Tiettyjä luonnonlakeja
Tämä on henkilökohtainen avautuminen.
Olen matkan jälkeen ollut jossain määrin väsynyt, alakuloinen ja itseeni käpertynyt. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että en ole jaksanut jatkuvasti pitää yhteyttä ihmisiin ja vongata heitä kahville ja muihin tapaamisiin. Jonkun verran toki, ilman sitä olisin todennäköisesti viettänyt aikaani lähinnä peilin ja mieheni seurassa.
Minua niin vituttavat ihmiset, jotka eivät itse juuri koskaan kutsu minua mihinkään. Minun pitäisi aina olla se, joka soittelee, ottaa yhteyttä, ehdottaa ja kyselee. Jotkut ovat ilmeisesti synnynnäisesti aloitevammaisia (huono tekosyy) tai sitten naisia, jotka ovat löytäneet miehen. Tiedättehän efektin; suhteen alussa kavereille ei juuri pukahdeta, ainakaan niille, jotka eivät satu asumaan samassa kaupungissa.
Olen väsynyt tähän touhuun. Olen väsynyt siihen, että olen selkeästi niin tarpeeton ja epäkiinnostava henkilö, että vain yksi ystävistäni ja kavereistani on kiinnostunut oma-aloitteisesti näkemään minua. Ja aivan erityisen kyllästynyt olen ihmisiin, jotka huikkailevat kyllä iloisesti, että mennään kahville ja leffaan ja Teneriffan risteilylle, mutta joista ei sen jälkeen kuulu pihahdustakaan. Mikä ihmeen kutsuautomaatti minä olen? Jos joku sanoo, että käydään joku päivä kahvilla, miksi se tarkoittaa, että joka helkkarin kerta minun on realisoitava se tapahtuma? Jos tosiaan tunnen niin aloitekyvyttömiä ja kysymysvammaisia ihmisiä, ja olen itse niin epäkiinnostava ja turha ihminen, niin pitäkää perkele tunkkinne.
On ilmiselvää, että te ette tarvitse minua, joten en minäkään jumaliste tarvitse teitä. Jos en onnistu löytämään jostain ihmisiä, joita oikeasti kiinnostavat minunkin asiani, olen sitten vaikka yksin.
Että suksikaa vaan vittuun kaverit. Ei tule ikävä.
Olen matkan jälkeen ollut jossain määrin väsynyt, alakuloinen ja itseeni käpertynyt. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että en ole jaksanut jatkuvasti pitää yhteyttä ihmisiin ja vongata heitä kahville ja muihin tapaamisiin. Jonkun verran toki, ilman sitä olisin todennäköisesti viettänyt aikaani lähinnä peilin ja mieheni seurassa.
Minua niin vituttavat ihmiset, jotka eivät itse juuri koskaan kutsu minua mihinkään. Minun pitäisi aina olla se, joka soittelee, ottaa yhteyttä, ehdottaa ja kyselee. Jotkut ovat ilmeisesti synnynnäisesti aloitevammaisia (huono tekosyy) tai sitten naisia, jotka ovat löytäneet miehen. Tiedättehän efektin; suhteen alussa kavereille ei juuri pukahdeta, ainakaan niille, jotka eivät satu asumaan samassa kaupungissa.
Olen väsynyt tähän touhuun. Olen väsynyt siihen, että olen selkeästi niin tarpeeton ja epäkiinnostava henkilö, että vain yksi ystävistäni ja kavereistani on kiinnostunut oma-aloitteisesti näkemään minua. Ja aivan erityisen kyllästynyt olen ihmisiin, jotka huikkailevat kyllä iloisesti, että mennään kahville ja leffaan ja Teneriffan risteilylle, mutta joista ei sen jälkeen kuulu pihahdustakaan. Mikä ihmeen kutsuautomaatti minä olen? Jos joku sanoo, että käydään joku päivä kahvilla, miksi se tarkoittaa, että joka helkkarin kerta minun on realisoitava se tapahtuma? Jos tosiaan tunnen niin aloitekyvyttömiä ja kysymysvammaisia ihmisiä, ja olen itse niin epäkiinnostava ja turha ihminen, niin pitäkää perkele tunkkinne.
On ilmiselvää, että te ette tarvitse minua, joten en minäkään jumaliste tarvitse teitä. Jos en onnistu löytämään jostain ihmisiä, joita oikeasti kiinnostavat minunkin asiani, olen sitten vaikka yksin.
Että suksikaa vaan vittuun kaverit. Ei tule ikävä.
3 Comments:
Touché. :p
Myönnän vajonneeni juuri siihen joukkoon, joka on juuri löytänyt miehen ja uppoutunut siihen täysin.
Kieltäydyn tosin suksimasta vittuun. Olisi aidosti mukava nähdä. Tänne saa aina tulla kun olen kotona, mutta esimerkiksi keskiviikkona kahden jälkeen tai perjantaina kolmen jälkeen lähden mielelläni vaikka kahville, jos ehdit :) Tai jos ei käy niin ensi viikolla.
Ei sekään kyllä käy että käpertyy palloksi ja mutisee että 'kyllä ne ottaa yhteyttä jos haluaa olla miun kaa.' Entäpä jos muut kuvittelevat että siulla onkin parempaa tekemistä kuin olla heidän kanssaan? :) Treffien sopiminen on kahden kauppa. Ugh, olen puhunut. Laita vaikka viestiä että milloin siulle käy. :) (see? jos et laita, en voi tietää milloin siua voi nähdä. :>)
Heh, tuo kuulostaa tutulta ja tuntuu tutulta. Tosin itse joskus syyllistyn myös samaan, eli olen varsin aloitekyvytön. Oletko varma ettei nämä sun aloitekyvyttömät kaverit ajattele samoin?
Olen tyyppiä joka viihtyy hyvin paljon itsekseen, mietin kyllä ystäviäni mitä heille kuuluu mutta annan sitten kaikkeni kun tapaamme, oli se sitten kerran vuodessa tai useammin. Hyvä ystävyys onkin sellaista että vaikka harvoin tapaa, juttu luistaa aina ja voi kaikesta puhua, vaikka tapaamisten välillä ei paljon yhteyttä pitäisikään.
En voi mitenkään uskoa että olet epäkiinnostava, varsinkaan blogisi perusteella. Silloinhan olet epäkiinnostava jos kaverisi pyynnöstä huolimatta torjuu tapaamisehdotukset? Mutta jos tapaaminen aina järjestyy, niin kyllä sinua halutaan tavata. Osa ihmisistä nyt vaan on passiivisia tässä asiassa.
Itsekin juuri mietin erästä ystävääni josta ei kuullut pihaustakaan viime tapaamisemme jälkeen, hieman jo loukkaannuinkin. No 2,5 kk päästä tuli kortti postissa. Lähetin takaisin nettipostikortin jossa hyvin lyhyesti kiitin ja laitoin pari riviä tekstiä ja päätin edelleen odottaa enempi hänen kuulumisiaan. Ja tänään sähköpostissa odottikin se pitkä meili =).
Kyllä se siitä. HYvää ystävänpäivää ;-) !
Hmm.
Missäs sinä asutkaan? Tulen hakemaan sinut kahville :D
Kiinnostaisi lähteä jo ihan vain siksikin, että minun "ystäväni" ovat myös aloitekyvyttömiä.
Minä olen miettinyt tuota samaa kuin sinä, paitsi että minun naispuoleiset tuttavani eivät ole niitä jotka löytävät miehen, vaan miespuoleiset tuttavat löytävät naisen. Sen jälkeen heistä ei kuulu pihaustakaan. Sitten heidän suhteensa laimenee, jonka jälkeen he taas ottavat yhteyttä. Sen jälkeen jutellaan taas normaalisti, kunnes aina tulee se mustasukkaisuuskohtaus siltä kumppanilta, ja sitten taas hiljenee. Kunnes suhde katkeaa, ja tulevat taas juttelemaan...
Poikkeuksen tekevät ne, joiden kumppanit haluavat tutustua myöskin, ja ne ovat sitten niitä joilla on kestäviä suhteita.
Naisista en tiedä, miten toimivat. Minua ärsyttäisi nyhjätä kahdestaan sen kullannupun kanssa kotona.. Hulluksi tulee ensimmäisen kolmen päivän jälkeen, sitten pitää päästä ihmisten kanssa tekemisiin edes jollain tavalla..
Lähetä kommentti
<< Home