Tilaisin yhden isän, kiitos

Joku saattaakin jo tietää, että minulla on lievää kränää tämän uuden hedelmöityslain kanssa. En ole vielä oikeastaan selvittänyt kunnolla kantaani siihen, en osaa sanoa, olenko puolesta tai vastaan. Siksi olen siinä asemassa, että joskus saatan vastustaa lakia ja joskus puolustaa – tai vähintäänkin ihmetellä tiettyjen vastustajien kommentteja.

Suurin poruhan on noussut tästä maagisesta ”isättömyydestä” – että lapsiparoilla ei sitten olisi isää! Mitä siitäkin tulisi? Katastrofi, kansallinen häpeä ja maailmanloppu! Kukaan ei ehkä ole kertonut näille taivastelijoille muutamaa perustotuutta nykytilanteesta.

Yksinäiset naiset voivat jo hommata itselleen lapsia, nimittäin adoptiolapsia. Käsittääkseni naisen tulee tosin olla yksinhuoltaja, mutta joka tapauksessa adoptiolapsen saamiseen tällöin ei vaadita miestä eli isää. Adoptoitu lapsi on siis isätön. Toki hänellä on biologinen isä jossain, mutta niin on jokaisella koeputkilapsellakin, sillä toistaiseksi lapsia ei osata tehdä muuten kuin hedelmöittämällä naisen munasolu miehen siittiöllä. Tämä ei kuitenkaan millään lailla huolestuta näitä isä-aktivisteja.

Yllä olevien isättömien lasten lisäksi Suomi on täynnä puoliorpoja, joiden isä on poissa joko henkisesti tai sekä henkisesti että ruumiillisesti. Edellisten isät (jos heitä voi sellaisiksi muussa kuin biologisessa mielessä kutsua) ovat niitä isiä, jotka ovat jatkuvasti töissä ja tulevat kotiin vain syömään ja katsomaan televisiota. Lapsi huomataan ehkä sitten, kun hän saa hyviä arvosanoja, joilla isä voi ylpeillä työtovereillaan, vaikka hänellä ei ole muuta ansiota niihin kuin puolet lapsen geeneistä. Henkisesti hän ei ole läsnä. Joitakin lapsia tämä ei haittaa, mutta joitakin tällainen haavoittaa hyvin, hyvin syvästi.

Sitten ovat isät, joita ei ole. He ovat kuolleet, eivät tiedä lapsestaan tai ovat tietoisesti ottaneet ritolat. On myös mahdollista, että äiti on avioeroprosessin kautta vienyt isältä kaikki mahdollisuudet olla yhteydessä lapseensa. Nykyisenlainen avioeroprosessihan on usein lapsen ja isän suhteelle varsin tuhoava. Juuri tässä olisi loistava tilaisuus oikeasti tehdä jotain sekä lasten, äitien että isien parhaaksi että tasa-arvon eduksi. Mutta ei, ei tämä isä-aktivisteja kiinnosta tipan tippaa.

Kun ottaa huomioon, kuinka paljon Suomessa on isättömiä lapsia ja kuinka isättömyys näyttää olevan kiistan aihe vain liittyen hedelmöityshoitoihin, ei voi oikein olla päätymättä siihen epäilykseen, että lapsen varsinainen isättömyys ei ole se suurin ongelma vaan se, että nämä lapset sikiäisivät ”ilman isää” – siis keinotekoisesti.