Venaja, suuri ja kurja
Eilen Venajan maantuntemuksen luento onnistui olemaan aidosti mielenkiintoinen, kun opettaja esitteli Venajan taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia vuosina 1990-2002. Tilastot olivat kammottavia. Olen toki aina tiennyt, etta Venaja on pahassa jamassa, mutta etta nain pahassa...
Kun ruplan kurssi romahti, se romahti kunnolla: 30 000 kertaisesti. Yhtena paivana olit varakas, seuraavana paivana sinulla oli vain paperia taskussasi. 68% tuotantovalineista on vanhentuneita, mika merkitsee sita, etta Venaja voi hyodyntaa kapasiitetistaan n. 2%. Vuoteen 1990 mennessa teollisuustuotto romhti 5,5 kertaisesti ja maataloustuotanto kolminkertaisesti - Venaja paatyi takaisin vuoteen 1950. Valtion velka ylittaa 100 miljardia ja, mika jarkyttavinta, 1990-luvulla Venajan budjetti oli pienempi kuin Suomen! Joku ekonomistin planttu on laskenut, etta Venaja tarvitsee 36 vuotta saavuttaakseen edes Portugalin tason ja kaikki tietanevat, etta Portugali on Lansi-Euroopan koyhalistoa. Venajalla onkin ollut sanonta, etta parempi vankilassa lannessa kuin keskiluokkaisena Venajalla.
Paradoksaalista kylla, Venaja karsii koko ajan myos energikriisista, vaikka se myy muualle energiaa. Vanhentuneen teknologian vuoksi energiaa menee hukkaan. Toiseksi, energiasta ei pyydeta markkinahintaa, minka vuoksi energiaa yksityisille ihmiselle myyvat yritykset ovat jatkuvassa konkurssitilassa. Markkinahintaa ei kuitenkaan voi pyytaa, koska harvalla olisi varaa maksaa sellaisia summia. Tuloksena on jatkuvia energiakatkoja, joiden seurauksina ihmiset joutuvat asentamaan uudempiinkin kerrostaloihin puu-uuneja selvitakseen talvisin hengissa.
Vuoden 1990 jalkeen elintaso on pudonnut 5-7 kertaisesti. Vuonna 1998 keskipalkka oli 170 dollaria kuussa, vuonna 2002 vain 130 dollaria. Virallisia tyottomia on kaksi miljoonaa, mutta epavirallisia n. 22 miljoonaa (15 % koko vaestosta). Nama 20 miljoonaa ovat valiin putoajia, koska heilla periaatteessa on tyopaikka, mutta ei tyota eika nain ollen palkkaakaan. Virallisen tyopaikan vuoksi heilla ei kuitenkaan ole oikeutta tyottomyyskorvaukseen eli he eivat saa mistaan mitaan. Kodittomia lapsia veikataan olevan 5 miljoonaa - heidan todellista lukumaaransahan on mahdotonta laskea.
Kaiken taman jalkeen en ihmettele, miksi jotkut kaipaavat kommunismia takaisin. Tietenkaan kommunistinen aika ei ollut mitaan ruusuilla tanssimista (tulee kuitenkin erottaa toisistaan Stalinin, Hrustshevin ja Brezhnevin ajat): kirjallisuuden ja puhekurssin opettajamme muistelevat usein niita aikoja, kaikennakoisia pienia rajoitteita, joita ihmisilla oli. Kuitenkin, kommunismin aikana ihmisilla oli toita, terveydenhuolto toimi ja elintaso oli parempi kuin nykyaan.
Kun maantuntemuksen luennoitsija kysyi meilta suomalaisilta, kumpi meille on tarkeampaa, henkilokohtainen vapaus (riippumattomuus ja itsenaisyys) vai hyvat elinolosuhteet, suurin osa ryhmasta huudahti heti, etta vapaus. Tata kannatti ehdottomasti myos eras tyyppi, jonka kanssa juttelin irkissa kapitalismista ja kommunismista. Han ei kuulemma sietaisi vapaudenmenetysta. Mutta on niin helppoa sanoa arvostavansa eniten vapautta, kun omaa seka vapauden ETTA hyvat elinolosuhteet. Ihminen, jolla on nyt se maaginen vapaus, mutta joka elaa jatkuvasti henkiinjaamisen rajoilla, voi nahda asian hiukan eri tavalla.
Henkilokohtaisesti pidan kommunismia parhaana jarjestelmana - ideaalitilanteessa. Ongelma vain on, etta kaytannossa se ei toimi eika ihmisluonnon vuoksi (todennakoisesti) koskaan voikaan toimia vaan on pain vastoin jopa vaarallinen. Nain ollen kannatan kylla kaytannon tasolla kapitalismia. Mutta silti, Venajalla siirtyminen kommunismista kapitalismiin on vaatinut kammottavan hinnan. Venajan nykyinen kapitalismi on jonkinlainen lannen kapitalismin (joka ei sekaan ole mitenkaan taydellinen) irvikuva, jonka ainoa tarkoitus tuntuu olevan, etta seka Venajan hallitus, uusrikkaat etta ulkomaat voivat paremmin hyodyntaa Venajan kansaa.
Sita paitsi, kun miettii, kuinka moni asia Venajalla on muuttunut kommunismin ajoista? Paattajista 75% on samoja kuin kommunistisena aikana, ihmiset saavat edelleen pelata henkensa puolesta (joskaan eivat valttamatta enaa agentteja vaan rosvoja, silla rosvous on liki laillista bisnesta Venajalla), virkamiehia tulee edelleen lahjoa, jotta jotain tapahtuisi, miliisi ei vielakaan halua auttaa ketaa muuta kuin rahasta, suosikki- ja sukulaisuusjarjestelma ei ole lakannut kukoistamasta. Merkittavimmat muutokset lienevat ne, etta hallitusta saa nyt julkisesti arvostella, joskaan ei merkittavissa mediavalineissa eika silloin, jos olet rikas ja vaikutusvaltainen - talloin sinulle kay kuten Hodorkovskille tai yhden Venajan tv-kavanan EX-omistajalle, joka savustettiin maasta. Sen sijaan yliopiston opettajan ei tarvitse enaa sita pelata, etta tulee kgb:n agentti ja sanoo soosoo, jos han sanoo, etta Putin ei ole hyva tyyppi. Ja toinen muutos on se, etta seka rahat etta ihmiset voivat helpommin paeta Venajalta - rahoille on aina kayttoa, mutta mihin menevat ihmiset?...
Tietysti kommunismin kaipailussa on myos "aika kultaa muistot" ilmiota. Muistetaan asiat, jotka olivat paremmin kommunismin aikana, mutta ei niita, jotka olivat huonommin. Vaikea sanoa. Venaja on jotenkin niin skitsofreeninen maa, etten osaa sanoa tai ajatella siita mitaan selkeaa. Churchillin sanoin, Venaja on mysteeri, joka on kaaritty paradoksiin.
Kun ruplan kurssi romahti, se romahti kunnolla: 30 000 kertaisesti. Yhtena paivana olit varakas, seuraavana paivana sinulla oli vain paperia taskussasi. 68% tuotantovalineista on vanhentuneita, mika merkitsee sita, etta Venaja voi hyodyntaa kapasiitetistaan n. 2%. Vuoteen 1990 mennessa teollisuustuotto romhti 5,5 kertaisesti ja maataloustuotanto kolminkertaisesti - Venaja paatyi takaisin vuoteen 1950. Valtion velka ylittaa 100 miljardia ja, mika jarkyttavinta, 1990-luvulla Venajan budjetti oli pienempi kuin Suomen! Joku ekonomistin planttu on laskenut, etta Venaja tarvitsee 36 vuotta saavuttaakseen edes Portugalin tason ja kaikki tietanevat, etta Portugali on Lansi-Euroopan koyhalistoa. Venajalla onkin ollut sanonta, etta parempi vankilassa lannessa kuin keskiluokkaisena Venajalla.
Paradoksaalista kylla, Venaja karsii koko ajan myos energikriisista, vaikka se myy muualle energiaa. Vanhentuneen teknologian vuoksi energiaa menee hukkaan. Toiseksi, energiasta ei pyydeta markkinahintaa, minka vuoksi energiaa yksityisille ihmiselle myyvat yritykset ovat jatkuvassa konkurssitilassa. Markkinahintaa ei kuitenkaan voi pyytaa, koska harvalla olisi varaa maksaa sellaisia summia. Tuloksena on jatkuvia energiakatkoja, joiden seurauksina ihmiset joutuvat asentamaan uudempiinkin kerrostaloihin puu-uuneja selvitakseen talvisin hengissa.
Vuoden 1990 jalkeen elintaso on pudonnut 5-7 kertaisesti. Vuonna 1998 keskipalkka oli 170 dollaria kuussa, vuonna 2002 vain 130 dollaria. Virallisia tyottomia on kaksi miljoonaa, mutta epavirallisia n. 22 miljoonaa (15 % koko vaestosta). Nama 20 miljoonaa ovat valiin putoajia, koska heilla periaatteessa on tyopaikka, mutta ei tyota eika nain ollen palkkaakaan. Virallisen tyopaikan vuoksi heilla ei kuitenkaan ole oikeutta tyottomyyskorvaukseen eli he eivat saa mistaan mitaan. Kodittomia lapsia veikataan olevan 5 miljoonaa - heidan todellista lukumaaransahan on mahdotonta laskea.
Kaiken taman jalkeen en ihmettele, miksi jotkut kaipaavat kommunismia takaisin. Tietenkaan kommunistinen aika ei ollut mitaan ruusuilla tanssimista (tulee kuitenkin erottaa toisistaan Stalinin, Hrustshevin ja Brezhnevin ajat): kirjallisuuden ja puhekurssin opettajamme muistelevat usein niita aikoja, kaikennakoisia pienia rajoitteita, joita ihmisilla oli. Kuitenkin, kommunismin aikana ihmisilla oli toita, terveydenhuolto toimi ja elintaso oli parempi kuin nykyaan.
Kun maantuntemuksen luennoitsija kysyi meilta suomalaisilta, kumpi meille on tarkeampaa, henkilokohtainen vapaus (riippumattomuus ja itsenaisyys) vai hyvat elinolosuhteet, suurin osa ryhmasta huudahti heti, etta vapaus. Tata kannatti ehdottomasti myos eras tyyppi, jonka kanssa juttelin irkissa kapitalismista ja kommunismista. Han ei kuulemma sietaisi vapaudenmenetysta. Mutta on niin helppoa sanoa arvostavansa eniten vapautta, kun omaa seka vapauden ETTA hyvat elinolosuhteet. Ihminen, jolla on nyt se maaginen vapaus, mutta joka elaa jatkuvasti henkiinjaamisen rajoilla, voi nahda asian hiukan eri tavalla.
Henkilokohtaisesti pidan kommunismia parhaana jarjestelmana - ideaalitilanteessa. Ongelma vain on, etta kaytannossa se ei toimi eika ihmisluonnon vuoksi (todennakoisesti) koskaan voikaan toimia vaan on pain vastoin jopa vaarallinen. Nain ollen kannatan kylla kaytannon tasolla kapitalismia. Mutta silti, Venajalla siirtyminen kommunismista kapitalismiin on vaatinut kammottavan hinnan. Venajan nykyinen kapitalismi on jonkinlainen lannen kapitalismin (joka ei sekaan ole mitenkaan taydellinen) irvikuva, jonka ainoa tarkoitus tuntuu olevan, etta seka Venajan hallitus, uusrikkaat etta ulkomaat voivat paremmin hyodyntaa Venajan kansaa.
Sita paitsi, kun miettii, kuinka moni asia Venajalla on muuttunut kommunismin ajoista? Paattajista 75% on samoja kuin kommunistisena aikana, ihmiset saavat edelleen pelata henkensa puolesta (joskaan eivat valttamatta enaa agentteja vaan rosvoja, silla rosvous on liki laillista bisnesta Venajalla), virkamiehia tulee edelleen lahjoa, jotta jotain tapahtuisi, miliisi ei vielakaan halua auttaa ketaa muuta kuin rahasta, suosikki- ja sukulaisuusjarjestelma ei ole lakannut kukoistamasta. Merkittavimmat muutokset lienevat ne, etta hallitusta saa nyt julkisesti arvostella, joskaan ei merkittavissa mediavalineissa eika silloin, jos olet rikas ja vaikutusvaltainen - talloin sinulle kay kuten Hodorkovskille tai yhden Venajan tv-kavanan EX-omistajalle, joka savustettiin maasta. Sen sijaan yliopiston opettajan ei tarvitse enaa sita pelata, etta tulee kgb:n agentti ja sanoo soosoo, jos han sanoo, etta Putin ei ole hyva tyyppi. Ja toinen muutos on se, etta seka rahat etta ihmiset voivat helpommin paeta Venajalta - rahoille on aina kayttoa, mutta mihin menevat ihmiset?...
Tietysti kommunismin kaipailussa on myos "aika kultaa muistot" ilmiota. Muistetaan asiat, jotka olivat paremmin kommunismin aikana, mutta ei niita, jotka olivat huonommin. Vaikea sanoa. Venaja on jotenkin niin skitsofreeninen maa, etten osaa sanoa tai ajatella siita mitaan selkeaa. Churchillin sanoin, Venaja on mysteeri, joka on kaaritty paradoksiin.
10 Comments:
Vuoden 1990 jalkeen elintaso on pudonnut 5-7 kertaisesti. Vuonna 1998 keskipalkka oli 170 dollaria kuussa, vuonna 2002 vain 130 dollaria.
Tuntuu vaikealta uskoa, että keskimääräinen palkkataso olisi alentunut ja vielä noin paljon vuoden 1998 jälkeen. Mediaanipalkasta voin jotenkin tuon uskoakin. Katukuva Pietarissa ja sen lähiöissä ei yhtään näytä siltä, että siellä olisi dramaattisesti köyhdytty vuoden 1998 jälkeen. Päinvastoin: liikenneruuhkat ovat lisääntyneet ja kauppoja on tullut lisää. Esimerkiksi Pietarissa on rakennettu paljon kauppakeskuksia metroasemille ja muille liikenteen risteyskohdille.
Joko kasvu on sitten keskittynyt todella voimakkaast suurimpiin kaupunkeihin tai joihinkin vauraisiin teollisuuskaupunkeihin tai sitten noissa luvuissa on jotain mätää.
Totas,
nykyiset tilastot kyllä valehtelevat alaspäin vähintään sen, minkä neuvostotilastot ylöspäin ja sen verran mäkin siitä maasta tiedän, että kurjuudenmaksimointiretoriikka kuuluu pietarilaisen sivistyneistön vakiosettiin.
Ei sillä, kusessa ne tietysti on, mutta venäläinen on maailman savolainen ja mehän tiedämme kenelle vastuu siirtyy kun se avaa suunsa.
Kun ottaa huomioon erinäiset uutiset syrjäisemmiltä alueilta, joilla palkat ja eläkkeet ovat olleet kokonaan maksamatta jopa vuosia, ja joilla on palattu suunnilleen omavaraistalouteen, niin olen taipuvainen uskomaan, vaikken toki varauksetta. Niinhän Kiinassakin kasvu todella keskittyy kaupunkeihin köyhien alueiden kurjistuessa, ja se maa sentään porhaltaa taloudellisesti.
Arawn> Venajalla onkin ollut
Arawn> sanonta,
Arawn> etta parempi vankilassa
Arawn> lannessa
Arawn> kuin keskiluokkaisena
Arawn> Venajalla.
sitä vapautta ei pidä ali-arvioida.
mikään täydessä kunnossa oleminen
ei ole niin kauheaa
kuin olla vankeudessa
ilman nais-seuraa.
Markku: Joko kasvu on sitten keskittynyt todella voimakkaast suurimpiin kaupunkeihin tai joihinkin vauraisiin teollisuuskaupunkeihin tai sitten noissa luvuissa on jotain mätää.
Ei ole mahdotonta, etta luvuissa on mataa, mutta fakta on, etta kasvu nimenomaan ON keskittynyt suuriin kaupunkeihin. Maaseudulla ja pienissa kaupungeissa tilanne on (kuulemma, ainakin kaikki taalla sanovat niin) paljon, paljon, paljon pahempi kuin Pietarissa ja Moskovassa. 65% ei esim. ole varaa terveydenhuoltoon pienemmissa kaupungeissa jaa maaseudulla ja reilu 50% katsoi ruoanhankinnan vaikeaksi.
Junakohtaus: nykyiset tilastot kyllä valehtelevat alaspäin vähintään sen, minkä neuvostotilastot ylöspäin ja sen verran mäkin siitä maasta tiedän
Vuoden 1998 ja 2002 tilastot eivat enaa ole neuvostoliittolaisia, joten ylospain ne eivat valehtele. Miksi ne valehtelisivat sitten alaspain? Kyllahan venalaiset valittavat, mutta etta tilastokeskuskin tekisi samaa?
Eufemia sen sanoi. Pietarissa ja Moskovassa (ja muutamassa muussa isossa kaupungissa) elintaso on huimasti korkeampi kuin muualla Venajalla.
Jos puhe on kuukausipalkkojen kansallisesta keskiarvosta, johon ei palkkojen jakauma vaikuta ollenkaan, niin väitteet niiden alenemista vuodesta 1998 vuoteen 2002 kuulostavat kyllä todella oudoilta. Pietarissa ja Moskovassa asuu yhteensä 15 miljoonaa asukasta eli hieman yli 10 prosenttia Venäjän Federaation asukkaista. Mikä ihme niitä palkkoja olisi voinut laskea muualla maassa vuoden 1998 jälkeen. Tunnetusti 1990-luvun alussahan ansiotaso putosi syvälle kuilun pohjalle kaikkialla Venäjällä.
Ettei vaan olisi kyse siitä, että vuoden 1998 luku on peräisin ajalta ennen ruplan kurssiromahdusta, jolloin ruplamääräiset palkat olivat dollareiksi muutettuna verrattaen korkeita. Venäjän sisäiseen hintatasoon ruplan romahduksella oli vähemmän vaikutusta. Keskipitkällä aikavälillä se vahvisti kotimaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä ja johti talouden elpymiseen.
Jossain luki, että keskipalkka viime vuonna oli 300 dollaria kuussa. Keskipalkka onkin todennäköisesti noussut muutaman viimeisen vuoden aikana talouskasvun myötä. Toisaalta samassa lähteessä väitettiin keskipalkan Länsi-Euroopassa olevan 4200 euroa kuussa, mikä on ilmeistä potaskaa, koska tuo luku ylittää roimasti keskimääräisen länsieurooppalaisen maan kuukausittaisen bruttokansantuotteen per asukas.
Tilastot valehtelevat alaspäin yksinkertaisesti siksi, että aivan viime aikoihin asti on ollut järjettömän suuri riski liiketoiminnalle näyttää todellista tulosta. Tällä hetkellä verolainsäädäntöä ei ole muutettu tolkullisemmaksi (Venäjällä perinteisesti on joka asiasta ollut vähintään pari-kolme keskenään ristiriitaista lakia, koska muuten ei olisi mitään keinoa tietää, kenellä valta varsinaisesti on), mutta Kremlin koira on tehnyt veronkierron riskeistä vielä suurempia.
Tässä on nyt taas pari vuotta mennyt kun viimeksi kävin itse syvemmällä idässä, mutta ihan oikeasti siellä on olot parantuneet. Jos vertaan tonne viiden-kuuden vuoden taakse ja viime reissua, muutos on merkittävän suuri.
Hommat näyttäisivät kyllä pelaavan paremmin niissä maissa, jotka siirtyivät kapitalismiin mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti. En väitä, että niissä ei olisi ongelmia, mutta ihan totta,
asuisiko joku oikeasti
mieluummin Venäjällä kuin Virossa
mieluummin Valko-Venäjällä kuin Puolassa
mieluummin Slovakiassa kuin Tshekissä
mieluummin Romaniassa kuin Unkarissa
mieluummin Serbiassa kuin Sloveniassa
Tuskinpa vain.
ano,
sano pikemmin "siirtyivät demokratiaan". Itä-Euroopan vallankumousten tuloksista jos mistä näkee, tai näin tämän tulkitsen, että hyvä hallintotapa tuottaa siunausta ja huono vastaavasti kaikkea kakkaa.
(Porvarillinen) demokratia ja kapitalismi ovat pohjimmiltaan sama asia marxilaisuudenkin mukaan.
Lähetä kommentti
<< Home