiden suunnilleen jo poistuttua olin niitä välillä kokeillut. Pomo ei edes valittanut suoraan minulle vaan tutulleni, joka on vakituisesti siinä firmassa töissä. Toiseksi me emme kuulemma osanneet myydä mitään, minkä vuoksi palkkasivat sitten jostain kaupasta myyjiä työntekijöiksi. Voipi olla, että niille myyjille täytyy maksaa ihan oikeaa palkkaa... selviääköhän Firma mokomasta?
Olen melkeinpä enemmän huvittunut kuin vihainen. Eihän tuollaista röyhkeyttä voi kuin ihailla. Jos hyvin käy, pääsen vielä sanomaan suorat sanat arvon pomoilleni. Vihatkoon minua vain sen jälkeen, enhän minä ole siellä enää töissä!
15 Comments:
Jos oikein ottaa kuuppaan, muutamalla kynänvedolla saat a) firman nurin ja b) melko rujon kasan rahaa itsellesi.
Ammattiliittojen juronomit rakastavat tuollaisia tapauksia.
Juu, niin saan, tiedän sen. Minulla vain on siellä töissä yksi tuttu, joka on minulle tärkeä enkä haluaisi hänen työssäoloaan haitata. Hänen ei ole helppoa saada töitä ja hän kuitenkin viihtyy tuolla. Olen ajatellut jutella hänen kanssaan, että mitä hän ajattelisi, jos veisin tämän tapauksen liittoon/työsuuojeluviranomaisille.
Niin ja firma tuskin nurin menisi, ei se mikään parin työntekijän paikka ole, mutta saisipahan varoituksen ja joutuisi maksamaan.
Pah.
Sinä olet ihan yhtä rikollinen kuin firma tuossa tapauksessa; teit pimeää työtä. Se on ihan yhtä suuri rikos minun näkökulmastani, kuin tuon työnantajan rikos. Mittakaava vaan on eri.
Ja jos tuttavasi on sinulle tärkeä, niin kannattaisi ohjastaa muualle.
Ja tosiaan, tuli mieleen; firmahan saattaa tosiaan maksaa työntekijöistään veroja jne, ja saattaa olla, että firma ei tee mitään rikollista tuolla tapaa menetellessään.
Ei mikään laki velvoita maksamaan palkkaa tietyllä tapaa, ja tiettyjä määriä.
-tc-, Mikään laki ei velvoita, mutta TES:it velvoittaa. Normaalikäytäntö minun käsittääkseni on sopia, että työntekijä aloittaa alan TES:n minimipalkasta. Silloin sekä työnantaja että -tekijä tietävät millä säännöillä pelataan.
Tämä on toki enemmän kohteliaisuutta työnantajan puolelta silloin, kun hakija/tekijä ei ole liiton jäsen. Mikäli liiton jäsenelle ei makseta liiton neuvottelemaa palkaa niin mennään laittomuuksiin (pois lukien erikoistapaukset).
Ara tuskin kuului kyseisen alan liittoon, mutta tuskin tuo silti on täysin laillista. Muistelisin että työntekijän palkasta pitäisi vähentää jos vaikka ja mitä maksuja, jotta mentäisiin lain puitteissa, ja tuskinpa niitä maksuja oli tuohon palkkaan laskettu...
eepa, nimenomaan; on kohteliasta. Mutta faktahan on, että työnantajan ei ole edes pakko palkata ihmistä, joka ei kuulu liittoon. Mutta ihan vaan tiedoksi; mikään laki ei velvoita maksamaan tehdystä työstä palkkaa ylipäätään. Joten hyvä jos edes saivat tavaroita.
Ja suullinen sopimus.. Se on sitova, mutta se on kovin vaikea näyttää toteen.
tc: "mikään laki ei velvoita maksamaan tehdystä työstä palkkaa ylipäätään."
Miten niin ei velvoita?! Kyllä velvoittaa - jos ihminen on todistettavasti tehnyt työtä, kyllä työnantajalla on velvollisuus maksaa siitä työstä.
Ja kyllä tuo tilanne oli selkeästi laitoin - työnantajan kuuluu maksaa työntekijästä työntekijämaksuja valtiolle eikä niitä tässä tapauksessa maksettu. Se on kerta kaikkiaan laitonta. Sen saa jättää maksamatta ainoastaan silloin tällöin satunnaisesti teetetystä työstä, josta ei makseta kerralla enempää kuin 20e (n., en muista tarkkaa summaa).
Se on toki totta, että laittomuuksia tein minäkin tehdessäni pimeää työtä, mutta Suomessa, jos henkilö X tekee pimeää työtä yritykselle Y, yritystä pidetään syypäänä - ainakin merkittävämpänä syypäänä. Kaikki työntekijät eivät esim. tunne tarkkaan työlainsäädäntöä, mutta yrityksen tehtävä on tuntea se ja sitä noudattamalla palkata työntekijöitä jne.
Minäkin olin lähinnä typerä, en alussa edes tiennyt enkä tajunnut homman olevan laitonta. Tietenkään se ei ole mikään peruste laittomuuksille, mutta näissä asioissa firma on se vastuullinen osapuoli, sori vaan.
Tarkennan tuota "laki ei velvoita maksamaan palkkaa". On esimerkkitapauksia, joissa esim. kiinalaista työvoimaa on tuotu Suomeen ja maksettu heille törkeän huonoa palkkaa. Heillä on tietysti ollut asiasta suullinen työsopimus, mutta jos ja kun he ovat ryhtyneet peräämään oikeuksiaan, työnantaja on poikkeuksetta joutunut maksamaan heille korvaukset ns. minimipalkan mukaan.
En tiedä tarkkaan, kuinka hyväntekeväisyystyö tähän lutviutuu, mutta noin ylipäätään Suomessa on minimipalkka, jonka alle työntekijälle EI SAA maksaa. Piste.
Niin ja osa niistä vähennyksistähän näkyy palkkakuitissa aina, verot, eläkemaksut yms. Jos ei tule palkkaa tilille tai rahana, eipä niitäkään vähennetä, mikä laitonta onpi.
arawn; keskustelin asiasta työsuojeluvaltuutetun kanssa kouvolassa; Missään kohtaa ei ole lakipykälää, jonka mukaan työntekijälle pitäisi maksaa palkkaa.
Se, että maksetaan, on yleensä määritelty sopimuksessa. Ja sopimusrikkomukset ovat eri asioita. Mutta todellakin: Suomessa ei ole laissa pykälää, jonka mukaan pitäisi maksaa palkkaa.
(Tämä kävi ilmi siten, että minun taannoinen työnantajani ei maksanut. Silloin työsuojeluvaltuutettu sanoi, että ei kannata oikeuteen lähteä, ellei kysymyksessä ole tuhansien eurojen edestä palkkasaatavaa. Ja mitä tulee sitten esim. tähän palkkaturvaan; palkkaturvasta saa palkkansa ainoastaan tapauksessa, jossa työnantaja ei PYSTY maksamaan, mutta antaa luvan, että työntekijälle voidaan maksaa palkkaturvan kautta.)
No, jotkut ovat sentään korvauksia saaneet. Mutta tärkein pointti nyt on, että tuo on laitonta ainakin valtion kannalta. Valtio kun ei arvosta pimeää työtä...
Se ei ole laitonta, ellei siitä ole olemassa lakipykälää :P
Niin, siis ilmeisesti lakipykälää ei ole siitä, että olisi pakko maksaa palkkaa. Mutta työnantajamaksut ovat kyllä pakollisia.
Ja sinunkin tapauksesi vaikutti siltä, että työnantajan toimi oli laiton, korvaussumma vain olisi ollut niin pieni, ettei kannattanut ryhtyä oikeustoimiin.
Ei, vaan minun tapauksessani riski oli liian suuri; olisin joutunut pahassa tapauksessa maksamaan oikeudenkäyntikulut ja hänen asianajopalkkionsa omieni lisäksi. Ei ollut siis sen väärti; korvaussumma ei olisi ollut ollenkaan varma; työsuojeluvaltuutettu sanoi, ettei siitä ole yhtään mitään takeita.
Ja minähän en ollut ainoa, jolle samalla työnantajalla (joka työkkärin kautta hakee työntekijöitä, tänäkin päivänä) on käynyt noin. Ainoa mitä tuosta "hyötyi", oli sitten se, että työsuojeluvaltuutelta sai lausunnon työkkäriin, että karenssia irtisanomisen takia ei tullut.
Kävin verotoimistossakin tekemässä tästä ilmotusta; verot hän maksaa, palkkoja ei.
Mun on kyllä vaikea uskoa, että ex-työnantajani olisi maksanut mitään verojakaan... Mutta eiköhän tämä parhaiten selviä sillä, että juttelen itse jonkun työsuojeluviranomaisen kanssa.
Lähetä kommentti
<< Home