Onko mikään enää pyhää?
Muslimimaailma kuohuu. Tanskan suurin sanomalehti, Jyllands Posten, julkaisi jokunen kuukausi sitten pilakuvasarjan profeetta Muhammedista eivätkä tosiuskovat arvostaneet. Eivät lainkaan. Tanskan tuotteita boikotoidaan, piirtäjille on lähetetty tappouhkauksia, on vaadittu anteeksipyyntöä Tanskalta ja EU:lta, joka on kerrankin suoraselkäisesti asettunut tukemaan jäsentään ja kieltäytynyt.
Monille aihe on helppo: meillä on täällä sananvapaus, me saamme tehdä, mitä haluamme, arabit vaan lärvit umpeen ja hengatkaa siellä Lähi-idässä keskenänne älkääkä kehdatko valittaa meidän tekemisistämme (tai tulee pommia). Sananvapaus on pyhä ja sillä siisti. Uskontoja tulee saada arvostella!
Uskontoja tulee saada arvostella ja arvioida, se on totta. Myös islamia. Mutta mistä lähtien pilkkaaminen on ollut sama asia kuin arvostelu? Kun koulussa kokonainen luokka pilkkaa ääneen Jussia, koska tällä on silmälasit, kukaan tuskin menisi sanomaan Jussille, että mitäs vingut siinä, kestäisit vaan arvostelua. Huumori on myös vallankäyttöä, sillä tehdään kohde naurettavaksi, sellaiseksi, ettei sitä tarvitse ottaa vakavasti. Vitsit voivat loukata eikä loukkaantuneella ole mitään velvollisuutta niellä vitsiä sellaisenaan, koska vitsin kertoja on päättänyt, että hänellä on pyhä oikeus se vitsi kertoa. Ei edes siksi, että meillä on sananvapaus.
Sananvapaus on kaksiteräinen miekka. Se on arvokas asia, joka oikeuttaa tuomaan mielipiteensä julki, mutta samalla se on piilopaikka kaiken maailman rasisteille, kiihkoilijoille ja yllyttäjille, jotka äyskivät ihan mitä lystäävät ja vetoavat myöhemmin sananvapauteen. Onko sananvapaudella rajoja ja jos on, missä ne menevät? Laillinen raja on jokseenkin määritelty, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkaus ovat rikoksia, joita ei voida perustella sananvapaudella. Mutta onko olemassa muunlaisia rajoja?
Minä olen kaksi päivää miettinyt, asettaisinko itse rajan johonkin. Maalaistollokin tajuaisi, että pilakuvat Muhammedista loukkaavat konservatiivimuslimeja verisesti. Paitsi että islamissa ei ylipäätään ole sallittua profeetan (tai ihmisten ja eläinten) kuvaaminen ylipäätään, kyseessä ovat kaiken lisäksi kohteestaan pilaa tekevät kuvat. Ja kohdehan on muslimeille Pyhä, Jumalasta seuraava. Lisäksi pilkkaajat olivat länsimaita, jotka muslimit muutenkin Lähi-Idässä kokevat alistavan heitä. Nyt valtaapitävät vielä kehtaavat pilkata heidän pyhimpäänsä.
Tällä en tahdo sanoa, että hyväksyisin kaikki Lähi-Idän muslimien toimet. En hyväksy tappouhkauksia, en anteeksipyyntöjen vaatimista tahoilta, joiden asia ei ole pyytää anteeksi (Tanskan hallitus ei vastaa Ttanskalaisten lehtien sisällöstä) enkä oikein diplomaattisuhteiden katkaisuakaan. Boikottiin jokaisella on oikeutensa. Mutta tästä huolimatta ymmrrän kyllä muslimeja, jotka ovat loukkaantuneet.
Sananvapaus ei saa olla niin pyhä, etteikö siitä saisi keskustella. Muslimeillakin on oikeus arvostella meitä, mikäli me otamme itsellemme oikeuden arvostella heitä. Musli
Monille aihe on helppo: meillä on täällä sananvapaus, me saamme tehdä, mitä haluamme, arabit vaan lärvit umpeen ja hengatkaa siellä Lähi-idässä keskenänne älkääkä kehdatko valittaa meidän tekemisistämme (tai tulee pommia). Sananvapaus on pyhä ja sillä siisti. Uskontoja tulee saada arvostella!
Uskontoja tulee saada arvostella ja arvioida, se on totta. Myös islamia. Mutta mistä lähtien pilkkaaminen on ollut sama asia kuin arvostelu? Kun koulussa kokonainen luokka pilkkaa ääneen Jussia, koska tällä on silmälasit, kukaan tuskin menisi sanomaan Jussille, että mitäs vingut siinä, kestäisit vaan arvostelua. Huumori on myös vallankäyttöä, sillä tehdään kohde naurettavaksi, sellaiseksi, ettei sitä tarvitse ottaa vakavasti. Vitsit voivat loukata eikä loukkaantuneella ole mitään velvollisuutta niellä vitsiä sellaisenaan, koska vitsin kertoja on päättänyt, että hänellä on pyhä oikeus se vitsi kertoa. Ei edes siksi, että meillä on sananvapaus.
Sananvapaus on kaksiteräinen miekka. Se on arvokas asia, joka oikeuttaa tuomaan mielipiteensä julki, mutta samalla se on piilopaikka kaiken maailman rasisteille, kiihkoilijoille ja yllyttäjille, jotka äyskivät ihan mitä lystäävät ja vetoavat myöhemmin sananvapauteen. Onko sananvapaudella rajoja ja jos on, missä ne menevät? Laillinen raja on jokseenkin määritelty, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkaus ovat rikoksia, joita ei voida perustella sananvapaudella. Mutta onko olemassa muunlaisia rajoja?
Minä olen kaksi päivää miettinyt, asettaisinko itse rajan johonkin. Maalaistollokin tajuaisi, että pilakuvat Muhammedista loukkaavat konservatiivimuslimeja verisesti. Paitsi että islamissa ei ylipäätään ole sallittua profeetan (tai ihmisten ja eläinten) kuvaaminen ylipäätään, kyseessä ovat kaiken lisäksi kohteestaan pilaa tekevät kuvat. Ja kohdehan on muslimeille Pyhä, Jumalasta seuraava. Lisäksi pilkkaajat olivat länsimaita, jotka muslimit muutenkin Lähi-Idässä kokevat alistavan heitä. Nyt valtaapitävät vielä kehtaavat pilkata heidän pyhimpäänsä.
Tällä en tahdo sanoa, että hyväksyisin kaikki Lähi-Idän muslimien toimet. En hyväksy tappouhkauksia, en anteeksipyyntöjen vaatimista tahoilta, joiden asia ei ole pyytää anteeksi (Tanskan hallitus ei vastaa Ttanskalaisten lehtien sisällöstä) enkä oikein diplomaattisuhteiden katkaisuakaan. Boikottiin jokaisella on oikeutensa. Mutta tästä huolimatta ymmrrän kyllä muslimeja, jotka ovat loukkaantuneet.
Sananvapaus ei saa olla niin pyhä, etteikö siitä saisi keskustella. Muslimeillakin on oikeus arvostella meitä, mikäli me otamme itsellemme oikeuden arvostella heitä. Musli
41 Comments:
Mjooh, kyllähän sananvapaus täälläkin on pyhä ainoastaan jos et loukkaa ihmisten arvomaailmaa.
Tappouhkauksia saa jos tapat söpön kotieläimen ja runkaat sen päälle. Nokian arvostelu on tabu, vaikkei siitä saakkaan tappouhkauksia niin duuni voi mennä. Uskontoa pilkkaamalla pääsee vähintään oikeuteen ja armeijan epäilystä saa nahkapäisten isänmaantoivojen ei niin ystävällismielistä huomiota. Lastensuojelullisilla seikoilla puolestaan voi perustella ihan kaiken sensuurin hyvän asian nimissä.
Ok, aika harva täällä tehty asia saa kansainvälistä huomiota oikeastaan. Jenkit ei tykänny star wreckin trailerissa siitä, että Bush oli Hitlerin jälkeen hakemassa maailman herruutta, mutta eipä ole senkään takia tänne tullut pommiuhkauksia tai virallisia nootteja.
Jos lähdetään sille tielle, että sananvapautta on rajoitettava aina, kun joku taho voi loukkaantua, se merkitsee, että globaalin tiedonvälityksen maailmassa sananvapauden rajat määrittyvät aina kaikkein suvaitsemattomimman ja väkivaltaisimman tahon mielen mukaan. Se on vapauden ja demokratian lopun alku.
Jos me vääräuskoiset emme saa omissa maissamme omassa mediassamme olla piittaamatta islamin tabuista, niin se merkitsee käytännössä islamin lakeihin alistumista. Uskonrauhan häiritsemisen kieltävät pykälät eivät niihin pilakuviin päde, koska uskonrauhan häiritsemisellä tarkoitetaan uskonnollisten toimitusten häiritsemistä tai jotain siihen verrattavaa, kuten esimerkiksi häiriköintiä uskonnon harjoittajien keskustelufoorumilla.
Me olemme ei-muslimeja eikä meillä pidä olla minkäänlaista laillista velvollisuutta noudattaa islamin tabuja.
Toivon vilpittömästi, että Muhammed-piirrosten julkaisemisesta tulee maailmanlaajuinen urheilulaji Muslimien raivopäinen reagointi siihen tekee silloin viimeistään kaikille selväksi, millainen "rauhan uskonto" islam on. Toivon tämän kiistan kärjistyvän mahdollisimman absurdeihin mittasuhteisiin.
Äärimmilleen kärjistetty maailmanlaajuinen skandaali pakottaisi myös niin sanotut maltilliset muslimit katsomaan tosiasioita silmiin ja valitsemaan puolensa. Maltillisten ja äärimuslimien välinen aksidentaalinen työnjakohan on, että äärimuslimit terrorisoivat, murhaavat ja levittävät vihapropagandaa maltillisten ollessa välinpitämättömiä tai vääntyessä miljoonalle mutkalle yrittäessään todistella millainen suvaitsevainen ja nykyaikainen rauhan uskonto islam todellisuudessa on.
Me saamme toki olla piittaamatta islamin tabuista omissa tiedotusvälineissämme, mutta mielestäni olisi jonkinlainen kunnianosoitus piitata niistä jonkin verran. Edelleen, arvostelu tulee sallia enkä itse kieltäisi pilakuviakaan, mutta se jäisi sitten julkaisevan tahon päätettäväksi, piittaako se vai ei. Jyllands-Posten ei piitannut ja jos olisin muslimi, tekisin sen tulkinnan, että Jyllands-Posten ei siis kunnioita minua eikä "meitä muslimeja" - olisinko väärässä?
Toiseksi, olet väärässä siinä, mitä tarkoitetaan uskonrauhan häirinnällä. Seuraava on lainaa suoraan Suomen rikoslaista:
"Uskonrauhan rikkominen
Joka
1) julkisesti pilkkaa «Jumalaa» tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee «jumalanpalvelusta,» kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Ykköskohta on selkeä. Joka pilkkaa tai häpäisee jonkun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämää asiaa, voidaan tuomita uskonrauhan rikkomisesta. Mikäli Muhammed-kuvat olisi julkaistu Suomessa, tuomio olisi ollut mahdollinen.
Olet oikeassa siinä, että pilakuvat rikkoisivat Suomen uskonrauhan häiritsemisen kieltävän lain kirjainta. Herääkin kysymys, pitäisikö noita pykäliä muuttaa.
Olisi erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan, mitä tapahtuisi, jos Suomessa olisi väkivaltainen ja fanaattinen rekisteröitu uskonnollinen yhteisö, jossa lenkkimakkaroiden kuvaaminen olisi ankarasti kielletty. Tuollainen uskonnollinen yhteisö voisi nimittäin tehdä rikosilmoituksen kaikkia tiedotusvälineitä vastaan, jotka julkaisevat kuvallisia lenkkimakkaramainoksia.
Niin, pitääkö niitä muuttaa? Varmaankin suurimmassa osassa laeista on tuollaisia mahdollisia ylilyöntimahdollisuuksia, joita makkara-esimerkilläsi esittelit. Mutta Suomessa kuitenkin tuomioistuimissa pyritään yleensä tuomitsemaan lain hengen eikä niinkään ehdottomasti lain kirjaimen mukaan (tämän takia kuvista ei välttämättä olisi tullut tuomiota todellisessa tilanteessa). Toiseksi, kyseessä on kuitenkin pilkka tai häpäisy - muslimit eivät Suomessa voi vedota kumpaankaan, jos kyseessä on pelkästään Muhammedin kuva eivätkä lenkkimakkarauskovienkaan pyrkimykset pitkälle johtaisi, ellei joku nimenomaan pilkkaisi tai häpäisisi lenkkimakkaroita.
Minkä lisäksi sen pitäisi olla rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja rekisteröinti ei ole Somessa läpihuutojuttu. Wiccatkaan eivät saaneet uskontoaan rekisteröidyksi, joten on vaikea kuvitella, miten lenkkimakkarauskovat sen tekisivät.
Sitä paitsi loppujen lopuksi esimerkkisi oli hyvin kaukaa haettu. Jos laki on tähän asti ollut toimiva vuosisatojen ajan, ei oikein ole syytä heittää sitä roskiin sen vuoksi, että on minimaalinen mahdollisuus, että joku pipipää yrittää väärinkäyttää sitä. Syiden on löydyttävä muualta.
Lenkkimakkaraesimerkki ei ole aivan niin kaukaa haettu kuin miltä kuulostaa. Ruokaan liittyviä vahvoja tabujahan on monilla uskonnoilla. Hinduille lehmä on pyhä eläin. Hindut eivät kuitenkaan onneksi käy maailmanlaajuista naudanlihanvastaista terrorismikampanjaa.
Arawn, en tiedä mitä mieltä olit siitä taideteoksesta, jossa krusifiksi oli upotettu virtsaan.
Kovasti edistykselliset piirit tuntuivat sitä puolustavan maailmalla.
Itse en välttämättä pidä näitä provokaatioita hirveän järkevinä, mutta jos joku sellaisen tekee, niin hänellä olkoon siihen oikeus.
Jyllands-Postenin päätoimittajalle
nostan hattua rohkeudesta. Mies asetti oman henkensä vaaraan testatessaan muslimien toleranssia.
Muutenkin tanskalaiset tuntuvat olevan selkärankaisia.
Muslimien suurin ongelma on se, että he hakevat syitä kurjuuteensa muista kuin itsestään ja omasta kulttuuristaan. Islamistien raivo länttä kohtaan "ei johdu siitä, mitä me teemme, vaan siitä, mitä me olemme". En muista kuka tuon sanoi, mutta mielestäni siinä on asia kiteytettynä.
Raivotessaan lännelle muslimit raivoavat maallistuneelle ja tieteellistä ajattelua suosivalle
nykyajalle, jossa uskonnon auktoriteetti ei enää ole ehdoton.
Muutoksen parempaan pitää lähteä muslimeista itsestään. Tärkeintä siinä olisi naisten aseman ja koulutuksen parantaminen.
Näistä asioista on puhunut mm. iranilainen Nobel-palkittu naisjuristi Shirin Ebadin. Hän on
myös kritisoinut lännen feministejä tuen puutteesta näissä asioissa. Ebadin kun ei ole ymmärtänyt, että nyky-feminismissä on kysymys valkoisen heteromiehen demonisoinnista, eikä muusta.
Tulevaisuudessa tulemme näkemään, että muslimit loukkaantuvat milloin mistäkin ja uhkailevat ja jopa tappavat toisinajattelijoita.
Lännen johtajien sopii ottaa mallia Tanskan pääministeristä siinä, että miten näissä tilanteissa pitää toimia. Toivottavasti Rasmussen pysyy jatkossa yhtä lujana ja seisoo maansa lain ja sananvapauden turvana.
t. Samuli
Samuli: En olisi kieltänyt krusifiksi-"taideteosta", mutta enpä kyllä pitäisi sitä erityisen järkevänä. Mutta on ihmisiä, jotka haluavat kaikin keinoin provosoida ja sen jälkeen on hyvä vetäytyä "taiteen" tai "sananvapauden" taakse piiloon.
Sinänsä olen aika lailla samaa mieltä kanssasi. Muslimit tosiaan tuntuvat etsivän vikoja kärkkäämmin lännestä kuin itsestään, mikä ei yhtään auta heidän tilanteensa korjaamiseksi. Feministimuslimit toki löytävät runsaasti korjattavaa, mutta konservatiivienemmistö mieluusti näksi heidät kivitettyinä.
Länsimaisesta feminismistä tosin olen jokseenkin eri mieltä. Liike on saanut paljonkin aikaan, mutta nyt se on pirstoutunut käsittämättömäksi massaksi erilaisia suuntauksia, joista ei ota mitään tolkkua.
Kaikki, mikä on laillista, ei ole suotavaa saati järkevää. Tämähän on ihan arkielämän realiteetteja, esimerkiksi kerrostaloasunnossa voi tehdä lain puitteissa vaikka mitä ihan vaan naapurin ärsyttämiseksi.
Jyllands-Postenin sinänsä laillisen tempun tarkoituksena oli nimenomaan ärsyttää, mikä on lähtökohtaisesti melkein yhtä tyhmää ja moraalisesti lähes yhtä väärin kuin jaella tappouhkauksia ilmiselvän provokaation takia. Mutta vain lähes.
Sananvapaus on olemassa siksi, että tarpeen tullen voisi hyvästä aiheesta vittuilla vallankäyttäjille. Muun kuin tarpeellisen vittuilun salliminen laissa on välttämätön sivutuote, koska "tarpeellisuutta" on mahdotonta määritellä. Jyllands-Postinin tyyppisiä tapauksia ei tulisikaan säätää laittomiksi, koska tällaista lakia tehdessä menisi aika herkästi lapsi pesuveden mukana hankeen.
Tarpeeton vittuilu on sen sijaan syytä tuomita moraalisesti, koska se tuskin vie maailmaa parempaan suuntaan. Näin riippumatta siitä, tapahtuiko vittuilu kotona, nakkikioskilla vai maailmanpolitiikassa.
"Muutoksen parempaan pitää lähteä muslimeista itsestään. Tärkeintä siinä olisi naisten aseman ja koulutuksen parantaminen. Näistä asioista on puhunut mm. iranilainen Nobel-palkittu naisjuristi Shirin Ebadin.
Hän on myös kritisoinut lännen feministejä tuen puutteesta näissä asioissa. Ebadin kun ei ole ymmärtänyt, että nyky-feminismissä on kysymys valkoisen heteromiehen demonisoinnista, eikä muusta."
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Sixteen Volts Per Minute -blogissa on kirjoitettu asiasta paljon paremmin kuin minä osaan.
"Länsimaisesta feminismistä tosin olen jokseenkin eri mieltä. Liike on saanut paljonkin aikaan, mutta nyt se on pirstoutunut käsittämättömäksi massaksi erilaisia suuntauksia, joista ei ota mitään tolkkua."
Tuossa ei ole kerrassaan mitään yllättävää. Nyt kun yleinen äänioikeus ja muut kaikkien naisten etujen mukaiset tavoitteet on saatu läpi, seuraa vääjäämättä feministisen liikkeen pirstoutuminen lukemattomiin suuntauksiin, koska kaikkien naisten joukolla on perin vähän yhteisiä etuja. Feminismiin sisäänrakennettu viktimologia kuitenkin estää kahjoimpien ääriliikkeiden tuomitsemisen, joten koko liikkeen legitimiteetti vähitellen kuolee pois luonnollisella tavalla.
"Tarpeeton vittuilu on sen sijaan syytä tuomita moraalisesti, koska se tuskin vie maailmaa parempaan suuntaan. Näin riippumatta siitä, tapahtuiko vittuilu kotona, nakkikioskilla vai maailmanpolitiikassa."
Muslimien tabujen pilkkaaminen on tarpeellista oikeasti maltillisten muslimien erottelemiseksi parantumattomista fundamentalisteista. Täsmälleen sama karnevalistinen lokaanpolkemisen prosessi osaltaan nujersi aikoinaan suvaitsemattoman vanhoillisen kristinuskonkin. Nykytilanteessa maltillisten muslimien suuri massa on välinpitämättömästi hiljaa, kun fundamentalistit tekevät rikoksiaan ihmiskuntaa vastaan, tai selittelee niitä parhain päin. Jos kerran islam on sellainen rauhan uskonto kuin sen apologeetat väittävät, silloin maltillisten muslimien on otettava laajana rintamana jyrkästi kantaa islamistien ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden vastaista toimintaa vastaan.
Maltillisen muslimiyhteisön moraalinen velvollisuus muuta ihmiskuntaa kohtaan on uudistaa islamilainen teologia siten, että se vastaa nykyaikaista ja yleismaailmallisesti hyväksyttyä (YK) käsitystä ihmisoikeuksista ja uskonnonvapaudesta. Jos se osoittautuu mahdottomaksi, heidän on joko vähitellen luovuttava islamista tai heidät on eristettävä ja tehtävä vaarattomaksi.
"Karnevalistinen lokaanpolkemisen
prosessi aikoinaan osaltaan nujersi vanhoillisen ja suvaitsemattoman kristinuskon"
Juuri näin. Puit ajatukseni sanoiksi.
Tässä Jyllands-Postenin jupakassa on kysymys juuri tästä. Islamistit pelkäävät, että jos tämä asia sivuutetaan ilman rangaistusta,niin
yhä useampi muslimi saattaa kyseenalaistaa uskonnon auktoriteetin.
t. Samuli
Hips.
Päivänpolttava aihe. Pyysin Mummila-Janiakin kommentoimaan aihetta, ja oikeastaan haluaisin nähdä sinunkin kirjoituksesi aiheesta;
Muutamat koulut ovat kieltäneet seimi-näytelmän joulujuhlassa ja suvi-virren kevätjuhlassa. Miksi? Siksi että esim. muslimit eivät tunnusta jeesusta ja seimihässäkkää. Kuitenkin muutamat tahot perustelevat seimi-näytelmää jne sillä perusteella, että se ei suoranaisesti ole pelkästään kristinuskon juhlimista, vaan suomen kansanperinteeksi muuntunut joulunäytelmä, joka juontaa vain juurensa kristinuskosta.
Mitä olet aiheesta mieltä?
Kiitos Arawn asiallisesta ja hyvin perustellusta postauksestasi. Malttia puolin ja toisin.
Huomattava osa muslimeista ovat ihan kuten muutkin ihmiset, laidasta laitaan. Luin Al-Jazeeran nettisivun tästä pilapiirros-aiheesta ja se oli maltillinen. Artikkelin yleisönosasto oli todella kiinnostava laidasta laitaan -mielipiteineen. Samanlaisen krijon olisi saanut Suomessa jostakin vastaavasta aiheesta.
Uskonrauhapykälä on edelleen täysi susi, todella nolo juttu lainsäädännössämme. Kieltämällä kaiken sellaisen pilkkaamisen, mikä on jollekin uskonnolliselle ryhmittymällä pyhää, luodaan nimittäin rakennelma, jossa uskontokunta voi julistaa jonkin mielipiteen tai instituution pyhäksi ja lopettaa sen kritisoimisen lakituvan kautta.
"Pilkkaaminen", eli tässä tapauksessa lähinnä parodia ja satiiri, on yksi tapa avata uusia näkökulmia ympäröivään maailmaan, ja se on varsin keskeinen osa yhteiskunnallista argumentaatiota. Ei ole jäänyt muutamaan kertaan se, kun allekirjoittaneen maailmakuva on avartunut osuvan pilapiirroksen tai satiirisen tarinan kautta. Se on ennen kaikkea suurille massoille kohdistuvaa viestintää, koska viesti on tiivistetyssä ja helppotajuisessa muodossa. Uskon myös, että pitkällä tähtäimellä islamilaisten tabujen murtaminen tekee palveluksen islamilaisissa valtioissa eläville toisinajattelijoille ja vähemmistöille. Ehkä se nyt tapahtuu vain hieman liian räväkästi - ja kieltämättä vitsit olivat todella väsyneitä.
Itse blogimerkintääsi totean, että siinä on eräitä varsin noloja lapsuksia. Analogiasi silmälasijussin pilkkaamiseen on joka suhteessa epäonnistunut. Koulutoverit eivät pilkkaa ideologiaa tai ajatusta, vaan ihmistä. Pilakuvat taas kohdistuivat ideologiaan tai parhaimmillaankin vuosisatoja sitten kuolleeseen ihmiseen. On kestämätöntä saattaa jokin ideologia kritiikin yläpuolelle vain julistamalla se pyhäksi - ymmärrät tämän varmasti selittämättäkin.
Ja ennen kuin väität, että uskonto ei ole ideologia, mieti pariin kertaan dogmin ja ideologian käsitteitä ja vertaa sitten niiden kahden soveltamista yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa.
Sananvapaudella todellakin on rajansa, itsehän vedän sen nimenomaan tuohon henkilöön kohdistuvien solvausten tai valheiden kohdalle, koska ne eivät tuo mitään lisäarvoa yhteiskuntaan. Osa pilapiirroksistakaan ei tuo, mutta sitä on mahdotonta etukäteen arvioida, joten niiden kohdalla sanavapautta ei voida rajoittaa. Toinen rajoitus on se, että ihmisellä tulee olla oikeus kieltäytyä viestien vastaanottamisesta - pakkosyöttö ei ole sallittua. Tämän oikeuden harjoittaminen muslimeilta on nyt päässyt unohtumaan. Pilapiirrokset oli kuitenkin suunnattu ennen kaikkea länsimaiselle yleisölle.
Näillä jo melko hyvin pärjätään.
E.
Veikkaan kyllä, että loukkaantuneet muslimit kokivat, että nimenomaan heitä pilkataan. Hyvä, analogian olisi kuulunut olla hiukan toisenlainen, mutta mikäli joku pilkkaa toiselle ihmiselle äärettömän tärkeitä asioita, totta kai tämä ihminen ottaa sen henkilökohtaisesti ja loukkaantuu - erityisesti, jos tiedossa on, että pilkkaaja ymmärtää hyvin, kuinka tärkeitä nämä asiat tälle ihmiselle ovat.
Ja tässäkin tapauksessa minusta olisi lapsellista ja hyvin epäkunnioittavaa mennä vain selittelemään rinta rottingilla loukatulle, että sietäisit nyt arvostelua ainakin etkä vollaisi kaiken maailman nähden.
Huumori, satiiri, parodia, pilkka - kaikki ne voivat olla hyvin tehokasta vallan käyttöä. Sinänsä en vastusta niitä, mutta on tilanteita, joissa pilkkaaminen osoittaa minusta huonoa arvostelukykyä ja epäkunnioitusta kohdettaan kohtaan.
Oletetaan, että Jussi on lestadiolainen, jolle Jeesus on pyhääkin pyhempi. Jos luokassa pilkattaisiin kovaan ääneen Jeesusta, voisin lyödä vetoa, että Jussi loukkaantuisi. Nyt erona vain on se, että provokaatioleikkiä leikkivät aikuiset, jotka saavat halutessaan paljon enemmän tuhoa aikaan.
Ja minusta uskonto ja ideologia eivät ole täysin sama asia. Uskontoja voisi vielä jossain määrin kuvata ideologioiksi, mutta kaikki ideologiat eivät ole uskontoja - ellei sitten lähdetä sellaiselle määrityslinjalle, jonka myötä liki kaikki on uskontoa.
Se, mitä muslimit kokivat, on tässä tietysti erityisen tärkeä kysymys. Kulttuurien välisessä dialogissa se on keskeinen lähtökohta. Oletusarvoista on kuitenkin se, että kullakin kulttuurilla on oikeus takertua keskeisiin periaatteisiinsa, ja länsimaissa yksi niistä on sananvapaus. Asetelma on se, että me länsimaissa vaadimme itsellemme oikeuden pitää kiinni hyvin väljästä sananvapaudesta ja islamilaiset maat vaativat oikeuden pitää kiinni omista vastaavista arvoistaan. Eli toisin sanoen emme vedä hernettä nenään ja sotilasvarusteita esiin, jos siellä sananvapautta rajoitetaankin, eivätkä he vedä hernettä nenään, vaikka me emme rajoitakaan. Tämä ei ole meidän näkökulmastamme ideaalinen tilanne, mutta eipä ole heidänkään. Minä kyllä ilmoitan, että sananvapauden rajoitukset islamilaisissa maissa loukkaavat minun perusarvojani, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä (ja loukkaamattomia) kuin islamilaisten profeetalliset uskomukset. Uskonnollinen vakaumus ei ole maallisen vakaumuksen yläpuolella.
Analogiasi on edelleen huono, koska jostain syystä haluat sijoittaa vertailukohdan lapsiin. Sanomalehdet, paitsi että ne ovat tässä tapauksessa länsimaisia, on suunnattu aikuisille.
Eli näin se analogia menee (sijoitan tähän tuon kouluteemankin, vaikka en ymmärrä sen relevanssia): Jussi on kolmekymppinen rakennustyöläinen, joka osallistuu kansalaisopistossa ruotsin kurssille ja on intohimoinen buddhalainen. Hän kuulee eräänä päivänä, että Boliviassa eräs vaikutusvaltainen henkilö on julkisesti pilkannut Buddhaa.
Tuon analogian pohjalta voit arvioida, mikä on kohtuullinen reaktio asioihin. Bolivian buddhistit ovat sitten oma lukunsa, ja heiltä tulisi kyllä tiedustella mielipidettä.
Niin, ja eivät kaikki ideologiat todellakaan kuulu uskontojen joukkoon, mutta sillä ei minun katsannossani ole merkitystä, koska kaikki tietämäni uskonnot kuuluvat ideologioiden joukkoon. Ja kaikki mikä kuuluu ideologioiden joukkoon, on määritelmällisesti yleisessa katsannossa epäpyhää ja tulee altistaa kaikelle kritiikille. Jokainen voi toki pyhittää oman uskontonsa omassa päässään.
Siitä lienemme yhtä mieltä, että pragmaatikko antaisi pölyn nyt laskeutua. Itse asiassa EU:n kannattaisi kutsua islamilaisia johtajia keskustelemaan asiasta ja hankkia tapaukselle maksimoitu julkisuus sekä Euroopassa että Lähi-Idässä. Tilanne pitäisi osata kääntää hyödyksi osoittamalla, että islamin näkemyksiä kuunnellaan ja ymmärretään siitä huolimatta, että sananvapaudesta ei tingitä.
E.
Emme me liene kovin eri linjoilla. Minäkin kannatan sananvapautta enkä sinänsä vastusta kuvien julkaisua - kun sananvapaus sen sallii, se sallii (mutta sananvapauden rajoista todella tulee myös voida keskustella ilman että sananvapaus julistetaan pyhäksi). Kuvien julkaiseminen oli mielestäni epäkunnioittavaa ja arvostelukyvytöntä provokaatiota, mutta kun homma on nyt tehty, en tietenkään kannata sananvapauden rajoittamista meidän maassamme (tai Euroopassa) siksi, että ihmiset täysin muissa maissa niin vaativat.
Toisekseen, analogiani tarkoitus ei ollut kohdistaa huomiota niinkään muslimien reaktioihin kuin länsimaisten ihmisten kyvyttömyydelle ymmärtää niitä. Tässähän on keskustelupalstoilla näkynyt, kuinka taivastellaan muslimien loukkaantumista eikä lainkaan hyväksytä sitä ja ollaan sitä mieltä, että muslimien tulisi vain niellä kaikki "arvostelu" sellaisenaan - vaikka pilkka ei edelleenkään ole yhtä kuin kritisointi tai arvostelu. Tätä minä en myöskään katso hyvällä.
Ei näytä siltä, että muslimeja kutsuttaisiin juttelemaan. Pikemminkin näyttää siltä, että pian kaikki merkittävät lehdet Euroopassa julkaisevat kuvat mentaliteetilla "mehän ei periksi anneta, eikä jutella, perkele!" Muslimeille vaan luu kurkkuun ja olkaa hiljaa.
Nähdäkseni Tanskan hallituksella ei ole velvollisuutta pyytää anteeksi, mutta tällainen tahallinen liekkien lietsominen vaikuttaa jo epäviisaalta.
Niin, viimeinen lause saattoi jäädä epäselväksi. Hallitukset eivät tietenkään vastaa lehtien sisällöstä ja lehdet tätä nimenomaan nyt lietsovat. Eivätkä hallitukset sille oikein voi mitään. Mikäli LÄhi-Idässä monissa maissa todella on rajoitettu sananvapaus tai ainakin hallitus voi merkittävästi sekaantua lehtien sisältöön, sikäläiset tietysti haukkuvat väärää puuta. Hallitukset voivat kutsua muslimit juttusilleen ja kunnioittaa heitä, mutta lehdistöön en luottaisi siinä asiassa.
"mutta sananvapauden rajoista todella tulee myös voida keskustella ilman että sananvapaus julistetaan pyhäksi"
Kyllä, ja islamista tulee voida keskustella ilman, että mitään sen osia julistetaan pyhäksi.
Keskustelupalstareaktioissa lienee kyse siitä, että ei yksinkertaisesti olla ikinä tavattu yhtään muslimia eikä tunneta islamia alkuunkaan. Useimmille tieto islamin suhteesta kuvataiteisiin lienee aivan uutta.
Itse sanoisin, että kuvat olivat aika surkeita virityksiä, mutta niiden julkaiseminen oli tärkeää, koska ennemmin tai myöhemmin tämä keskustelu olisi kuitenkin ollut pakko käydä. Siis keskustelu siitä, pitääkö länsimaissa noudattaa islamin lakeja islamin käsittelyn osalta, ja jos pitää, onko se jokaisen henkilökohtainen asia vai pitääkö asiaa pohtia vielä lainsäädännönkin kannalta. Positiivinen potentiaali on edelleenkin suuri islamilaisenkin maailman suuntaan, homma vain on hoidettu varsin tökerösti. Suurin ongelma tässä on kuitenkin se, että tätä keskustelua ei ole aikaisemmin julkisuudessa käyty.
Se, mitä lehdistö tekee, on välittynyt ainakin minulle varsin monen suodattimen kautta. Sieltä täältä tihkuu tietoja kuvien julkaisemisesta, mutta aika vähän on ollut juttua siitä, mitä niiden kuvien ohessa on ollut. Lehdet osoittavat kuitenkin selkärankaa, kun eivät taivu uhkailun edessä - siitähän tässä on kyse, lehdistövapauden puolustamisesta solidaarisuuden ilmausten kautta. Kuvien julkaiseminen muuttuisi kuitenkin tarpeettomaksi heti kun aikaan saataisiin korkean tason keskusteluyhteys.
E.
"Kyllä, ja islamista tulee voida keskustella ilman, että mitään sen osia julistetaan pyhäksi."
Edelleen, keskustelu ei ole sama asia kuin pilkkaaminen.
Toiseksi, en ymmärrä tätä lehtien "selkärankaisuus" -juttua. Jos kuvat nyt julkaisseilla lehdillä olisi jo aiemmin ollut vakaa aie ja tarkoitus julkaista kuvat ja ne tekivät nyt niin välittämättä kohusta, silloin voitaisiin sanoa, että niillä on selkärankaa. Mutta mikäli ne päättivät vain julkaista kuvat kohun noustua, nostaakseen levikkiään (mikä on enemmän kuin todennäköistä ainakin joidenkin lehtien kohdalla), silloin kyseessä ei ole mikään selkärankaisuus vaan puhdas oman edun tavoittelu ja kansojen kosiskelu provokaatiolla.
Mielestäni YK:n ihmisoikeuksien julistus on paras kandidaatti pyhitettäväksi asiaksi, ei 600-luvulla eläneen arabialaisen rosvopäällikön moraalinen esimerkki. Uskonnollisten tabujen rauhoittaminen pilkalta ainakaan lainsäädännön osalta on vaarallista ja vahingollista koko ihmiskunnalle nykyisenä joukkotuhoaseiden aikakautena. Uskonnollisten tabujen luonteeseen nimittäin kuuluu, että ne voivat olla erittäin mielivaltaisia, historiallisia ja sattumanvaraisten historiallisten tapahtumien tulosta. Koska uskonnolliset doktriinit ovat resistenttejä muutokselle, on erittäin vaarallista sallia niiden universaali pyhittäminen.
Erillään sananvapauskysymyksestä Arawn tuntui paheksuvan uskonnollisten tabujen pilkkaamista todeten, että asiallisen arvostelun pitäisi riittää. Olen eri mieltä tuosta sillä perusteella, että koska tabut ovat vahvasti tunneladattuja, asiallinen analyysi ja kritiikki ovat niitä vastaan usein kovin hampaattomia. Syynä on yksinkertaisesti se, että tabut eivät perustu järkeen. Niinpä puhe tabuja vastaan on ollakseen tehokasta usein vietävä juuri emotionaaliselle tasolle. Naurunalaistaminen vapautumisen perustyökalu.
Länsimaisen kulttuurin uudistumiskyvyn ja elinvoiman ytimessä on vapaus pilkata tabuksi nostettuja asioita. Kukaan ei ole toistaiseksi kai vaatinut oikeutta mennä Saudi-Arabiaan pilkkaamaan islamin tabuja.
"Edelleen, keskustelu ei ole sama asia kuin pilkkaaminen."
Totta, mutta ei nyt väitellä siitä, kuuluuko pilkka sopiviin yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoihin. Minun relativistinen pointtini oli se, että obkjektiivisesti tarkastellen minun sananvapauteni on yhtä pyhää kuin muslimin uskonnollinen vakaumus. Islamin pilkkaamisen kielto perustuu sen "pyhyyteen", joten johdonmukaisesti ajatellen sananvapautta ei saa pilkata - mikä on naurettava väite. Reduktio ad absurdum käytössä siis.
Yleistettynä: Jos siitä, että joku ihminen luokittelee jonkun asian pyhäksi, seuraa se, että sitä asiaa ei saa pilkata, mitään ei saa pilkata. (Koska mitä tahansa asiaa joku kuitenkin pitää pyhänä.) Jotkut haluavat erotella tässä uskonnolliset pyhyyden kokemukset muiden yläpuolelle, mutta se on vain ja ainoastaan syrjintää. Jotkut taas katsovat, että pyhittää tarvitsee vain ne asiat, joilla on laajasti kannatusta, mutta se vasta rasismia onkin.
Johdonmukaisesti on siis vain kaksi vaihtoehtoa, joissa vakaumusten tasa-arvo ei toteudu. Joko haudanvakavuus tai kaiken ajatuksiin ja aatteisiin kohdistuvan pilkan salliminen. Itse valitsen jälkimmäisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäisi tuota pilkkaamisen vapautta käyttää - pragmatismi jyrää.
E.
Korjaus. Siis viimeisessä kappaleessa: Vain kaksi vaihtoehtoa, joissa vakaumusten tasa-arvo _toteutuu_.
E:
Näkisin asian niin, että kritiikin, joka muuttaa ryhmittymän toimintaa, pitäisi tulla ryhmän sisältä käsin. Muuten syntyy keskusta-marginaali -asetelma, joka on epäedullinen niin länsimaille kuin muslimeille. Sellainen syntyy aina, mutta on parempi, että se syntyy niiden ihmisten keskuudessa, joiden vastuulla kyseessä oleva asia on. En väitä että länsimaiden pitäisi vaieta, mutta jos käymme ottamaan maailmanpoliisin (tai maailmanjournalistin tai -opettajan) roolia, niin metsään mennään. Kun puhutaan muusta kuin omasta kulttuurista, niin on syytä muistaa, että puhutaan jostakin mikä kuuluu toisille ja mitä itse ei välttämättä pysty tajuamaan tai hyväksymään. Sen olemassaolon huomioiminen omassa toiminnassa sen sijaan ei välttämättä ole lainkaan pahaksi, pikemminkin se on ns. tervettä järkeä, sanoisin.
Näkisin myös niin, että ryhmää on vielä vaikeampi kuin yksilöä pakottaa näkemään, tajuamaan yms. mitään väkisin. Kumpaa uskot paremmin, veljeäsi vai vihamiestäsi? Vinoilu ja vittuilu ei saa nähdäkseni ketään toimimaa paremmin. Tai kuten sanonta kuuluu: "Houkuttele hunajalla, minua ei etikalla pyydystetä". ;)
Ihmisten välisessä kanssakäynnissä tarvitaan nähdäkseni suhteellisuudentajua, kohteliaisuutta ja hyvää tahtoa. Uskonnonvapauslaki palvelee uskovia suojelemalla heitä henkilöiltä, joilta näitä "itsestäänselvyyksiä" surullisella tavalla puuttuu. Samoin sananvapauslaki suojelee ihmisiltä, jotka kuvittelevat, että ainoastaan yksi mielipide saa olla olemassa/julkinen. Näkisin molemmat tarpeellisiksi niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä.
"No kun ne muslimitkin tekee niin ja niin" sanoo matti, kun toteaa, että tanskalainen lehtimies käyttäytyi vastoin yleistä hyvää tapaa. Koeta siinä sitten selittää, että toimintamme etiikan ei pidä olla riippuvainen muiden vääristä teoista, koska silloin se on ainoastaan reagointia ja hyödyn tavoittelua, ei omien toimien perustavanlaatuisten lähtökohtien määrittelyä.
Siilimyksellä on kieltämättä radikaalit asenteet:
"Näkisin asian niin, että kritiikin, joka muuttaa ryhmittymän toimintaa, pitäisi tulla ryhmän sisältä käsin."
Ugh. Perustelut ovatkin sitten lähinnä liirumalaarumia, jollaista voi toki suoltaa myös vastakkaisen mielipiteen tueksi. (Esim: Kritiikki, joka tulee ryhmän itsensä sisältä, ei voi olla hedelmällistä, koska ryhmän jäsenten on vaikea nähdä oman yhteisönsä sosiaalisia rakenteita laajemmassa perspektiivissä.)
Ajatus siitä, että vain itseään saa kritisoida kovalla kädellä, on toki niin naurettava, ettei sitä kannata juuri keskusteluun ottaa. Todellista dialogia ei voi käydä äärirelativistisella asenteella. Jos haluaa kehittyä, pitää kyetä nimeämään kulttuurien negatiivisia ja positiivisia piirteitä - sekä omassa että muiden kulttuurissa. Se ei sulje pois kulttuurillista relativismia siinä mielessä, missä ihmisten näkemykset nähdään yhtä arvokkaina.
Ja lopuksi vielä. Tanskalaisen lehdistön kampanja oli suunnattu tanskalaisille, siis heidän omalle yhteisölleen. Sitä ei tuputettu heidän oman yhteisönsä ulkopuolelle. Voit toki pitää muslimivähemmistöä valtaväestöstä erillisenä ryhmänä, mutta niin voit pitää naapurin jartsan perhettäkin. Ei siinäkään järkeä ole, koska länsimaissa on kuitenkin opeteltava elämään muslimivähemmistön kanssa - eli he ovat osa yhteisöämme.
E.
Minä en kyllä näkisi asiaa niin, että Jyllands-Postenin alkuperäisenä tarkoituksena olisi ollut pilkata muslimeja. Ensinnäkin, lehti vain pyysi piirtäjiä esittämään oman näkemyksensä Muhammedista. Toisekseen, ne kuvat julkaistiin sellaisen jutun ohessa jossa puhuttiin sananvapaudesta ja islamista. Jos tarkoituksena olisi ollut vain pilkata, lehti olisi voinut käskeä piirtäjiä tekemään mahdollisimman loukkaavia kuvia ja kirjoittaa oheen jotain ilkeää.
Ja Jyllands-Postenin päätoimittajahan sanoikin jo, että he eivät olisi julkaisseet kuvia mikäli olisivat tienneet miten niihin suhtaudutaan. Sekin kertoo omalta osaltaan siitä, että tämä kaikki ei tosiaankaan ollut lehden tarkoituksena.
Olennaista tässä on se, että islam on erittäin typerä uskonto, koska se laittaa uskovaiset reagoimaan täysin järjettömästi Muhammedin kuvien näkemiseen. Muslimien pitäisi itse alkaa pohdiskelemaan sananvapautta ja omaa suhdettaan siihen. Nythän he ovat vain vaatineet länsimaita mukautumaan omaan kulttuuriinsa ja kieltäytyneet itse antamasta tippaakaan periksi.
Jylland-Posten kyllä käsittääkseni nimenomaan pyysi "vitsikkäitä" kuvia Muhammedista. Näkyyhän se jo kuvistakin, että kaikki ne pyrkivät olemaan hauskoja ja irvailemaan jollekin. Jos lehti olisi pyytänyt vain ja ainoastaan kuvia Muhammedista (kaikki kuvat eivät muuten edes kuvaa Muhammedia), on aika epätodennäköistä, että kaikki olisivat olleet pilakuvia.
Toiseksi, lehden toimitus oli äärimmäisen typerä, jos ei muka yhtään arvannut, millainen reaktio tulee olemaan. Onhan se nyt nähty, kuinka islamin äärilaidat suhtautuvat pelkästään tavalliseen kritiikkiin, saati sitten pilakuviin uskonnostaan. Jyllands-Posten ei ehkä arvannut, että Tanskan lippuja ryhdytään polttelemaan Jemenissä ja Tanskan tuotteen laitetaan boikottiin, mutta heidän oli pakko tietää, että kyseiset kuvat tulevat aiheuttamaan kiihkeitä reaktioita - eivät kai he muuten olisi käyttäneet niitä testinä.
Kolmanneksi, muslimien tavassa reagoida pilakuviin ei ole mitään järjetöntä. Islamin "typeryyttä" ei voida perustella sillä, että joku ei nyt satu ymmärtämään islamia ja suhtautuu siihen nurjamielisesti. Muslimien kannalta reagointi on ollut täysin järkevää.
Elämätön: Minä ymmärsin Sillimyksen kommentin niin, että tehokkain kritiikki, joka johtaa ryhmän muuttumiseen, tulee ryhmän sisältä. Siis ei niin, etteikö ryhmää saisi kritisoida ulkopuolelta, mutta että sisältä päin tuleva kritiikki johtaa todennäköisemmin muutokseen kuin ulkoa tuleva. Tätä mieltä minä olen ainakin jossain määrin ja siksi olisikin (meidän kannaltamme) elintärkeää, että myös muslimit osaavat kritisoida uskontoaan ja tekevät niin.
[quote]En väitä että länsimaiden pitäisi vaieta, mutta jos käymme ottamaan maailmanpoliisin (tai maailmanjournalistin tai -opettajan) roolia, niin metsään mennään.[/quote]
...eli juuh, ei tässä kenenkään suuta olla tukkimassa, kyseessä on enemmänkin se, mistä on hyötyä, mitä on kannattavaa tehdä ja kuinka toisia tulisi ihmisinä kohdella, kun yhdessä täällä Telluksella elellään. Niin kuin tulitte havainneeksi, lausuin ystävällisen sanan myös sananvapauden suuntaan tuossa kirjoitteluni loppupuolella.
Se, voiko kukaan nähdä yhteisön valtarakenteita laajemmin kuin yhteisöön kuuluva, on kiintoisa kysymys; kuinka voi sekä kuulua yhteisöön, niin että elää ja tuntee sen todellisuuden, että olla kuulumatta (mihinkään) yhteisöön tavalla, joka mahdollistaisi täydellisen objektiivisuuden? Tämä kuulostaisi hiukan klassiselta objektiivisuusharhalta, jota luonnontieteissä mielellään hellitään ja jossa kuvitellaan havaitsevan yksilön olevan kykenevä irrottautumaan omasta taustastaan ja tarkastelevan todellisuudesta irtonaista kappaletta, esimerkiksi "muiden" kulttuuria.
Jos vallalla on keskusta ja marginaali, kuten sanotaan, olisi nähdäkseni hyvä ja kestäviä tuloksia edistävä lähtökohta, että ihmiset, joiden tilanne ja kulttuuri on muutoksen alaisena, olisivat vallan keskiössä suhteessa tähän asiaan ja muut koettaisivat kunnioittaa heidän oikeuttaan siihen. Helpoksi en sitä väitä, varsinkaan silloin kun arvostukset ja muut sukset menevät ristiin. Sama pätee myös ns. alakulttuureihin, sillä onhan jokainen yhteisö enemmän tai vähemmän monikulttuurinen, jopa silloin, kun kaikki ovat vaaleatukkaisia, rusoposkisia, innokkaita kristittyjä ja taipuvaisia sydäninfarkteihin.
Ajatuksenani on että yhteisö ei voi muuttaa sellaista piirrettä itsessään, jota se ei näe (vasta jähmettyneet valtarakenteet alkavat näkyä), ja on epätodennäköistä, että toisen saa pakotettua näkemään mitään. Auttaa voi, mutta olettaisin että auttamisen ehdot ovat jonkin verran erilaisia kuin pakottamisen. Muun muassa kulttuurisensitiivisempiä, vinoilu tai provosointi tullee tällöin harvemmin kyseeseen.
Kritiikki voi hyvin olla yksi auttamisen keino. Se voi olla hyvinkin raskasta, mutta silti kohteliasta ja toiset huomioonottavaa. Nämä piirteet eivät sulje toisiaan pois.
(Uskoisin, että jos muslimit olisivat päättäneet esimerkiksi puuttua katolisen kirkon pedofilia-skandaaleihin pilapiirroksilla, joissa Jeesus raiskaa pikkupoikia, melko harva olisi pitänyt sitä "rakentavana kritiikkinä" katolisen kirkon tilasta. Tietenkin tätä voi pitää "yksityisempänä" asiana kuin räjähteleviä muslimeja, mutta lähinnä ajatusleikkinä tätä pähkäilen.)
Hyvä kirjoitus! Ketään ei saisi pilkata eikä loukata, silti sitä tapahtuu kaiken aikaa, pienemmässä ja isommassa mittakaavassa. Nämä ovat asioita joihin jokainen voi vaikuttaa, parantamalla tai pahentamalla omaa elinympäristöään. Omassa blogissaankin jokainen voi yrittää vaikuttaa. Meistä monilla on työssäkin mahdollisuus rakentaa parempaa maailmaa. Olen kasvatus- ja koulutusalalla, joten pystyn pitämään keskustelua yllä.
Voi hellanlettas. "Ketään ei saa pilkata tai loukata".
Lähi-idän muslimit tekevät itse raakaa pilaa muista uskonnoista.
Minun puolestani saavat rauhassa pilkata.
Enemmän olen huolissani länsi-ja juutalaisvastaisesta kiihotuksesta.
Tämä kiihotus on kantanut hedelmää Ranskassa juutalaisiin kohdistuvina
iskuina.
t. Samuli
Se kun ei kuunnella toisia, ei yritetä ymmärtää, otetaan valmiiksi vihamielinen tai vähättelevä asenne... Se ei paranna omaa ympäristöä, vaan pahentaa.
Kun otetaan eka lause minkä toinen sanoo ja aletaan sitä pilkata, eikä kuunnella jatkoa lainkaan. Kuten Samuli teki minun kommentilleni. Se ei auta ketään.
Minä en esimerksiksi sanonut EI SAA, kuten hän minua siteeraa, vaan EI SAISI, enkä puhunut muslimeista vaan meidän jokaisen omasta vaikutuspiiristä.
Ilman hyvää tahtoa ilmapiiri pilaantuu. Onko mikään enää pyhää? oli hyvä kirjoitus. Kun ei kunnioiteta mikä on toiselle pyhää ja tärkeää, se ole hedelmällinen lähtökohta rauhanomaiselle rinnakkainololle. Mikä tietysti ei ole kaikkien tavoite tällä planeetalla, mutta minun on.
Jos otetaan eettiseksi lähtökohdaksi se, että toisen vahingoittaminen on väärin (mikä sisältää myös pilkkaamisen), silloin oman moraalin pitää perustua tähän lähtökohtaan eikä muiden tekemisiin.
Aidosti eettinen peruste ei muutu toisten toiminnan myötä tai sen mukaan, kuka on kyseessä (voi toki horjua, ihmisiä kun ollaan, mutta tiedämme sen silti oikeaksi). Tietenkin jos jollekin "No kun nekin" on toiminnan eettinen peruste, niin se on hiukan eri juttu, mutta sellaista periaatetta kyllä saa valmistautua perustelemaan. Ja jos oma lähtökohta on tämä, silloin ei kannata ihmetellä muiden kärkevää käytöstä, vaan yksinkertaisesti olettaa, että heillä on sama "No kun nekin" -moraali.
Siilimyksen ja Ritan mielestä lehtien pilapiirroksia ei pitäisi julkaista, koska ne ovat, Siilimystä lainaten, toisten vahingoittamista. Vai koskeeko tämä
toive vain islamia?
Tanskassa maltilliset muslimit haluavat kiistää äärimullahien oikeuden puhua koko yhteisön nimissä.
"Suvaitsevaisilta" ymmärtäjiltä tuntuu unohtuvan se, että maltilliset muslimit ovat myös jyrkän linjan muslimien uhkaamia.
Viime vuonna Tukholman moskeijan
johtaja vaati muslimeja tuomitsemaan Euroopassa tapahtuneet terrori-iskut ilman muttia ja selittelyjä. Seurauksena oli tietenkin tappouhkauksia ja mies haki apua poliisilta. Häntä vain käskettiin pitää suunsa kiinni, niin välttyy tappouhkauksilta. Näinkö pitää aina toimia kun on kyse islamista?
Tällä tavallako tuetaan maltillisia muslimeja ääriryhmiä vastaan?
Äärimmäinen esimerkki islamin erikoisasemasta oli Kanadassa kaatunut lakiesitys, joka olisi sallinut sharia-lain käytön perheoikeudessa.
Olisi luullut, että "humanistit" ja feministit olisivat vastustaneet lakialoitetta tiukasti.
Päinvastoin, monet pitivät sitä kannatettavana.
Sen sijaan monet muslimimaista muuttaneet naiset vastustivat lakia ankarasti, mikä on täysin ymmärrettävää. Jos ihminen on lähtenyt paremman elämän toivossa Kanadaan ja sitten jotkut kahelit yrittävät tuoda naista sortavia uskomuksia Kanadan lainsäädäntöön, niin se on varmasti ahdistavaa näille naisille.
Mutta tottakai tiedostavat humanistit tietävät paremmin sen, mikä on hyväksi näille naisille.
Mitä ovat syntyneet muslimiperheeseen. Eiväthän uskonnonvapaus ja muut vapaudet koske musliminaisia. Jos joku muuta väittää, niin on kauhea kulttuuri-imperialisti.
t. Samuli
Eettisenä lähtökohtanani on, että ketään ei pidä vahingoittaa. Mitä muut (sukupuolesta, uskontokunnasta tai -suuntauksesta riippumatta) tekevät ei, kuten edellisessä viestissäni mainitsin, tähän vaikuta.
Tätä helpottaa se, etten usko muita vahingoittamalla päästävän kovin hyviin (tai kestäviin) tuloksiin, ihmisillä kun on taipumus riittävästi kärsittyään/ärsyynnyttyään siirtyä harjoittamaan edellä mainittua no kun noikin -"etiikkaa".
Kärjistyneiden ristiriitatilanteiden luominen esimerkiksi provosoimalla luo ääritilanteita, joissa nimenomaan ryhmien maltilliset ainekset - jotka ääriainesten näkökulmasta ovat lähinnä "vastustajaa" - kärsivät. Provokaatio ei siten paranna maltillisten ainesten asemaa.
Se mitä mieltä jokin feministien siipi on, ei edusta kaikkien feministien mielipiteitä. Feministit eivät aatteen sisäisistä syistä johtuen noudata "puoluekuria" sen paremmin kuin kapitalistit, luonnontieteilijät, muurarit tai sovinistit, ehkä jopa vähemmän.
Tukholman poliisin toiminta on hämmentävää, eikä mielestäni tue islamin kehitystä rauhanomaisempaan/länsimaiselle maailmalle edullisempaan suuntaan kovin hyvin. En tiedä missä tilanteessa kehotus on annettu. Päätöksen syistä saisi varmasti tarkempia tietoja sikäläisiltä viranomaisilta.
Kanadassa juutalaisillahan oli aiemmin oikeus käyttää ainakin perhelainsäädännössä omia lakejaan. Tähän perustuivat muslimien vaatimukset; jos juutalaiset, miksei mekin. Kanadan hallitus hylkäsi vaateen ja johdonmukaisuuden nimissä peruutti juutalaisten aiemman oikeuden. Nyt juutalaisia koskevat täysin samat lait.
Tämä vihreä humanisti-feministi ilmoittaa olevansa hyvin tyytyväinen Kanadan hallituksen ratkaisuun. Myönnän ymmärtäväni, miksi shariaa vaaditaan lailliseen käyttöön länsimaissakin, mutta vastustan sitä ehdottomasti. Sama laki kaikille.
Vielä kerran Samulille: Minä en sanonut sitä mitä väität minun sanoneen. En ole sanallakaan ottanut kantaa kuvien julkaisemiseen ja sananvapauteen, koska se on niin monitahoinen juttu että ei siihen voi mitään yksiselitteistä mielipidettä heittää. Kuitenkin nyt kerrot mitä mieltä minä muka olen. Ethän sinä uhoamiseltasi edes lue mitä ihmiset kirjoittavat, vaan rivien välioletukset.
Juuri tuosta lähtevät sodatkin. Aletaan uhota siitä mitä toinen muka väittää, tai siitä että se on eri mieltä kuin minä.
Aikaisemmin jättämäni kommentointi koski sitä miten yleensä tulisi asioiden olla. En kommentoinut lainkaan pilakuvia. Pohdiskelin ihmisluontoa, kasvatusta yleensä, kansainvälisyyskasvatustaja viestintää jotka ovat minun alaani.
Avasin eilen blogissani keskustelua
uskosta. Menetin yhden tilaajan. Olikohan se joku joka luki rivien välistä että olen uskovainen tai että olen ateisti? En kertonut omaa kantaani, mutta kyllä aika moni sen silti varmaan sieltä luki. Näin aina.
Osmo A Wiio: Viestinnän ensimmäinen perussääntö: Viesti ei yleensä mene perille, paitsi sattumalta.
Blogissa Vääräuskoinen on aika monipuoliset kirjoittelut meneillään myöskin. Itse postasin pienen lastun otsikolla Provosointia.
Pilakuvat eivät ymmärtääkseni kohdistuneet koko islamilaiseen yhteisöön vaan ääriislamisteihin. Jos ihmisiä, jotka kietovat itsensä räjähteillä ja räjäyttävät kymmenen lasta, joilla ei ole mitään tekemistä lähi-idän kriisien kanssa, ei saa PILKATA niin olemme kyllä kummallisessa tilanteessa. Tälläinen väkivaltainen fanaattisuus menettää tehonsa kun se tehdään naurun alaiseksi ja kun se menettää tehonsa mitä järkeä on enää räjäytellä pommeja. Se on asia erikseen jos Islmia pilkataan vain pilkkaamisen vuoksi niinkuin sitä Jussia siellä luokassa. Se seikka, että länsimaat ovat maallistuneet ei tarkoita etteikö olisi asioita, joita pidetään pyhinä. Sellaisia ovat monille mm. maiden liput ja arabimaissa niitä poltetaan harvase päivä. Myös Jeesusta ja kristinuskoa on pilkattu vähän väliä rumastikin, mutta en ole vielä yhtään fundamentalistia nähnyt Turun Tuomiokirkon edessä ampumassa sarjatulta rynnäkkökiväärillä ilmaan. En väitä etteikö esim. kristityillä olisi omaa väkivaltaista historiaansa ja samoin islamilla. Tuskin muslimit entisiä Länsi-Rooman alueita kirjoja heittelemällä valtasi ja ristiretkistä nyt on edes turha mainita. Viestini pointti on se, että jos uskonnon (oli se mikä tahansa) väkivaltaisia piirteitä ja väkivallantekijöitä ei saa pilkata oli se kuinka pyhää tahansa, olemme mahdottamassa tilanteessa pasifismin näkökulmasta. Lisäksi mielestäni osoittaa maailmanlaajuiselta yhteisöltä epävarmuutta ja heikkoaitsetuntoa närkästyä asiasta tällä tavalla ja on myös surullista jos ei keksitä muita keinoja puolustautua kuin väkivallalla uhkaaminen (tästä pisteet mm. suomen muslimiyhteisölle joka on ottanut asiaan kantaa hyvin sivistyneellä ja asian mukaisella tavalla). Kyseessähän on kuitenkin vain pilapiirros.
Tuota noin. Jos kuvassa pilkataan henkilöä, joka on koko muslimiyhteisölle NIIN pyhä, että häntä rakastetaan enemmän kuin äitiä, isää ja omaa lapsia, niin millä logiikalla siinä EI pilkata koko muslimiyhteisöä? Kyllä maltillisetkin muslimit ovat maailmanlaajuisesti hyvin loukkaantuneita, vaikka eivät polttelekaan suurlähetystöjä ja lähettele tappouhkauksia.
Toiseksi, jos kyseiset pilakuvat ovat osaltaan olleet lietsomassa ihmisiä jopa polttamaan suurlähetystöjä tai ainakin toimineet verukkeina, joilla kansanjoukot saadan lietsottua tekemään moista, kyseessä EIVÄT ole "vain" pilakuvat - paitsi ehkä niille länsimaalaisille, jotka eivät tajua eivätkä haluakaan tajuta, että pilakuva voi oikeasti loukata jotakuta.
Kolmanneksi, ei ole mitään todisteita, että arabimaailmassa poltellaan länsimaiden lippuja "harva se päivä" ympäri vuoden. Nyt kyllä, mutta me loukkasimme heitä, joten he pyrkivät tekemään samaa.
Näyttää aika selkeältä, että islamin ja profeetan naurunalaiseksi tekeminen ei ole se keino, jolla saamme äärimuslimit huomaamaan väkivaltaisuutensa ja lopettamaan sen...
Tämä kiista pilakuvista on täysin käsittämätön kärhämä jossa on epäselvyyttä ja väärin ymmärryksiä kaikesta. Ei olla yksimielisiä siitä mistä edes kiistellään tai ketkä ovat kiistan osapuolet.
Kiista kärjistyy eikä suudin osa kiistassa mukana olevista edes tiedä mistä se on lähtenyt liikkeelle.
Pilakuvat oli tarkoitettu tanskalaisille muslimeille, jotka ovat ainoita jotka voivat kyseiset kuvat ymmärtää oikein niiden omassa kontekstissaan. Kuvat eivät liity keneenkään muuhun paitsi tanskalaisiin. Kaikki muut vain ymmärtävät ne väärin. Asia on vaikea
Video pilakuvien aiheuttamasta mielenosoituksesta:
http://littlegreenfootballs.com/weblog/?entry=19405_Cartoon_Madness_on_Video&only
Mitenköhän kävisi jos joukko jossain Islamilaisessa maassa asuvia suomalaisia menisi sen maan Libyan suurlähetystön eteen osoittamaan mieltä ja huutamaan että kuolema niille jotka ei kannata sananvapautta! Kuolema Tanskan suurlähetystön polttajille!
Islam on perseestä! Haluamme tuhota kaikki muslimit! En oikein usko että sitä suvaittaisiin.
Muslimit siis käyttävät sananvapautta länsimaissa ja yrittävät rajoittaa sen käyttöä, mutta länsimaalainen ei voi tehdä samoin Islamilaisessa valtiossa.
Lähetä kommentti
<< Home