Elukoista oopperaan
Olen ollut viime paivina aktiivinen ja vieraillut useassa museossa seka elaintarhassa. Lapi on kayty Etela- ja pohjoisnapamuseo, nukkemuseo, uskontohistoriallinen museo seka zoologinen museo.
Uskontohistoriallisessa museossa piti tietysti kayda ihan ammatinkin puolesta, mutta oli se hieno paikka. Kun kipitin sisaan ensimmaiseen huoneeseen, joka kertoi kristinuskon alkuvuosisadoista, tunsin itseni lapseksi karkkikaupassa: oi, ehtoollismalja! - oi, palmunlehvilla koristeltu lamppu! - oi, sahamaanin hattu! - oi, Athenen paa!! - ja paljon kaikkea muuta. Siina kierrellessani ja tunkieassani nenani niin likelle tauluja kuin kehtasin, oli ensimmaista kertaa pitkaan aikaan sellainen olo, etta nelja vuotta yliopistossa eivat sittenkaan ole menneet hukkaan, etta mina oikeasti tiedan jotain. Ja muistin taas, miksi lahdinkaan lukemaan uskontotiedetta. Mun museo!
Zoologinen museo oli taynnansa taytettyja ja sailottyja elukoita seka niiden luurankoja. Sinivalaan luuranko lahes taytty suuren paasalin - on se vain iso elain. Ylipaataan eri elainten pienuus tai suuruus yllatti minut. Strutsit olivat herramajee minua korkeampia ja kolibrit niin pikkuruisen pikkuruisia, etta harkitsin jo suurennuslasia. Siella olisi ollut elavien otokoiden nayttelykin, mutta se maksoi 20 ruplaa eika minulla ollut mukana rahaa, joten se siita.
Elaintarha oli kokemus. Ensin piti loytaa sisaankaynti, mika merkitsi vetisen puiston kiertamista. Inhoan Pietarin puistoja kevaisin, silla ne ovat yhta jarvea ja heitteikkoa. Sita ei tieda, pitaisiko pukea kalastussaappaat vai hankkia vene. Mutta pahinta ovat joka puolella lilluvat koiranjatokset, joiden ansiosta puistot ja kanavien reunustat ovat kuin miinakenttia. Kanavien varrelle kertyy talvisin melkoisia lumivalleja, joille omistajat antavat tyynesti koiriensa kaikkia. Aarimmaisen vastenmielista. Moisesta pitaisi rapsaista sellaiset sakot, etta rikkaaltakin pietarilaiselta hienostitantalta kiinanpalatsipiski Fifinsa kanssa menisi luu kurkkuun.
Joka tapauksessa, kun lopulta paasin sisalle, totesin, etta paikka on aika pienia ja elaimia kay vahan saaliksi. Tiikereita oli kaksi, joista toisella oli tilaa ja mielekkaampi ymparisto, mutta toinen jostain syysta kiersi kehaa parissa pienessa huoneessa, joiden valissa oli aukko. Kyseisen tiikerin kaverina oli muita kissaelaimia, kaikki toki eri hakeissa. EI liiemmin tilaa eika virikkeita. Sama ongelma vaivasi esimerkiksi seeproja ja vuorikauriita (tai jonkin sortin vuohenomaisia hyppelijoita).
Muistelin siella keskella loskaa ja vetta Suomen Korkeasaarta ja arvelin, etta on se sentaan vahan laadukkaampi paikka. Tiikereilla on oikeasti iso aitaus, ruohoa ja kaikkea muuta salaa ja Korkeasaaren kallioinen osuus on loistavasti hyodynnetty vuorikauriiden (tai vastaavien) elinpaikaksi, missa niilla on runsaasti tilaa loikkakoikkia ympari aitoa kalliota pietarilaisen sementtilinnan sijasta. Rahaahan se tietysti kysyy ja taitoa ja rehellisyytta laittaa se raha muuallekin kuin omaan taskuun.
Mita reissusta jai kateen? Marat jalat ja lopulta, kun paasin kotiin, "irtoavat jalat". Venajassa on nimittain hauska ilmaisu "nogi otvalivajutsa", mika tarkoittaa kirjaimellisesti sita, etta jalat tippuvat pois. Ei-kirjaimellisesti silla tietenkin tarkoitetaan tunnetta niin pitkan kavelylenkin jalkeen, etta jalkoihin sattuu. No, eilen jalkani meinasivat tosiaan tipahtaa sijoiltaan ja tanaan odottanee sama, kun kavelen 7 kilometria kirjatorille ja takaisin... jaips! Mutta piru, ei tanne tultu istumaan julkisissa. KErtaakaan en ole julkisia talla viikolla kayttanyt enka kayta kuin pakon edessa.
Minulla on myos talla haavaa kolme oopperalippua, kaksi Marinski-teatteriin ja yksi Pietarin ooppera- ja balettiteatteriin (Musorgskin nimessa tj). Marinskissa naen Figaron haat, venalaisen satuoopperan Ruslanin ja Ljudmilan ja tuolla jalkimmaisessa Tshaikovskin Jevgeni Oneginin.
Taalla touhu on halpaa. Figaron haat maksoivat reilu 10e ja paikka on permannolla, Ruslanista ja Ljudmilasta maksoin reilu 13e ja istun "benuardissa" - hyva paikka on. Jevgeni Onegin kustansi 9e, jalleen Benuard, viides loosi. Ei huono. Viela pitaisi paasta katsomaan Joutsenlampi, mutta edellinen yritys kilpistyi hintaan, silla balettifestivaalin vuoksi se olisi ollut vajaa 50e. Toukokuussa uudestaan, kunhan liput tulevat myyntiin.
Uskontohistoriallisessa museossa piti tietysti kayda ihan ammatinkin puolesta, mutta oli se hieno paikka. Kun kipitin sisaan ensimmaiseen huoneeseen, joka kertoi kristinuskon alkuvuosisadoista, tunsin itseni lapseksi karkkikaupassa: oi, ehtoollismalja! - oi, palmunlehvilla koristeltu lamppu! - oi, sahamaanin hattu! - oi, Athenen paa!! - ja paljon kaikkea muuta. Siina kierrellessani ja tunkieassani nenani niin likelle tauluja kuin kehtasin, oli ensimmaista kertaa pitkaan aikaan sellainen olo, etta nelja vuotta yliopistossa eivat sittenkaan ole menneet hukkaan, etta mina oikeasti tiedan jotain. Ja muistin taas, miksi lahdinkaan lukemaan uskontotiedetta. Mun museo!
Zoologinen museo oli taynnansa taytettyja ja sailottyja elukoita seka niiden luurankoja. Sinivalaan luuranko lahes taytty suuren paasalin - on se vain iso elain. Ylipaataan eri elainten pienuus tai suuruus yllatti minut. Strutsit olivat herramajee minua korkeampia ja kolibrit niin pikkuruisen pikkuruisia, etta harkitsin jo suurennuslasia. Siella olisi ollut elavien otokoiden nayttelykin, mutta se maksoi 20 ruplaa eika minulla ollut mukana rahaa, joten se siita.
Elaintarha oli kokemus. Ensin piti loytaa sisaankaynti, mika merkitsi vetisen puiston kiertamista. Inhoan Pietarin puistoja kevaisin, silla ne ovat yhta jarvea ja heitteikkoa. Sita ei tieda, pitaisiko pukea kalastussaappaat vai hankkia vene. Mutta pahinta ovat joka puolella lilluvat koiranjatokset, joiden ansiosta puistot ja kanavien reunustat ovat kuin miinakenttia. Kanavien varrelle kertyy talvisin melkoisia lumivalleja, joille omistajat antavat tyynesti koiriensa kaikkia. Aarimmaisen vastenmielista. Moisesta pitaisi rapsaista sellaiset sakot, etta rikkaaltakin pietarilaiselta hienostitantalta kiinanpalatsipiski Fifinsa kanssa menisi luu kurkkuun.
Joka tapauksessa, kun lopulta paasin sisalle, totesin, etta paikka on aika pienia ja elaimia kay vahan saaliksi. Tiikereita oli kaksi, joista toisella oli tilaa ja mielekkaampi ymparisto, mutta toinen jostain syysta kiersi kehaa parissa pienessa huoneessa, joiden valissa oli aukko. Kyseisen tiikerin kaverina oli muita kissaelaimia, kaikki toki eri hakeissa. EI liiemmin tilaa eika virikkeita. Sama ongelma vaivasi esimerkiksi seeproja ja vuorikauriita (tai jonkin sortin vuohenomaisia hyppelijoita).
Muistelin siella keskella loskaa ja vetta Suomen Korkeasaarta ja arvelin, etta on se sentaan vahan laadukkaampi paikka. Tiikereilla on oikeasti iso aitaus, ruohoa ja kaikkea muuta salaa ja Korkeasaaren kallioinen osuus on loistavasti hyodynnetty vuorikauriiden (tai vastaavien) elinpaikaksi, missa niilla on runsaasti tilaa loikkakoikkia ympari aitoa kalliota pietarilaisen sementtilinnan sijasta. Rahaahan se tietysti kysyy ja taitoa ja rehellisyytta laittaa se raha muuallekin kuin omaan taskuun.
Mita reissusta jai kateen? Marat jalat ja lopulta, kun paasin kotiin, "irtoavat jalat". Venajassa on nimittain hauska ilmaisu "nogi otvalivajutsa", mika tarkoittaa kirjaimellisesti sita, etta jalat tippuvat pois. Ei-kirjaimellisesti silla tietenkin tarkoitetaan tunnetta niin pitkan kavelylenkin jalkeen, etta jalkoihin sattuu. No, eilen jalkani meinasivat tosiaan tipahtaa sijoiltaan ja tanaan odottanee sama, kun kavelen 7 kilometria kirjatorille ja takaisin... jaips! Mutta piru, ei tanne tultu istumaan julkisissa. KErtaakaan en ole julkisia talla viikolla kayttanyt enka kayta kuin pakon edessa.
Minulla on myos talla haavaa kolme oopperalippua, kaksi Marinski-teatteriin ja yksi Pietarin ooppera- ja balettiteatteriin (Musorgskin nimessa tj). Marinskissa naen Figaron haat, venalaisen satuoopperan Ruslanin ja Ljudmilan ja tuolla jalkimmaisessa Tshaikovskin Jevgeni Oneginin.
Taalla touhu on halpaa. Figaron haat maksoivat reilu 10e ja paikka on permannolla, Ruslanista ja Ljudmilasta maksoin reilu 13e ja istun "benuardissa" - hyva paikka on. Jevgeni Onegin kustansi 9e, jalleen Benuard, viides loosi. Ei huono. Viela pitaisi paasta katsomaan Joutsenlampi, mutta edellinen yritys kilpistyi hintaan, silla balettifestivaalin vuoksi se olisi ollut vajaa 50e. Toukokuussa uudestaan, kunhan liput tulevat myyntiin.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home