Kaunis paalta, laho sisalta
Tanaan en pida Pietarin yliopistosta. Ihan ihme diktatuuri ja muutenkin kivikautinen tekele, prkele. Onko kunnon tietokoneluokka liikaa vaadittu? Toimivanettiyhteys? Lammitetyt salit, joissa ei tarvita erikseen kuumailmapuhaltimia? Siisteys, ei polya joka nurkassa, ei vanhoja, ikakuluja lattiaharjoja lojumassa puoliksi sarkyneiden lokerikkojen takana? Tai piru viekoon jos saisi edes remontoidut portaat, mutta nekin ovat lahinna tankkien jyraamia. Yhyy.
Ulkoa yliopiston rakennukset ovat kauniita, vanhanaikaisia ja erivarisia. Paarakennus on punainen, filologisen tiedekunnan tiloja savyttaa ulkopuolelta vaaleansininen vari - sisapuolen savya en ole viela oikein osannut tulkita, se on jotain ruskean, punaisen ja kukertavan keltaisen valilta. Kaikki kampukset ovat kutakuinkin keskittyneet tanne Vasielvskin saaren Eremitaasia lahella olevaan paahan.
Vanha sananlasku sanoo, etta moni kakku paalta kaunis ja Pietarin yliopistoon se patee prikulleen. Ulkoa kauniit rakennukset ovat sisalta tuskastuttavia, yllattavan pienia, jarkyttavan sokkeloisia, sekavia, taynna ransistyneita puulattioita ja -seinia, kipeasti remontin tarpeessa. Puupinnat voisivat olla kauniitakin, jos niita ei koristaisi kiveksi pinttynyt, vuosikymmenien aikana keraantynyt poly ja kammottavat kulumajaljet. kaikkialla on sita paitsi kirotun ahdasta, paitsi paarakennuksen paakaytavalla, joka muistuttaa puista polyaavikkoa. Polya on joka puolella. En halua edes ajatella, paljonko sita on kesalla kuivaan aikaan.
Olisi kiva nahda taman paikan kirjanpito. Venajalla opetus ei ole niin selvasti ilmaista kuin Suomessa, taalla 50-70% opiskelijoista maksaa taydet lukukausimaksut. Maara riippuu tiedekunnasta ja laitoksesta. Opettajat eivat saa kovinkaan paljoa palkkaa muusta henkilokunnasta nyt puhumattakaan, tietokoneisiin ei takuulla uppoa liikaa rahaa - kaikkia yliopiston opiskelijoita varten on vain yksi, piskuinen tietokoneluokka Gorkin kirjastossa eivatka nama koneet ole mitenkaan uusia tai tehokkaita (tietojenkasittelytieteen opiskelijoilla on toki oma atk-luokkansa). Mutta johonkin ne rahat silti uppoavat eika se nayta olevan remontti. Saisivat pistaa sisustat uusiksi kokonaan minun puolestani. Venalaista tapaa remontoida kuvaa hyvin filologisen tiedekunnan remontti: sita on remontoitu nyt vahitellen 7 vuotta eika se ole vielakaan valmis. Kannatan enemman Porthania-remonttia, jossa paikka kerta kaikkiaan suljetaan ja vedetaan uusiksi nopeasti, tarkasti ja kunnolla.
Virkailijat vaanivat taalla joka nurkassa. Kirjastoon ei saa tulla laukkujen tai ulkovaatteiden kanssa ja ovilla pitaisi aina nayttaa opiskelijakorttia (touho on tosin levaperaista, en itsekaan aina jaksa nayttaa eika kukaan kysy), joka sekin on n. vuosisadan jaljessa Helsingin sirukortista. Toisaalta, sen saamista ei tarvinnut odottaa ja silla saa samalla lailla alennuksia eri paikoista, esimerkiksi Eremitaasiin paasee ilmaiseksi.
Sen sijaan opetus - jos siis olisin ihan kunnon opiskelija - vaikuttaa taalla varsin laadukkaalta. Ryhmat ovat pienia ja opettajat asiansa osaavia eika tenteista voi vain kavella lapi. Erityisesti minua viehattavat kielten ryhmakoot, suomen kielen opiskelijoita otetaan esimerkiksi kerrallaan sisaan noin seitseman eli opiskelu on intensiivista. Helsingissa on ihan toisin, japanin kielen ensimmaisilla luennoilla oli varmaan 50 hyyppa, paaaineopiskelijat siella seassa. Heita kavi vahan saaliksi.
Lopuksi lisays alla olevaan liikennejuttuun: en enaa ihmettele, miksi autoilijat taalla haluavat jyrata jalankulkijat. Jos mina ajaisin taalla autolla, haluaisin varmasti itsekin ajaa jonkun yli. Jalankulkijat hyppelehtivat teilla miten sattuu eivatka kunnioita vahaakaan valojen varia - miksi autoilijat sitten kunnioittaisivat? Kun katseli eilista porinaa ostoskeskus Pikin edessa, on ihme, ettei kukaan jaanyt auton alle. Ja se olisi kylla ollut niiden omaa syyta.
Ulkoa yliopiston rakennukset ovat kauniita, vanhanaikaisia ja erivarisia. Paarakennus on punainen, filologisen tiedekunnan tiloja savyttaa ulkopuolelta vaaleansininen vari - sisapuolen savya en ole viela oikein osannut tulkita, se on jotain ruskean, punaisen ja kukertavan keltaisen valilta. Kaikki kampukset ovat kutakuinkin keskittyneet tanne Vasielvskin saaren Eremitaasia lahella olevaan paahan.
Vanha sananlasku sanoo, etta moni kakku paalta kaunis ja Pietarin yliopistoon se patee prikulleen. Ulkoa kauniit rakennukset ovat sisalta tuskastuttavia, yllattavan pienia, jarkyttavan sokkeloisia, sekavia, taynna ransistyneita puulattioita ja -seinia, kipeasti remontin tarpeessa. Puupinnat voisivat olla kauniitakin, jos niita ei koristaisi kiveksi pinttynyt, vuosikymmenien aikana keraantynyt poly ja kammottavat kulumajaljet. kaikkialla on sita paitsi kirotun ahdasta, paitsi paarakennuksen paakaytavalla, joka muistuttaa puista polyaavikkoa. Polya on joka puolella. En halua edes ajatella, paljonko sita on kesalla kuivaan aikaan.
Olisi kiva nahda taman paikan kirjanpito. Venajalla opetus ei ole niin selvasti ilmaista kuin Suomessa, taalla 50-70% opiskelijoista maksaa taydet lukukausimaksut. Maara riippuu tiedekunnasta ja laitoksesta. Opettajat eivat saa kovinkaan paljoa palkkaa muusta henkilokunnasta nyt puhumattakaan, tietokoneisiin ei takuulla uppoa liikaa rahaa - kaikkia yliopiston opiskelijoita varten on vain yksi, piskuinen tietokoneluokka Gorkin kirjastossa eivatka nama koneet ole mitenkaan uusia tai tehokkaita (tietojenkasittelytieteen opiskelijoilla on toki oma atk-luokkansa). Mutta johonkin ne rahat silti uppoavat eika se nayta olevan remontti. Saisivat pistaa sisustat uusiksi kokonaan minun puolestani. Venalaista tapaa remontoida kuvaa hyvin filologisen tiedekunnan remontti: sita on remontoitu nyt vahitellen 7 vuotta eika se ole vielakaan valmis. Kannatan enemman Porthania-remonttia, jossa paikka kerta kaikkiaan suljetaan ja vedetaan uusiksi nopeasti, tarkasti ja kunnolla.
Virkailijat vaanivat taalla joka nurkassa. Kirjastoon ei saa tulla laukkujen tai ulkovaatteiden kanssa ja ovilla pitaisi aina nayttaa opiskelijakorttia (touho on tosin levaperaista, en itsekaan aina jaksa nayttaa eika kukaan kysy), joka sekin on n. vuosisadan jaljessa Helsingin sirukortista. Toisaalta, sen saamista ei tarvinnut odottaa ja silla saa samalla lailla alennuksia eri paikoista, esimerkiksi Eremitaasiin paasee ilmaiseksi.
Sen sijaan opetus - jos siis olisin ihan kunnon opiskelija - vaikuttaa taalla varsin laadukkaalta. Ryhmat ovat pienia ja opettajat asiansa osaavia eika tenteista voi vain kavella lapi. Erityisesti minua viehattavat kielten ryhmakoot, suomen kielen opiskelijoita otetaan esimerkiksi kerrallaan sisaan noin seitseman eli opiskelu on intensiivista. Helsingissa on ihan toisin, japanin kielen ensimmaisilla luennoilla oli varmaan 50 hyyppa, paaaineopiskelijat siella seassa. Heita kavi vahan saaliksi.
Lopuksi lisays alla olevaan liikennejuttuun: en enaa ihmettele, miksi autoilijat taalla haluavat jyrata jalankulkijat. Jos mina ajaisin taalla autolla, haluaisin varmasti itsekin ajaa jonkun yli. Jalankulkijat hyppelehtivat teilla miten sattuu eivatka kunnioita vahaakaan valojen varia - miksi autoilijat sitten kunnioittaisivat? Kun katseli eilista porinaa ostoskeskus Pikin edessa, on ihme, ettei kukaan jaanyt auton alle. Ja se olisi kylla ollut niiden omaa syyta.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home