Tehtailtu seikkailu

Voi jestas mika reissu! Kavin eilen kirjatorilla, joka on aika kaukana keskustasta. Reippaana neitona kavelin sinne omine pikku jalkoineni ja menomatka sujuikin kommelluksitta. Mutta se paluu. Se paluu. Kaksi pienta neuvoa Pietarissa matkaileville: 1) alkaa yrittako lahtea kummallisille oikoreiteille ja 2) ALKAA yrittako ylittaa junaraiteita! Tai alkaa ainakaan kuvitelko, etta se on helppo nakki. Mina kuvittelin.

Kartalla nakyi kolme junaraidetta eika tie aivan riittanyt niille saakka, mutta ajattelin, etta kylla kolme raidetta nyt helposti ylittaa ja siina on varmaan jotain asuinaluetta, jonka lapi paasee sulavasti. Ja pihkat, siella oli valtavat asema taynna junia ja raiteita eika tietoakaan asuintaloista: se oli tehdasalue! Siina mina sitten seisoin raiteiden edessa ja ihmettelin, etta uskaltaako tuosta menna vai ajaako juna oli. Sepa olisikin somaa, jaada junan alle Pietarissa.

Onneksi huomasin, etta muitakin taviksia oli liikkeella ja lahdin seuraamaan yhta sellaista. Paasimme raiteiden yli ja sitten edessa olikin enaa kaksi muista erillista raidetta. Jappi lahti vasemmalle, minun olisi oikeastaan pitanyt menna oikealle tai eteenpain ja koska oikealle ei paassyt (paasy EHDOTTOMASTI kielletty -kyltille ei vittuilla Venajalla), lahdin raiteiden yli eteenpain. Seuraava este olikin levea oja, jonka yli selvisin kunnialla vain paastakseni aukealle, joka oli taynnansa kellervanruskeaa mutaa. "Jee"

Muta-aavikon jalkeen vuorossa oli jalleen tehdasalue. Kipitin sen lapi niin nopeasti kuin kykenin, silla pelkasin koko ajan, etta kohta tulee Ohranan seta, nappaa niskasta kiinni ja retuuttaa miliisin tyko. Onneksi oli lauantai ja vahan ihmisia toissa. Nekin "vartijat", joita nain istumassa vartiokopeissa, nayttivat niin elamaansa kyllastyneilta, etta niita ei olisi varmaan liikuttanut pommiattentaattikaan.

No, selvisin ehjin nahoin. Mutta toiste en kylla hiisi vie sinne mene.