Käännös on rikos
Oletteko koskaan törmänneet näihin "minähän luen kirjat vain alkuperäiskielellä" -ihmisiin? Tyyppeihin, jotka laajalti mainostavat, etteivät he missään nimessä käännöksiin tartu. Käännökset ovat joko huonoja tai parhaimmillaankin eri teoksia kuin alkuperäinen kirja. Oikein on lukea ainoastaan alkuperäisteksti, käännöksiä suorastaan halveksitaan.
Heijaa, muutenhan tämä olisi vallan pop, mutta pari juttua jurppii allekirjoittanutta, jos ja kun hän törmää tällaiseen itsensä mainostajaan. Ensinnäkin juuri se käännösten halveksunta ja oman itsensä hienona pitäminen siksi, että on katsokaas niin kovasta puusta veistetty, että ihan lukaa alkuperäiskielellä! Halleluja ja pyhimyskuoro. Mutta hauskinta on se, kun hyyppä saa eteensä alkuperäiskieleltään jonkin muun kielisen teoksen kuin englanninkielisen - silloin hän tarttuu hyvin kiltisti käännökseen! Hyyppä ei siis kannatakaan itse asiassa alkuperäiskielisiä teoksia vaan englanninkielisiä teoksia. Ei hän missään nimessä ryhtyisi opiskelemaan jotain espanjaa tai venäjää kyetäkseen lukemaan niillä kielillä kirjoitettuja kirjoja. Ehkä niillä kielillä ei sitten kirjoiteta mitään lukemisen arvoista?...
Itse luen käännöskirjallisuutta oikein mielelläni. Totta kai on hienoa pystyä lukemaan kirjoja niiden alkuperäisellä kielellä, mutta hyvin tehty käännös suo suuren lukunautinnon ja toisaalta, huono kirja on huono alkuperäiselläkin kielellä. Käännös voi toki olla huono, mutta kaikki käännökset eivät ole. Hyypät eivät selkeästikään arvosta kaunokirjallisuuden kääntäjiä lainkaan.
Heijaa, muutenhan tämä olisi vallan pop, mutta pari juttua jurppii allekirjoittanutta, jos ja kun hän törmää tällaiseen itsensä mainostajaan. Ensinnäkin juuri se käännösten halveksunta ja oman itsensä hienona pitäminen siksi, että on katsokaas niin kovasta puusta veistetty, että ihan lukaa alkuperäiskielellä! Halleluja ja pyhimyskuoro. Mutta hauskinta on se, kun hyyppä saa eteensä alkuperäiskieleltään jonkin muun kielisen teoksen kuin englanninkielisen - silloin hän tarttuu hyvin kiltisti käännökseen! Hyyppä ei siis kannatakaan itse asiassa alkuperäiskielisiä teoksia vaan englanninkielisiä teoksia. Ei hän missään nimessä ryhtyisi opiskelemaan jotain espanjaa tai venäjää kyetäkseen lukemaan niillä kielillä kirjoitettuja kirjoja. Ehkä niillä kielillä ei sitten kirjoiteta mitään lukemisen arvoista?...
Itse luen käännöskirjallisuutta oikein mielelläni. Totta kai on hienoa pystyä lukemaan kirjoja niiden alkuperäisellä kielellä, mutta hyvin tehty käännös suo suuren lukunautinnon ja toisaalta, huono kirja on huono alkuperäiselläkin kielellä. Käännös voi toki olla huono, mutta kaikki käännökset eivät ole. Hyypät eivät selkeästikään arvosta kaunokirjallisuuden kääntäjiä lainkaan.
19 Comments:
Olen samaa mieltä. Käännöksiä väheksyvät jeesustelijat saavat painua pieneen nurkkaansa lukemaan.
Kannatan kuitenkin kielitaitoa kahdesta merkittävästä syystä. Tietenkin kommunikoinnin kannalta, mutta ennen kaikkea erilaisten ajatusmaailmojen vuoksi. Eri kielillä ajatellessa ja keskustellessa voi ilmaista toisistaan poikkeavia ajatuksia.
Suomeksi asioita voi sanoa nasevasti ja ytimekkäästi, mistä meiltä löytyy perintonä muutaman sanan sananlaskut, kaskut ja arvuutukset. Englanniksi saa selitettyä erittäin helppokielisesti useita asioita, mutta ytimäkkäästi harvemmin - ellei käsitteelle ole tehty omaa sanaansa.
Hesarin jossain julkaisussa (oliko kuukausiliite?) mainittiin vastaavasta ajatusrakennelmien riippuvuudesta kieleen ja Mika Kaurismäki kertoi kavahtaneensa nuorena ruotsin kieltä. Hän oli töissä länsinaapurissa ja huomatessaan ajattelevansa ruotsiksi, hän palasi Suomeen ja suomenkieleen.
Vaikka muilla kielillä pystyy ilmaisemaan erittäin vahvasti tiettyjä tunnelmia ja ajatuksia, niin luen mieluummin hyvän käännöksen ja ymmärrän asian, kuin rämmin huonolla kielitaidolla alkuperäisessä tekstissä. Käännösten puolesta!
Kyl maar minäkin kannatan kielitaitoa - mutta muuta kielitaitoa kuin englantia. Se on jo niin vahvoilla, ettei tarvitse minun kannatustani. Eläköön ranska, venäjä, espanja, kreikka, swahili, japani!
Minä lukisin kirjat alkuperäiskielellä jos pystyisin, käytännössä se tarkoittaa lähinnä englanniksi lukemista. Snobbailu ei ole siihen kyllä syy vaan se ettei haluamiani kirjoja käännetä suomeksi, tai siihen menee liian paljon aikaa. Fantasian puolella käännöskirjat ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, jotka eivät minua kiinnosta, laatufantasiassakin. Suosikkejani tuskin käännetään ja käännettyä fantasiaa en mielelläni lue, jos olisin englanninkielisten kirjojen vastustaja niin joutuisin lopettamaan fantasian lukemisen kokonaan tai lukemaan pelkkää Eddings-Salvatore-Jordan-huttua tai raakaa "aikuisten" fantasiaa. Sama pätee romanttiseen viihteeseen, suurin osa käännetyistä on aivan erityyppistä kuin mitä haluan lukea joten luen suosikkini englanniksi. Ne ovat usein myös aika huonosti käännettyjä.
Jos en olisi näin saamaton niin opettelisin mielälläni lukemaan muillakin kielillä, ranskan opettelu kiinnostaa sarjakuvien takia.
Olen törmännyt ihmiseen joka ylpeili sillä että lukee kaiken englanniksi, myös The Kalevalan.
Itse olen jo pitemmän aikaa haaveillut, että voisin joskus lukea Fjedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -teoksen venäjäksi. Luettuani sen joskus suomeksi ihastuin siihen vain niin lopullisesti. Joskus vielä otan itseäni niskasta kiinni, ja opiskelen venäjää, lähinnä tuon kirjan tähden.
Satunnainen kävijä, hei. Blogisi otsikko kiinnitti huomion, kun pidän Sheri Tepperistä.
Mutta itse aiheesta: englanninopiskelijana en lue kys. kielestä suomenkielisiä käännöksiä, mutta muiden kielten kohdalla kyllä (melkein)mukisematta. Lisäongelmia syntyy vain erikoisten kielten kohdalla, joiden käännökset suomeen on tehty jonkun toisen kielen kautta (esim puola->ranska->suomi tai japani->englanti->suomi).
se tosin täytyy myöntää että mielestäni ainoastaan suomeksi lukeva fantasianharrastaja jää paljosta paitsi, ja tämän muistan yleensä myös kaikille mainita puolisnobimaisesti :)
Hyvin kirjoitettu, Arawn, ja täyttä asiaa. Miksi ihmeessä olisi fiiniä lukea englannin ja ruotsin kielellä kaunokirjallisuutta ja paheksua käännöksiä, kun kuitenkin italo calvinot ja orhan pamukit tulee luettua käännöksinä.
Tietysti kielitaidon kannalta on hyvä silloin tällöin lukea kaunokirjallisuuttakin hallitsemillaan kielillä, mutta muuten en tätä kielidiivailua kyllä tajua. Minulle kieli on väline, ei itsetarkoitus.
niin, mäkin luin Mein Kampf:in
molemmat osat ruotsiksi, ja
se oli ihan riittävän hyvä käännös
sillä ruotsi on kuitenkin aika
lähellä saksaa ja se yksi kohta
oli selitetty sivun ala-laidassa:
eli "das Puppenhaus" -sana jota
Hitler käytti weimarin tasavallan
eduskunnasta. se sana kun tarkoittaa sekä Nukkekotia että
kotiloa jota kaksois-merkitystä
Hitler käytti hyväkseen puhuessaan
ennen vaaleja ulos nukkekodistaan
kuin perhoset lentelehtevistä
eduskunta-miehistä.
oikein hieno käännös ja olen
tyytyväinen siihen.
hyvä kirja on hyvä myös käännettynä
kunhan erikoiset kaksoismerkitykset
on selitetty sivun ala-marginaalissa.
Jotkut kyllä lukevat saksalaisia, venäläisiä jms. kirjoja mieluiten englanninkielisinä käännöksinä, ja puhuvat sitten jostain "Master and Margaretasta". Nörtit elokuvaryhmissä käyttävät spagettiwesterneistä ja ranskalaisista elokuvista niiden englanninkieliä nimiä. Ilmiöllä taitaa siis olla enemmän tekemistä englannin kielen statuksen kuin alkukielisyyden lukukokemuksen kanssa. -miikka
Olen kovasti tykännyt lukea eri kielillä ja päällimmäinen peruste uuden kielen opiskelun aloittamiseen on yleensä ollut nimenomaan haave alkukielellä lukemisesta. Silti hyviä kirjoja on niin valtavasti kirjoitettu sellaisilla kielillä, joita ei koskaan ehtisi opiskella, joten alkukielellä lukeminen ei mitenkään ole kannanotto käännösten tarpeellisuutta vastaan.
Joskus on tullut luettua espanjankielistä saksaksi käännettynä tai ranskankielistä englanniksi käännettynä ja niin poispäin enkä ole kokenut sitä kannanottona käännöksien sen paremmin kuin alkukieltenkään suhteen. Joskus vaan jostain perverssistä syystä tuntuu, että jonkun tietyn kielistä kirjaa olisi kiva lukea juuri jollekin toiselle tietylle kielelle käännettynä ihan vaan huvin vuoksi.
Venäjä on hyvä esimerkki kielestä, jota olen jonkun verran lukenut, mutta en hallitse tarpeeksi lukeakseni ihan tosta vaan alkukielellä. Saksassa harrastetaan ehkä enemmän kaksikielisiä painoksia kuin monessa muussa maassa, joten jotkut venäjänkielisen alkutekstin ja saksalaisen käännöksen yhdistävät painokset ovat vaikuttaneet mielenkiintoiselta. Kun ei venäjäksi alkutekstiä noin vain pysty lukemaan ja lukee sitä yhdessä käännöksen kanssa, tulee ehkä paremmin esille se, miten juuri venäjänkieliset teokset tuntuvat erityisen hyvin toimivan alkukielellä paremmin. Ja kuitenkin venäjänkielistä mieluiten luen juuri käännöksenä.
Joskus on tullut väheksyttyä varsinkin sellaisia käännöksiä, joissa päähenkilöiden nimet muutetaan toisiksi tai kirjan nimi ei ole mitenkään tunnistettavissa alkuperäiseen nimeen nähden, mutta kyllä käännökset ovat valtavan, valtavan tärkeitä. Esim. USA:n kirjamarkkinoilla on surullisen vähän käännöksiä (niitä harvoja joita siellä käännetään voi kyllä olla tosi upeina kaksikielisinäkin painoksina, joita voi esim. monille eri maahanmuuttajaryhmille tai maan suurelle akateemiselle porukalle myydä) ja kyllä se on amerikkalaisen kulttuurin yksi suurimpia haittapuolia. Saksassa on taas todella hieno juttu se, että käännetään paljon muistakin kielistä kuin englannista, vaikka omakaan kieli ei ole niitä kaikista pienimpiä.
Suomennoksia lukiessa on se vaikeus, että suomennokset ovat usein huonoa kieltä. Kun on tullut tavaksi asettaa kamalan ankaria vaatimuksia käännöskielen laadulle, ottaa yksinkertaisesti liikaa koteloon nähdä sellaista suomea, joka on vain alkukieltä suomalaisin sanoin. Erityisen paljon tätä näkee englannista käännetyissä kirjoissa, koska englannista kääntävät niin monet, jotka eivät oikeasti osaa eivätkä arvosta hyvää suomea.
Suosittelen muuten lukemaan kirjallisuuden _ruotsiksi_ käännettynä. Ruotsiksi käännetään ja julkaistaan naurettavan hintaisina pokkareina käytännöllisesti katsoen kaikki, mikä kannattaa lukea, eikä huono käännösruotsi riivi sillä tavalla kuin huono käännössuomi.
Okei, selvennan yhta juttua viela: en millaan lailla vastusta kirjojen lukemista englanniksi. Pain vastoin, jos katsoo pystyvansa lukemaan kyllin hyvin englanniksi, kaikin mokomin. Ja kuten Nakymaton tytto sanoi, on monia kirjoja, joita ei ole kaannetty. Niita tosin on muillakin kielilla, kuin englanniksi...
Mutta siis, minua arsyttaa nimenomaan se eraiden ihmisten kaannosten halveksunta ja ylpistely silla, etta lukevat aina alkuperaiskielella - unohtavat vaan mainita, etta kunhan se alkuperaiskieli on englanti...
Panu: "eikä huono käännösruotsi riivi sillä tavalla kuin huono käännössuomi."
Niin, kun ei sinua riivi niin ei tietenkaan muitakaan. Eini. Oletko tullut ajatelleeksi, etta suurimmalle osalle suomalaisista ruotsi on vieraskieli siina missa englanti tai muutkin kielet? Miksi ihmeessa siis lukea kaannosruotsia, kun voisi lukea kaannosenglantia.
Olen tullut ajatelleeksi, että a) ruotsiksi käännetään aina kaikki se tarpeellinen, jota suomeksi ei käännetä, b) englanniksi julkaistaan aika paljon paskaa, kun taas se, käännetäänkö jokin kirja ruotsiksi vai ei, on aika hyvä hevonpaskasuodatin, c) ruotsiksi kaiken saa sikahalvalla, ja d) kaikki osaavat ruotsia, paitsi ne, jotka nationalismin, laiskuuden tai muun latvalahon vuoksi koulussa kieltäytyvät ns. syömästä sitä, mitä pöytään on katettu.
mä luin Mein Kampf:in ruotsiksi
siksi koska eräällä tyypillä
ne 2 kirjaa sillä kielellä sattui olee, ja osaan ruotsia natiivisti.
on minullekin englanti katettu
koulussa mutta silti vihaan
lukea englantia koska joka
toinen sana pitäisi katsoa
sanakirjasta ja muutenkin
jää homma vähän epä-selväksi.
en ymmärrä englanti jees ruotsi sucks -tyyppejä, mutta muuten
kyllä ymmärrän ettei haluta lukea
ruotsiksi, mäkään en lukisi
ellen osaisi sitä natiivisti.
huonon kielen huomaa kyllä myös
ruotsissa, nimenomaan sellanen
hienojen ja lainasanojen viljely
on huonoa kieltä.
erityisesti suomalaisilla tuntuu
olevan jokin halu laittaa
englanninkielisiä lainasanoja
ruotsiin, esim. vaatteissa
voi lukea:
"PESTÄÄN ERIKSEEN
TVÄTTAS SEPARAT"
mikä kyllä sai sappeni kiehumaan.
kun ois voinut kirjoittaa:
PESTÄÄN ERIKSEEN
TVÄTTAS SKILT
Öö, etkös sää kirjoittanut tästä samasta asiasta joskus aikaisemminkin? Jonkin vanhemman postauksen ohessa, ei varsinaisena pääaiheena, oli juuri kettuilua näille englanniksilukijoille...
Panu: Olen tullut ajatelleeksi, että a) ruotsiksi käännetään aina kaikki se tarpeellinen, jota suomeksi ei käännetä,
Jaa-a. Kaikki, mikä on sinusta tarpeellista, ei ole muista ja päin vastoin. Ja hiisi, jos vain pystyn lukemaan alkukielellä, vaikka venäjäksi, en takuulla lue mitään Tshehovia ruotsiksi. Ruotsinkieliset kirjat ovat sitten eri juttu.
b) englanniksi julkaistaan aika paljon paskaa, kun taas se, käännetäänkö jokin kirja ruotsiksi vai ei, on aika hyvä hevonpaskasuodatin,
Jaa meinaat siis, että Ruotsin kustannusmaailmassa eivät mystisesti pädekään markkinalait eikä hyvin myyvää huttua käännetä? Jotenkin en kykene tätä nielemään...
c) ruotsiksi kaiken saa sikahalvalla,
Me emme kaikki ole kirjanostoholisteja, emme, vaikka tykkäisimme lukea.
d) kaikki osaavat ruotsia, paitsi ne, jotka nationalismin, laiskuuden tai muun latvalahon vuoksi koulussa kieltäytyvät ns. syömästä sitä, mitä pöytään on katettu.
Eivät osaa. Kieli unohtuu aika tehokkaasti, kun sitä ei vuosikausiin käytä ja kuvittele nyt tyyppejä itä-Suomessa vaikka, mitä ne ruotsilla siellä tekevät? Ja vaikka osaisivatkin, suurin osa osaa englantia paljon paremmin. Arvaa, haluavatko he lukea sillä kielellä, jota osaavat paremmin vai sillä, jota osaavat huonommin...
Tämä ruotsihehkutus alkaa olla jo väsyttävää. Ruotsi on minusta tylsä ja ruma kieli ja ainoa syy, miksi voin kuvitella lukevani jotain ruotsiksi on se, etten halua heittää kuutta opiskeluvuotta hukkaan. On hienoa, että joku rakastaa ruotsia, mutta me emme kaikki jaa rakkauttasi.
Arawn> Panu> a) ruotsiksi
Arawn> Panu> käännetään aina
Arawn> Panu> kaikki se
Arawn> Panu> tarpeellinen, jota
Arawn> Panu> suomeksi ei käännetä,
Arawn>
Arawn> Ja hiisi, jos vain pystyn
Arawn> lukemaan alkukielellä,
Arawn> vaikka venäjäksi, en
Arawn> takuulla lue mitään
Arawn> Tshehovia ruotsiksi.
mikä ei asiaan liity
kun kerran kyse on
kirjallisuudesta
jota ei suomeksi käännetä kuten
Panu sanoi.
mielestäni tuosta Panun sanomasta
räikein esimerkki on se että
supi-suomalainen pääesikunnan
everstiluutnantti Erkki Hautamäki
kirjoitti teoksen pohjautuen
Mannerheimin yhä sala-leimattuun
S32 -kansioon koskien sitä mitä
Toisen Maailmansodan takana
OIKEASTI oli.
kyseessä kun oli Churchill:in
ja Stalin:in sota eikä Hitler:in
sota kuten kaikille on uskoteltu.
kyseinen kirja ei saanut
julkaisu-lupaa Suomessa joten
se kirja on VAIN ERÄÄLLÄ KOILLIS-GERMAANISELLA KIELELLÄ.
kirjan nimi on:
"Finland i stormens öga."
siis vaikka kirjailija on
supi-suomalainen suomenkielinen.
kyseinen kirja ei saanut
julkaisu-lupaa Suomessa joten
se kirja on VAIN ERÄÄLLÄ KOILLIS-GERMAANISELLA KIELELLÄ.
kirjan nimi on:
"Finland i stormens öga."
Kirja on julkaistu myös suomeksi - klikkaa nimeäni.
Pari kommenttia asian vierestä:
alkukielisten kirjojen lukeminen on laiskan ihmisen (minä) tapa oppia kieltä.
Ja aika outoja käännöksiä löytyy kun pitää silmänsä auki.
Raamattuun ilmestyy kirja Johanneksen Paljastukset (p.o. Johanneksen Ilmestys tai Ilmestyskirja),
kirkko pohjaa toimintansa gospel-musiikkiin (p.o. evankeliumiin, ja tämä vielä Hesarissa käännöskolumnissa).
Joskus on pakko kääntää takaisin englanniksi että tajuaisi ('herrasluutnantti'='Lord Lieutenant', lähinnä maaherraa vastaava virka, jos se nyt on pakko kääntää).
Joskus kääntäjä on pudonnut kärryiltä niin, että vasta alkutekstistä selviää, missä mennään ('mieleni oli dieettinopeudella', 'I was bug-headed from diet speed'='olin dieettispiidistä sekaisin kuin seinäkello').
Ei se niin helppoa ole se kääntäminen, ja joskus näyttää siltä, että kukaan muu kuin itse kääntäjä ei ole lukenut teosta ennen sen menoa painoon.
Ja Panun kehotus lukea ruotsinnoksia vaatii varoituksen, että toiset ruotsalaiset kääntäjät jättävät surutta pois kappalekaupalla tekstiä, jota eivät osaa/viitsi kääntää.
Pari kommenttia asian vierestä:
alkukielisten kirjojen lukeminen on laiskan ihmisen (minä) tapa oppia kieltä.
Ja aika outoja käännöksiä löytyy kun pitää silmänsä auki.
Raamattuun ilmestyy kirja Johanneksen Paljastukset (p.o. Johanneksen Ilmestys tai Ilmestyskirja),
kirkko pohjaa toimintansa gospel-musiikkiin (p.o. evankeliumiin, ja tämä vielä Hesarissa käännöskolumnissa).
Joskus on pakko kääntää takaisin englanniksi että tajuaisi ('herrasluutnantti'='Lord Lieutenant', lähinnä maaherraa vastaava virka, jos se nyt on pakko kääntää).
Joskus kääntäjä on pudonnut kärryiltä niin, että vasta alkutekstistä selviää, missä mennään ('mieleni oli dieettinopeudella', 'I was bug-headed from diet speed'='olin dieettispiidistä sekaisin kuin seinäkello').
Ei se niin helppoa ole se kääntäminen, ja joskus näyttää siltä, että kukaan muu kuin itse kääntäjä ei ole lukenut teosta ennen sen menoa painoon.
Ja Panun kehotus lukea ruotsinnoksia vaatii varoituksen, että toiset ruotsalaiset kääntäjät jättävät surutta pois kappalekaupalla tekstiä, jota eivät osaa/viitsi kääntää.
Lähetä kommentti
<< Home