Tahtoisitko asua Afrikassa?

Kirjaillaan nyt pitkästä aikaa Juhannuksen kunniaksi jotain, etteivät armaat lukijani kuvittele minun vallan kuolleen. Tosin en tiedä, voiko juhannustyöläistä laskea elävienkään kirjoihin, sen verran zombimainen olo on, kun on joutunut ryömimään työpaikalle seitsemäksi ja herännyt kuudelta. Tänään ei grillata vaan luetteloidaan Aku Ankan taskukirjoja (haluaako joku ostaa?) ja siivotaan huonetta. Olisi jo aika saada se kuntoon muuton jäljiltä.

Helsingin sanomissa on viime aikoina käsitelty runsaasti siirtolaisuutta Afrikasta Espanjaan ja ylipäätään siirtolaisuus on kuuma peruna niin kansainvälisessä politiikassa, blogeissa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin - tai minun kohdallani IRC-keskusteluissa, en harrasta kahvipöytiä.

Kieltämättä minuakin ärsyttää joskus, kun luen sadoista afrikkalaisista, jotka ovat jälleen rantautuneet Espanjan maaperälle. Ei Eurooppaankaan loputtomasti ihmisiä mahdu ja siirtolaisuus tuntuu muutenkin aiheuttavat rekkalasteittain ongelmia ympäri Eurooppaa. Tulevat tänne elelemään meidän kustannuksellamme turvataloihin ja synnyttämään valtaisin lauman kakaroita eivätkä välitä kunnioittaa sääntöjämme. Ei niin, että tekisivät ikäviä rikoksia kaikki, mutta eivät suostu ymmärtämään, että Euroopassa ei nyt eletä sharian mukaan, toinen vaimo esimerkiksi on kielletty. Ei, pitäähän muslimimiehen kakkosvaimo saada...

Ja sitten toisaalta. Jos itse eläisin Afrikassa niissä oloissa, missä köyhät elävät, kyllä minäkin pyrkisin sieltä pois, jos vain suinkin olisi minkäänlainen mahdollisuus. Minulle on väitetty, että vain rikkaat pääsevät sieltä pois ja tulevat sitten elämään tänne sossun turvin (jos ovat niin rikkaita, mihin ne sossua tarvitsevat, eikö niillä ole rahaa?). Kuitenkin, jos ihminen on valmis henkensä uhalla vaeltamaan satojen, joskus jopa tuhannen kilometrin matkan savannien ja aavikon halki, ottamaan kuoleman riskin kurjassa veneessä, mihin on ahtautunut käsittämätön joukko ihmisiä ja juomaksi on varattu ihan liian vähän vettä, millä mitta-asteikolla hän on hyvinvoiva, rikas pullasorsa? Rikkaat eivät vaaranna henkeään aavikkoreissuilla ja huonokuntoisissa veneissä Afrikan myrskyisillä rantavesillä. Nämä ihmiset ovat niin epätoivoisia, että heillä ei ole mitään menetettävää, he mieluummin kuolevat aavikolle kuin jäävät kyläänsä asumaan. Hekö rikkaita ja etuoikeutettuja? On ihan mahdollista ja todennäköistä, etteivät he ole kaikkein alimpia, surkeimpia ja kurjimpia, mutta mitä se kertoo maan tilanteesta, että kaikki kynnelle kykenevät pakenevat sieltä sankoin joukoin?

Toiseksi, suurin osa ei tule elämään tänne sosiaalituilla. Suuri osa jää Espanjaan istumaan vastaanottokeskuksiin ja odottamaan karkotusta, toinen valtaisi joukko siirtyy laittomille työmarkkinoille, joilla eurooppalaiset työnantajat voivat melko surutta käyttää heitä hyväkseen. Espanjassa siirtolaiset poimivat tomaatteja huonoissa olosuhteissa, liki olemattomalla palkalla tai jopa täysin ilman palkkaa.

Tiedän kyllä ihmisiä, joita tämä ei haittaa. Heidän mielestään siirtolaisuus tuntuu olevan jo itsessään niin suuri rikos, ettei siirtolainen ansaitsekaan ihmisarvoista kohtelua. MItäs tuli tänne, voikoon nyt huonosti. Sekään ei auta, että siirtolainen olisi valmis tosissaan tekemään työtä, hän vain haluaisi palkkaa ja kohtuulliset asuinolosuhteet. Eivätkä palkkavaatimukset yleensä ole ihmeelliset, Suomessakin monet ulkomaalaiset sijoittuvat nimenomaan suomalaisten halveksimille, vähäpalkkaisille aloille, kuten siivoojiksi.

Eurooppa on ryhtynyt sotaan laitonta siirtolaisuutta vastaan. Rajoja tiivistetään, Espanja inuaa EU:lta lisää rahaa ja apua tulvan pysäyttämiseksi, Afrikan maiden kanssa tehdään sopimuksia, jotta ne valvoisivat satamiaan ja rantojaan. LÄhtöpää Afrikassa siirtyy aina etelämmäs ja etelämmäs, matka pitenee ja muuttuu vaarallisemmaksi, ihmisiä kuolee enemmän ja enemmän mahdottomilla matkoilla. Siirtolaisia käännytetään kotimaihinsa, missä heillä ei ole mitään toivoa tai syytä elää ja he lähtevät pyrkimään takaisin Eurooppaan.

Kovat keinot ovat Euroopan ainoa vastaus, mutta näyttää ilmeiseltä, etteivät ne toimi. Afrikkalaiset ovat liian epätoivoisia ja salakuljettajat liian ahneita. Siirtolaisuuden pysäyttämiseksi on vain yksi toimiva keino, mutta edes siirtolaisuuden äänekkäimmät vastustajat ja pelkääjät eivät tunnu halukkailta sitä käyttämään (mitäs syntyivät sinne, omapa on ongelmansa, itse ovat vaikeutensa aiheuttaneet). Se on yksinkertaisesti se, että kohennetaan afrikkalaisten elinoloja kotimaissaan niin, että ihmiset kokisivat voivansa elää siellä. Siirtolaisuuden tulvan pysäyttää vain se, etteivät ihmiset enää halua epätoivoisesti ja henkensä kaupalla pois kotoaan.

Vaikka afrikkalaiset olisivat kaikesta vastuussa aivan yksin, vaikka kaikki vaikeudet ja ongelmat olisivat vain ja ainoastaan heidän syytään, se ei muuta sitä, että kyseinen konsti on ainoa toimiva. Jos he eivät voi elää omissa maissaan, he pyrkivät sinne, missä voivat eli Eurooppaan. Eikä se kelpaa selitykseksi, että rahan syytäminen Afrikkaan ei auta, koska joku diktaattori kahmii kaiken ja tuhlaa sen limusiiniinsa. Sitten keksitään toimivia keinoja auttaa afrikkalaisia, jos todella halutaan katkaista siirtolaisuuden tulva. Siis todella.