Luotatko vai et?

Venalaiset eivat ole kovin luottavaista vakea. Liikennevalineissa on joko rahastaja tai niihin ei paase maksamatta - metropuomien yli ei kannata hyppia, koska tulee seta Vartija ja ottaa niskasta kiinni. Vartijoita on seka rullaportaiden yla- etta alapaassa. Samoin vartijoita pyorii kaikissa vahankaan varakkaammissa ja hienommissa kaupoissa, Gostinnyj dvor on esimerkiksi tyyppeja pullollaan. Lisaksi pienimmissakin kaupoissa on kerrallaan useampi myyja, mikali tavarat eivat ole vanhavenalaiseen tyyliin tiskin takana. Pitaahan sita vahtia, etteivat asiakkaat vie, kun kaikki on niin houkuttelevasti esilla...

Mutta on yksi luottamuksen osoitus, joka suomalaisia usein nayttaa hammettavan: rahan liikkuminen busseissa ja reittitakseissa. Jalkimmaisissa kuski keraa rahat ja jos ihmiset menevat taakse istumaan, olisi tyolasta ryomia eteen maksamaan. Nain ollen he lykkaavat rahat lahempana kuskia istuville ja niin rahat matkaavat kuskille ja takaisin saadut rahat takaisin matkustajalle. Ja mika tarkeinta, rahat eivat katoa matkalla, eivat edes tapotaydessa bussissa, jossa konnari ei paase tunkeutumaan kaikkien matkustavaisten luo. Etta tassa tilanteessa luottamus on todella ansaittua.