Syo juo Pietarissa
Minun on ikava tietokonetta kotona. Todella. Eika edes siksi, etta silla paasisi nettiin (2,5kk ilman kiinteaa sopii kylla), mutta kun ei voi kirjoittaa missaan kunnolla! Totta kai sita voisi kirjoittaa kasin, mutta kun se on niin hidasta, ajatus juoksee niin kaukana edella, ettei sita saa kiinni. Ja tama venalainen nappaimistokin on tehoton, kun tietyt merkit ovat vaarilla paikoilla, jolloin osa sormista jaa tehottomiksi.
Mutta. Saa on kerta kaikkiaan ihana. Ei tallaisella saalla voi olla pahalla paalla, aurinko paistaa kuin ei saisi siita kyllikseen ja lumi sulaa pois, pois. Ja tanaan on tiedossa suklaakakkua ja blineja!
Kerronpa siis hiukan ruokailusta Pietarissa tanaan. Niitahan loytyy joka lahtoon. Viime vuosina tanne on ilmaantunut runsaasti eri maalaisia ravintoloista turisteja ja hiukan varakkaampia kaupunkilaisia varten erityisesti Nevskille ja sen ymparistoon, mutta myos Vasiljevskin saarelta niita loytyy ja epailematta muiltakin lahioalueilta. Japanilaiset ravintolat nayttavat olevan enimmakseen hiukan hintavampia sushibaareja, joihin saa kylla halutessaan upotettua satasen tai pari - euroissa. Erinomainen ja halpa kiinalainen sijaitsee lahella Vladimirovskan metroasemaa, Rubinshteinin kadulla. Lounas siella maksaa n. 120 ruplaa ja friteeratut leivat ovat herkullisia.
Parasta taalla ovat kuitenkin paikalliset pikaruokaketjut. Ei tietoakaan mistaan hampurilaisista tai ranskalaisista, tarjolla on blineja, pelmeneja, majoneesissa uitettuja salaatteja ja kymmenia erilaisia, enemman ja vahemman perinteisia ruokia. Tshainaja Loshkasta (Teelusikka) saa blineja, teeta ja erilaisia salaatteja - salaatit laskutetaan usein grammoittain, eli tietty grammamaara maksaa summan X eika annoksittain. Ideal'naja tshashka (Ideaalimuki) on toinen mainio blinipaikka. Y tjoshi na blinah (anopin luona blineja) ja Jolki palki (jonkinlainen venalainen kirous, "voi himputti" tms) tarjoavat blinien ja salaattien lisaksi paaruokia, kanaa, possua, kalaa, lihaa ja lisukkeita. Lisukkisuosikkini ovat tattaripuuro ja vihannesriisi. Perunaakin saa toki monessa eri muodossa, mutta sita saa Suomessakin.
Yliopiston ruokala on aivan ihana. Sielta saa 45 ruplalla lautasellisen tattaripuuroa (se ei ole sellaista lolloa puuroa vaan irtonaista, ihan kuin riisi) ja jonkinlaisen pihvin. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta aion ahtaa napani tayteen tattaripuuroa nyt, kun sita on tarjolla.
Pelmenien ystavan kannalta sekin on suotuisa merkki, etta kauppojen pakastealtaat pullistelevat erimerkkisia pakastepelmeneja. Kunhan paasen sinne yksioon, keittelen pelmeneja ja paasen vielakin halvemmalla. Pakasteblinejakin on tarjolla, jos niista tykkaa ja monensorttista salaattia.
Erityinen rakkauteni ovat basaarit. Minusta on ihana vaellella sen hedelma-, vihannes-, kala-, juusto-, makkara- ja maitotuoterunsauden keskella, haistella ja ihastella. Mikali jaksan, ostan sielta jonain paivana tuoretta lammasta ja yrtteja ja teen lammaspataa. Granaatit ovat erityisen hurmaavia, pyoreita, punaisia ja herkullisia - voin hyvin ymmartaa, miksi ne olivat rakkauden jumalattaren hedelmia. Tama tuo mieleeni pikkuputiikin Gostinnyi dvorin nurkassa, sielta saa nimittain vastapuristettua omena-, porkkana-, granaattiomena- ja appelsiinimehua. Myyja valmistaa mehun suoraan asiakkaan silmien edessa. Mitaan erityisen halpaa se ei ole (2dl/60r), mutta aivan ihanaa! Eilen oli pakko uhrata siihen rahaa, silla olin kavellyt monta tuntia ja appelsiinivitamiinit tekivat hyvaa. Tavallisesti en pida appelsiinimehusta, mutta kylla vastapusirtettu appelsiinimehu on namia.
Venalaisista karkeista en pida. Tama rajoittaa suuresti karkin syontia, mika on hyva. Jaatelot taalla ovat hyvia, erityisesti Krem brule -jaatelo, joka ei kaupan kuppijaatelona maksa juuri mitaan. Konditorioista saa kaikennakoisia kivoja jaateloista, mustikkaa, rommirusinaa, pistaasia, suklaamurujaateloa... Kunhan sinnekin asti vain ehtisi.
Ja sitten ovat tietysti piirakat. Itse en niita erityisemmin syo, mutta vain siksi, etta ne ovat varsin raskaita ja epaterveellisia. Maku sen sijaan on kohdallaan. Niita myydaan konditorioissa, kahviloissa ja pienissa kojuissa, joita on ripoteltu joka puolelle (kojuista saa muuten blinejakin). Yleensa ne ovat lihaa tai kaalia kaarittyna taikinakuoreen ja paistettuna upporasvassa.
Tasta muistuikin mieleen, etten ole syonyt tanaan mitaan. Ja tuli nalka!
Mutta. Saa on kerta kaikkiaan ihana. Ei tallaisella saalla voi olla pahalla paalla, aurinko paistaa kuin ei saisi siita kyllikseen ja lumi sulaa pois, pois. Ja tanaan on tiedossa suklaakakkua ja blineja!
Kerronpa siis hiukan ruokailusta Pietarissa tanaan. Niitahan loytyy joka lahtoon. Viime vuosina tanne on ilmaantunut runsaasti eri maalaisia ravintoloista turisteja ja hiukan varakkaampia kaupunkilaisia varten erityisesti Nevskille ja sen ymparistoon, mutta myos Vasiljevskin saarelta niita loytyy ja epailematta muiltakin lahioalueilta. Japanilaiset ravintolat nayttavat olevan enimmakseen hiukan hintavampia sushibaareja, joihin saa kylla halutessaan upotettua satasen tai pari - euroissa. Erinomainen ja halpa kiinalainen sijaitsee lahella Vladimirovskan metroasemaa, Rubinshteinin kadulla. Lounas siella maksaa n. 120 ruplaa ja friteeratut leivat ovat herkullisia.
Parasta taalla ovat kuitenkin paikalliset pikaruokaketjut. Ei tietoakaan mistaan hampurilaisista tai ranskalaisista, tarjolla on blineja, pelmeneja, majoneesissa uitettuja salaatteja ja kymmenia erilaisia, enemman ja vahemman perinteisia ruokia. Tshainaja Loshkasta (Teelusikka) saa blineja, teeta ja erilaisia salaatteja - salaatit laskutetaan usein grammoittain, eli tietty grammamaara maksaa summan X eika annoksittain. Ideal'naja tshashka (Ideaalimuki) on toinen mainio blinipaikka. Y tjoshi na blinah (anopin luona blineja) ja Jolki palki (jonkinlainen venalainen kirous, "voi himputti" tms) tarjoavat blinien ja salaattien lisaksi paaruokia, kanaa, possua, kalaa, lihaa ja lisukkeita. Lisukkisuosikkini ovat tattaripuuro ja vihannesriisi. Perunaakin saa toki monessa eri muodossa, mutta sita saa Suomessakin.
Yliopiston ruokala on aivan ihana. Sielta saa 45 ruplalla lautasellisen tattaripuuroa (se ei ole sellaista lolloa puuroa vaan irtonaista, ihan kuin riisi) ja jonkinlaisen pihvin. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta aion ahtaa napani tayteen tattaripuuroa nyt, kun sita on tarjolla.
Pelmenien ystavan kannalta sekin on suotuisa merkki, etta kauppojen pakastealtaat pullistelevat erimerkkisia pakastepelmeneja. Kunhan paasen sinne yksioon, keittelen pelmeneja ja paasen vielakin halvemmalla. Pakasteblinejakin on tarjolla, jos niista tykkaa ja monensorttista salaattia.
Erityinen rakkauteni ovat basaarit. Minusta on ihana vaellella sen hedelma-, vihannes-, kala-, juusto-, makkara- ja maitotuoterunsauden keskella, haistella ja ihastella. Mikali jaksan, ostan sielta jonain paivana tuoretta lammasta ja yrtteja ja teen lammaspataa. Granaatit ovat erityisen hurmaavia, pyoreita, punaisia ja herkullisia - voin hyvin ymmartaa, miksi ne olivat rakkauden jumalattaren hedelmia. Tama tuo mieleeni pikkuputiikin Gostinnyi dvorin nurkassa, sielta saa nimittain vastapuristettua omena-, porkkana-, granaattiomena- ja appelsiinimehua. Myyja valmistaa mehun suoraan asiakkaan silmien edessa. Mitaan erityisen halpaa se ei ole (2dl/60r), mutta aivan ihanaa! Eilen oli pakko uhrata siihen rahaa, silla olin kavellyt monta tuntia ja appelsiinivitamiinit tekivat hyvaa. Tavallisesti en pida appelsiinimehusta, mutta kylla vastapusirtettu appelsiinimehu on namia.
Venalaisista karkeista en pida. Tama rajoittaa suuresti karkin syontia, mika on hyva. Jaatelot taalla ovat hyvia, erityisesti Krem brule -jaatelo, joka ei kaupan kuppijaatelona maksa juuri mitaan. Konditorioista saa kaikennakoisia kivoja jaateloista, mustikkaa, rommirusinaa, pistaasia, suklaamurujaateloa... Kunhan sinnekin asti vain ehtisi.
Ja sitten ovat tietysti piirakat. Itse en niita erityisemmin syo, mutta vain siksi, etta ne ovat varsin raskaita ja epaterveellisia. Maku sen sijaan on kohdallaan. Niita myydaan konditorioissa, kahviloissa ja pienissa kojuissa, joita on ripoteltu joka puolelle (kojuista saa muuten blinejakin). Yleensa ne ovat lihaa tai kaalia kaarittyna taikinakuoreen ja paistettuna upporasvassa.
Tasta muistuikin mieleen, etten ole syonyt tanaan mitaan. Ja tuli nalka!
3 Comments:
Leningradin aikoina sai samppanjaa grammoittain. "Stoi gram sampanskoje" oli ihan käypä tilaus kivijalkakuppiloissa. Vieläkö onnistuu?
Miten granaattiomenoita kuuluu syödä? Olen joskus ostanut niitä suomalaisesta marketista, mutta en oikein osannut nauttia niistä tuhannista siemenistä.
Muuten kuulostaa herkulliselta, tuo elämä siellä.
Granaattiomenat syodaan siemenineen paivineen. Hedelma halkaistaan tai leikellaan halutun kokoisiksi palasiksi ja ryhdytaan jyrsimaan. Helppoa ja herkullista.
Mette: en valitettavasti osaa sanoa, absolutistina kun en koskaan tilaa shamppanjaa ja seuralaisena tukevat lahes aina olutta. :P Mutta en pitaisi mahdottomana, ruokalistoissahan on aina mainittu ruokaannosten grammamaarat, joten miksei juomienkin.
Lähetä kommentti
<< Home