V niin kuin Vendetta

Olen ollut vaiti, mutta syykin on hyva: mieheni oli taalla kaymassa ja minun piti viihdyttaa hanta. Nyt han on taas Suomessa ja joudun tayttamaan aikatauluni Tshehovilla ja netilla, koska meilla on koulusta paasiaisloma. Taalla ei oikeasti ole paasiaislomaa yliopistotasolla, mutta meilla suomalaisilla jostain syysta on.

Ennen kuin piipahdan ensi viikolla Suomessa, aion keskittya elokuviin (juujuu, kylla ne on dubattu, mutta hyvin). Jaakausi 2 ja V niin kuin Verikosto, tulevaa ohjelmistoa ovat Tristan ja Isolde, UltraViolet ja Bloodrayne, mikali se ehtii tanne ennen Suomen vierailuani. Elokuvat tulevat Venajalle kummallisen myohaan, Vendettan (V niin kuin Verikosto on vahan hupsu nimi) ensi-ilta oli 20.4. Se lienee pyorinyt Suomessakin jo jonkin aikaa. Elokuva tosiaan perustuu sarjakuvaan, ja ehdin jo haeskella kyseista opusta Pietarin kirjakaupoista. Turha toivo, ette uskoisi silmianne, jos nakisitte naiden kauppojen sarjakuvavalikoiman! Terminator, Star Wars ja kasa venalaisia lasten sarjakuvia. Ei edes Asterixia! Ave Maria sentaan.

Siren kirjoitti jo Vendettan poliittisesta osuudesta, joten en aio jauhaa siita sen enempaa. Orwellin 1984 tuli tietysti elokuvan aikana mieleen, viimeistaan siina vaiheessa, kun Gordon nayttaa Evielle salaisen huoneensa, jossa on muun muassa Koraani.

Poliittinen teema on elokuvassa itsestaanselva, mutta minua kiinnosti enemman sen kostoteema. V on anarkisti ja toimii paremman tulevan puolesta, mutta toisaalta, han taistelee nykyhallintoa vastaan puhtaasti itsekkaista syista: nykyhallitus on vastuussa niista hirveyksista, joita han sai kokea, se on "luonut" hanet, kuten han sanoo. V:n nakemyksen mukaan kosto on oikeutettu ja lopussa V uhraa henkensa, jotta saa vietya kostonsa paatokseen.

Elokuvissa, kirjoissa ja sarjakuvissa kostoteema on varsin yleinen. Henkilo X kokee hirveyksia ja vuosien kuluttua palaa vaatimaan niista maksua. Maksu on lahes poikkeuksetta vastuunalaisten henki. Mutta montaakaan elokuvaa tai kirjaa en muista (Kill Bill tulee mieleen, mutta mitas muita?), joissa kostaja olisi lopulta ollut tyytyvainen - kavellyt iloisena kohti auringonlaskua, ehka viela kulta kainalossaan. Kostaja joko katoaa kuvasta vakavana ja surumielisena, jollain tavalla elamansa menettaneena, silla kostohan oli hanen elamansa ainoa syy ja paamaara tai sitten han yksinkertaisesti kuolee.

Miksi nain? Kuvaako tama nykymoraalia, joka kuitenkin pitaa kostoa vaarana? Siksi, vaikka kosto olisikin koettujen kauheuksien vuoksi "oikeutettua", kostaja ei saa eika voi nauttia elamasta kostonsa jalkeen vaan hanen kuuluu sortua uhriensa mukana. Loppujen lopuksi hankin tekee vaarin, kuten ne ihmiset, joille han kostaa ja hanenkin on maksettava. Tai sitten kyyniset elokuvantekijat tai kirjailijat eivat uskoa ihmisen parantumiseen: kostajan menneisyys on niin kipea, niin tuskallinen, ettei han voi toipua ja aloittaa uutta elamaa vaan pitaa kuolemaa parempana. Ei edes silloin, kun tarjolla olisi mahdollisuus onneen ja rakkauteen.

Tai sitten kostajasta ei voi tulla onnellista, koska onnellisuus on tylsaa ja tavanomainen elama rakkaan vierella tekisi kostajasta taviksen. Finaalin on oltava loistava ja mika onkaan loistavampaa kuin kuolema?