Auton alle on helppo jaada

Olin juuri jaada auton alle (ilman omaa syytani, jopa), joten tama kerta sopiikin hyvin Pietarin liikennekulttuurin ja julkisen liikenteen kuvaamiseen. Kylla Pietarin liikenne on sentaan ihan toista kuin Helsingin.

Pietarissa autoilija on herra ja kuningas, ja jalankulkija on mitaton orja, jonka herra ja kuningas saattaa jyrata hetkena mina hyvansa, kun orja uskaltaa laskea jalkansa autovaylalle ja joskus jopa silloinkin, kun jalankulkija on omalla alueellaan. Tama on erittain tarkeaa pitaa mielessa Pietarin liikenteessa: ihan huolimatta siita, mita liikennesaannot sanovat, jos olet jalankulkija tai pyorailija sinulla ei ole mitaan oikeuksia - paitsi oikeus jaada auton alle.

Katujen ylittaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Milloin vain on mahdollista, kannattaa ylittaa katu suuremman jalankulkijaporukan mukana. Joukkovoima patee tassakin tapauksessa, auto kurvaa todennakoisemmin yksinaisen jalankulkijan kuin kokonaisen joukon yli.

Jos valo on vihrea, ala luota siihen. Se on kiva lisa ja aika moni auto jopa totteleekin valoja, mutta usein kulman takaa kurvaa tuhatta ja sataa huimapaakuskeja, joita ei voisi vahempaa kiinnostaa sen enempaa lampun vari kuin jalankulkijan henkikaan tai vaikka kiinnostaisi, 80 kilometrin tuntivauhtia ei pudoteta nollaan muutaman metrin matkalla, mika yleensa riittaa liiskaamaan jalankulkijan katuun. Vihreankin valon palaessa on siis syyta olla varuillaan, silla juuri ne kulman takaa kurvaavat suihkimot ovat vaarallisimpia.

Pyorista ei kannata edes keskustella. Pietarin keskustassa pyoreileva olento on kerta kaikkiaan hullu ja jarkea vailla eika sita pitaisi paastaa riekkumaan julkisille paikoille lainkaan.

Mita tulee julkiseen liikenteeseen, se toimii kylla, mutta kuten itse Venajakin, se on kasittamaton ja hammentava eika siita ota selvaa. Kunnon koosteita ei ole helposti saatavilla vaan sita joutuu arvuuttelemaan, mihin mikakin bussi ja reittitaksi ajelee. Metro on ainoa selkea, jarjellinen liikkumistapa, joskin ruuhka-aikoina se on myos henkinen itsemurha eika silla paase kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin.

Toistaiseksi olen paassyt kutakuinkin sinne, mihin haluan. Bussien ja minibussien kyljissa lukee onneksi aina niiden merkittavimmat pysakit, joista voi summittaisesti paatella menovalineen reitin tai jopa sen, meneeko se haluttuun kohteeseen, jos kohde on kyllin merkittava (Ermitaasi esim. on kyllin merkittava). Tungos on valilla ikava, mutta sille ei voi mitaan, jos haluaa pisteesta A pisteeseen B. Suosisin toki muuten kavelya, mutta tama nilkka ei aina toistaiseksi myoten, kun asuntolasta on opistolle se reilu 6 kilometria.

Lippuja voi ostaa etukateen jonkinlaisia, mutta yleensa busseihin ja reittitakseihin (ja trolleihin) ne ostetaan itse menovalineessa kuskilta tai konnarilta. Jalkimmaiset ovat muuten aika haukkoja, joten pummilla matkustaminen ei ole lainkaan niin helppoa kuin luulisi. Metroon paastakseen tarvitsee joko poletin tai metrokortin, johon voi ladata kassalla matkoja. Hinnat vaihtelevat 12-17 ruplan valilla. Paasaanto on, etta bussit, trollit ja metro maksavat 12, mutta jotkut pitkalle menevat bussit ilmeisesti 15. Reittitaksit maksavat yleensa 15, mutta jotkut pitkalla piipahtavat taas 17. Tai voi olla, etta hintaeroon vaikuttaa jokin muu kuin matka, mutta en ole toistaiseksi keksinyt, etta mika.

Sitten ovat toki taksit, mutta en mina niita kayta.

Etta tervetuloa vain seikkailemaan Pietarin liikennemaailmaan. Oma lajinsa extreme-urheilua tamakin. :)