Kolmivuotiaiden urheiluleikit
Ensin kärysi Ranskan ympäriajon voittanut, yhdysvaltalainen Floyd Landis. Sitten jäi kiinni pikajuoksija Justin Gatlin testosteronin käytöstä ja Helsingin Sanomat sai ajatuksen kirjoittaa artikkelisarjan urheilumaailman tähdistä, jotka ovat jääneet kiinni dopingin käytöstä. Tähän mennessä on käsitelty Ben Johnsonia, joka kärähti vuonna 1988 Soulin olympialaisissa ja kuvailtu Diego Maradonan surullisenkuuluisasti laskukiitoon kääntynyttä uraa.
Mitä yhteistä tuntuu olevan lähes kaikilla dopingista kärynneillä? Kukaan ei myönnä, ei silloinkaan, kun B-testi puhuu selvää kieltä positiivisesta tuloksesta. Ben Johnson ja valmentajatiimi väittivät jonkun lisänneen Johnsonin juomiin kiellettyjä aineita, Maradona syytteli Jumalaa ja hallitusta lukuun ottammatta kaikkia muita paitsi itseään. Erityisesti silmätikkuna oli Fifa ja väitetty salaliitto Argentiinaa vastaan, mikä ilmeisesti ilmeni siitä, että Fifa kehtasi napauttaa pelikiellon dopingia käyttäneelle urheilijalle. Myös valmentaja oli syyllinen hankittuaan Maradonalle efedriiniä sisältäneen nesteenpoistovalmisteen. Gatlin epäilee, että hieroja hieroi hänen sääriinsä testosteronia sisältänyttä voidetta. Landis ei toistaiseksi syytä ketään, mutta kieltää ehdottomasti käyttäneensä mitään kiellettyä. Nähtäväksi jää, ketä Landis syyttää, mikäli B-testi varmistuu positiiviseksi.
Kaikki varmaankin muistavat Lahden MM-kisojen doping-skandaalin vuodelta 2001, kun kuusi suomalaisurheilijaa jäi nalkkiin Hemohesin käytöstä. Sitä seurannut mediasirkus oli jokseenkin pöyristyttävää seurattavaa. Urheilijat heittäytyivät joukolla Kari-Pekka Kyrön uhreiksi. Yhdelläkään eivät riittäneet munaskut siihen, että olisi rehellisesti tunnustanut, myöntänyt oman syyllisyytensä rauhallisesti, sääliä kerjäämättä. Sen sijaan Jari Isometsä itki televisiossa, Myllylä väänsi mukakoskettavan "testamenttinsa Suomen kansalle," jonka tarkoitus ilmeisesti oli kerätä sympatiaa ja sääliä.
Suurin osa dopingista kiinni jääneistä urheilijoista syyttää positiivisesta tuloksesta sabotaasia. Suosituin selitys on: "en se ollu mä vaan toi toinen." Tavallinen tallaaja ihmettelee, että millä todennäköisyydellä liki kaikki doping-tapaukset ovat sabotaasin seurausta. Juokseeko urheilupiireissä jatkuvasti ihmisiä, jotka syöttävät, juottavat ja hierovat urheilijoihin kiellettyjä aineita?
On hämmästyttävää, kuinka aikuiset ihmiset käryn käytyä taantuvat kolmevuotiaan tasolle ja parkuvat, että vastuu ja vika ovat aina muiden. Kiemurteluyritykset ovat jotenkin käsittämättömiä - Gatlin esimerkiksi väittää ilmeisen tosissaan, että hieroja hieroi hänen sääriinsä testosteronia sisältävää voidetta! Kielpailukielto tulee kuitenkin, sanoi Gatlin mitä hyvänsä, joten miksei hän voi vain reilusti ottaa vastuuta tekosistaan vaan yrittää kaikin keinoin vierittää sen muille? Yritys on niin säälittävä, että hävettää Gatlinin puolesta.
Missä olisi se urheilija, joka kiinni jäätyään rehellisesti myöntäisi virheensä ja kantaisi tekonsa seuraukset eikä vinkuisi, kuinka kaikki on aina muiden syytä eikä hän ainakaan koskaan mitään väärää ole tehnyt. Sellaista urheilijaa voisi jopa arvostaa siitäkin huolimatta, että hän rikkoi sääntöjä. S
Mitä yhteistä tuntuu olevan lähes kaikilla dopingista kärynneillä? Kukaan ei myönnä, ei silloinkaan, kun B-testi puhuu selvää kieltä positiivisesta tuloksesta. Ben Johnson ja valmentajatiimi väittivät jonkun lisänneen Johnsonin juomiin kiellettyjä aineita, Maradona syytteli Jumalaa ja hallitusta lukuun ottammatta kaikkia muita paitsi itseään. Erityisesti silmätikkuna oli Fifa ja väitetty salaliitto Argentiinaa vastaan, mikä ilmeisesti ilmeni siitä, että Fifa kehtasi napauttaa pelikiellon dopingia käyttäneelle urheilijalle. Myös valmentaja oli syyllinen hankittuaan Maradonalle efedriiniä sisältäneen nesteenpoistovalmisteen. Gatlin epäilee, että hieroja hieroi hänen sääriinsä testosteronia sisältänyttä voidetta. Landis ei toistaiseksi syytä ketään, mutta kieltää ehdottomasti käyttäneensä mitään kiellettyä. Nähtäväksi jää, ketä Landis syyttää, mikäli B-testi varmistuu positiiviseksi.
Kaikki varmaankin muistavat Lahden MM-kisojen doping-skandaalin vuodelta 2001, kun kuusi suomalaisurheilijaa jäi nalkkiin Hemohesin käytöstä. Sitä seurannut mediasirkus oli jokseenkin pöyristyttävää seurattavaa. Urheilijat heittäytyivät joukolla Kari-Pekka Kyrön uhreiksi. Yhdelläkään eivät riittäneet munaskut siihen, että olisi rehellisesti tunnustanut, myöntänyt oman syyllisyytensä rauhallisesti, sääliä kerjäämättä. Sen sijaan Jari Isometsä itki televisiossa, Myllylä väänsi mukakoskettavan "testamenttinsa Suomen kansalle," jonka tarkoitus ilmeisesti oli kerätä sympatiaa ja sääliä.
Suurin osa dopingista kiinni jääneistä urheilijoista syyttää positiivisesta tuloksesta sabotaasia. Suosituin selitys on: "en se ollu mä vaan toi toinen." Tavallinen tallaaja ihmettelee, että millä todennäköisyydellä liki kaikki doping-tapaukset ovat sabotaasin seurausta. Juokseeko urheilupiireissä jatkuvasti ihmisiä, jotka syöttävät, juottavat ja hierovat urheilijoihin kiellettyjä aineita?
On hämmästyttävää, kuinka aikuiset ihmiset käryn käytyä taantuvat kolmevuotiaan tasolle ja parkuvat, että vastuu ja vika ovat aina muiden. Kiemurteluyritykset ovat jotenkin käsittämättömiä - Gatlin esimerkiksi väittää ilmeisen tosissaan, että hieroja hieroi hänen sääriinsä testosteronia sisältävää voidetta! Kielpailukielto tulee kuitenkin, sanoi Gatlin mitä hyvänsä, joten miksei hän voi vain reilusti ottaa vastuuta tekosistaan vaan yrittää kaikin keinoin vierittää sen muille? Yritys on niin säälittävä, että hävettää Gatlinin puolesta.
Missä olisi se urheilija, joka kiinni jäätyään rehellisesti myöntäisi virheensä ja kantaisi tekonsa seuraukset eikä vinkuisi, kuinka kaikki on aina muiden syytä eikä hän ainakaan koskaan mitään väärää ole tehnyt. Sellaista urheilijaa voisi jopa arvostaa siitäkin huolimatta, että hän rikkoi sääntöjä. S
8 Comments:
Urheilja valehtelee, koska se on hänen työtään. Usein palkka on jopa suoraan sidottu valehteluun (sponsorispoimusten doping-pykälä), mutta vähintäänkin niillä on välillinen riippuvuus. Se ei ole hämmästyttävää. Hämmästyttävää ei ole sekään, että ihmiset maksavat tämän tosi-tv:n seuraamisesta. Eikä sekään, että jotkut haluavat nähdä sen näytelmän todellisena, sillä onhan Kauniit ja rohkeatkin joillekin ihmisille lähes todellisuutta. Hämmästyttävää on ehkä se, että saippuaoopperatasoista viihdettä ostetaan YLE:n kanaville näinkin laajassa mitassa. Siinä on se ainoa todellinen epäkohta.
E.
Arawn,
takavuosina Suomen huipulla juoksi herra nimeltä Ville Vakkuri. Häntä pidettiin poikkeuksellisen lupaavana pikajuoksijana, ja tulokset olivat Suomalaisella mittapuulla kovia. No "yllättäen" herra kärähti nandrolonin käytöstä. Vakkuri kuitenkin myönsi avoimesti käyttäneensä kiellettyjä aineita, mutta valmentaja väitti käryn johtuneen lisäravinteista. Että joskus näinkin päin. Lisää herrasta vaikkapa täältä:
http://www.city.fi/lehti/article.php?id=263
--Loke
Juu, ei näitä rehellisiä myöntäjiä kukaan muista.
Taisi tämä jossain vaiheessa Euroopan nopeimpana miehenä elämöinyt Dwain Chamberskin tunnustaa aika suorilta käyttäneensä kiellettyjä aineita (lähde: Urheilulehti pari numeroa sitten), mutta niinpä lähti häneltä takautuvasti kaikki vanhat mitalit ja vielä vanhat sponsori- ja apurahatkin laitettiin perintään.
Eli mietipäs sitä, kuka vapaaehtoisesti riistäisi itseltään kaikki viimeisen vuoden-parin aikaiset tulot / ansiot ? Saa olla aika rikas ja/tai välinpitämätön nainen / mies, joka vetää perheensä mukanaan "kadulle asumaan".
Pikemminkin ihmettelen sitä, että miksi näiden kärynneiden urheilijoiden tarinoita jaksetaan haastatella ja miksi yleisö alentuu julkisesti voivottelemaan heidän tekemisiään yms. ?
Jos he ovat huijanneet ja se on todistettu, niin heidän olemassaolonsa pitäisi unohtaa täydellisesti. Siinä olisi heille juuri oikein osuva rangaistus - suuresta kuuluisuudesta täydelliseen mitättömyyteen.
Näin voitaisiin keskittyä niihin urheilijoihin, joille kunnia ja maine oikeasti kuuluu.
Tommie: "Eli mietipäs sitä, kuka vapaaehtoisesti riistäisi itseltään kaikki viimeisen vuoden-parin aikaiset tulot / ansiot ? Saa olla aika rikas ja/tai välinpitämätön nainen / mies, joka vetää perheensä mukanaan "kadulle asumaan"."
Kyseinen jätkä siis vapaaehtoisesti sanoi, että käytti, vaikkei jäänyt testeissä kiinni? Enhän minä sellaisesta mitään puhunut, vaikka kunnioittaisinkin sellaista, siis sellaista, joka jälkikäteen reilusti myöntäisi silläkin uhalla, että pystit menisivät. Jos Chambers teki näin, kunnia hänelle.
Mutta en ole kuullut, että esim. Gatlinilta oltaisiin viemässä hänen kaikkia voittopokaalejaan. Eihän Myllylältä + kumppaneiltakaan heidän edellisiä voittojaan peruttu, Kuitunen (muistanko nimen oikein?) sai jopa pitää Lahden kisojen mitalinsa, koska oli juuri sen voittohiihdonsa jälkeen antanut puhtaan näytteen. Seuraukset ovat lähinnä ne, että sponsorit vetäytyvät, rapsahtaa parin vuoden pelikielto ja jos käry kävi jonkun voiton jälkeen, se pysty menee. Ainakin näissä tapauksissa, joista olen lukenut, jos yleinen linja on täysin eri, valaiskaa toki. En ole urheiluasiantuntija.
"Näin voitaisiin keskittyä niihin urheilijoihin, joille kunnia ja maine oikeasti kuuluu."
Kenelle se oikeastaan enää kuuluu? Minusta Maradona ei ollut täysin väärässä syyttäessään urheilumaailmaa. Jossain vaiheessa inhimillinen raja tuloksissa tulee vastaan ja parannukset tapahtuvat enää lisäämällä ihmisen suorituskykyä keinotekoisesti. Minusta koko urheilukulttuuri on niin sairas, että on vaikea kunnioittaa enää muita kuin niitä, jotka omasta aloitteestaan tai edes käryttyään myöntävät reilusti käyttäneensä dopingia.
Oikeastaan dopingin voisi täysin laillistaa. Ottaisivat sitten douppaajat mittaa toisistaan, niinhän ne näyttävät nytkin tekevän.
Kunnia siis Chambersille ja Ville Vakkurille.
Urheilun historiassa nyt paheksutaan doupingia, mutta asia ei ole aina ollut näin.
Alun alkujaan kiellettyä oli harjoitteleminen. Miehen piti urheilla miestä vastaan, eikä harjoitella - sehän olisi huijausta.
Myöhemmin väännettiin kättä valmentajista. Täytyyhän urheilijan selvitä omillaan, ei urheiluun pidä sekoittaa mitään valmentajia - sehän ON huijausta.
Viimein dopingissa päädytään samaan johtopäätökseen, dopingia pidentään huijauksena. Tosin aineiden ottaminen eroaa edellisistä huijausmuodoista siten, että aineita käyttämällä urheilija voi piiskata itsensä hengiltä. Ensimmäisiä kohutapauksia oli joku pyöräilijä, kuka pyöräili itsensä hengiltä, aineiden avulla (Ranskan ympäriajo).
Järkevästi ajattelevat tietävät, että urheilussa käytetään kiellettyjä aineita. Kummalliselta vaikuttaa yleisön asenne: heitä ei kiinnosta puhdas peli, vaan hyvät tulokset. Jälkeenpäin marmatetaan, jos joku jää kiinni aineiden käytöstä. Kaksinaismoralismia?
Sääntömuutoksella päästäisiin maailmanennätysten tuijottamisesta, mutta tätä ei haluta. =)
Ai miten? Esim. formulakisojen tapaan: Siellä tuijotetaan kokonaispisteitä, ei edellisiä rataennätyksiä. Itseasiassa välillä tehdään sääntömuutoksia turvallisuuden lisäämiseksi, muutoksia jotka alentavat nopeuksia. Loppujen lopuksi juhlitaan kilpailun voittajaa, eikä kysellä miksi jäit maailmanennätyksestä pienen murto-osan.
Millaista urheilua sinä haluat katsoa, oletko kertonut siitä kenellekkään? :)
Täytyy korjata Sinun Lahti 2001 juttuun yksi asia. Harri Kirvesniemi sanoi käyttäneensä samoja liemiä jo vuosikausia. Ei vaan ollut huomannut, että ne oli tulleet kiellettyjen aineiden listalle. Kiitti, kumarsi ja poistui kilpakantiltä.
"Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneleitä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa.
Tämä pätkä on kyllä niin klassikko, että pakostakin miettii, missä hurmostilassa teksti on laadittu. Voi hyvä tavaton.
-minh-
Göteborgissa nähtiin sekin ihme, että entiset urheilijat kärysivät laittomien huumausaineiden käytöstä. Ex-aituri Sven Nylander ja ex-korkeushyppääjä Patrik Sjöberg juhlivat Ruotsin kolmiloikkakultaa nuuskaamalla kokaiinia. Poliisi ei halunnut heitä kultajuhlista käräyttää, joten pidättivät miehet vasta myöhemmin illalla. Sjöberg tunnusti heti, mutta Nylander vetosi olleensa niin humalassa, ettei ainakaan muistanut mitään muuta kuin viinaa ottaneensa eikä koskaan omien sanojensa mukaan tietoisesti ollut huumeita käyttänyt. Nylander jopa epäili jonkun laittaneen hänen drinkkiinsä jotain.
Sitten pari päivää myöhemmin myös Sven Nylander tunnusti ihan itse ottaneensa kokaiinia, kun näytti siltä, että käryn takia hän joka tapauksessa saa potkut "Ren idrott"-nimiseltä (eli nimi on puhdas urheilu ja toimenkuvana huumeiden ja dopingin vastustaminen) säätiöltä, jonka toiminnanjohtaja hän on.
Patrik Sjöberg oli Aftonbladetissa haukkunut kännissä poliisin paikalta poistamaa Ruotsin maajoukkueen kuulantyöntäjää tyhmäksi ja pateettiseksi. Tämä oli vain viikkoa ennen Sjöbergin omaa huumepidätystä. Siksi Sjöbergin täytyi vielä oman kärynsä ohessa julkaistuissa kommenteissaan korostaa olevansa itse tyhmä ja pateettinen.
Lähetä kommentti
<< Home