Perhosia kaupungilla

Olen pettynyt. Muutama paiva on valunut jonnekin alakulon likaviemariin ja tanaan, tympeasta saasta huolimatta, paatin pitkan jahkailun jalkeen menna ja ostaa yhden suloisen laukun - myonnan olevani olento, joka tulee hyvalle tuulelle ostettuaan jotain kivaa eli kapitalistin unelma-asiakas siis. Laukku on musta, mokkapintainen ja varsin tavallinen sinallaan, mutta siina on kiinni upea, suuri, punakultainen koristeperhonen, joka tekee laukusta erikoisemman ja kauniin. Kuvittelin, kuinka pukeudun oopperaan mustiin (ainahan mina), laitan punaiset korkokengat ja otan mustan laukun, jossa on punakultainen, suuuri perhonen. Vau!

Turha toivo. Kun paasin kauppaan ja pyysin myyjaa nayttamaan nayteikkunan laukkua, han avasi ikkunan, irroitti perhosen ja antoi minulle laukun. Katson ensin kasissani nokottavaa mustaa, tavallista, vahan surullista laukkua, sitten perhosta, sitten taas laukkua ja taas perhosta - ja kysyn myyjalta, etta mita, eiko perhonen kuulukaan kauppaan? Ei kuulemma kuulu, perhoset ja sudenkorennot nayteikkunan laukuissa ovat kuulemma vain somisteita. Suupieleni valuivat vahintaan kolme senttia alaspain ja lahdin kaupasta pettyneena ilman laukkua ja perhosta, silla ilman perhosta se laukku oli vain tylsa, musta, tavallinen laukku.

Nyt sitten metsastan kangasperhosia ympari Pietaria. Jos loydan, palaan ostamaan sen laukun, jos en, kauppa saa pitaa laukkunsa ja perhosensa.