Hallitse kriisisi
Eräs mielenkiintoinen tanskalainen yritys on rahti- ja öljyjätti A.P. Möller-Maersk, joka on myös Tanskan suurin yritys. Möller-Maersk ymmärsi jo varhain, millainen meteli pilakuvista voi nousta ja ryhtyi tehokkaaseen kriisinhallintaan. Menestys oli ilmiömäinen; ei pihahdustakaan minkäänlaisesta boikotista Möller-Maerskin suuntaan.
Kuinka Möller-Maersk teki tämän? Vastaus on yksinkertainen: se meni ja keskusteli muslimien kanssa, tasavertaisena kumppanina, ei ylimielisenä velvoittajana.
Kuvien julkaisun jälkeen moni muslimi todellakin loukkaantui. Tanskan pääministerin Rasmussenin luokse lähti joukko muslimidiplomaatteja esittämään mielipiteensä ja kyselemään selitystä. On melko varmaa, että he eivät olleet vyöttäytyneet pommein ja varustautuneet konepistoolein. Rasmussenilla on nyt tilaisuus kriisinhallintaan á la Möller-Maers. Mitä hän tekee? Ilmoittaa, että ei ota vastaan. Samoin käy seuraavan ja sitä seuraavan muslimidelegaation. Tanskan hallituksen viesti on selvä eikä jää muslimeilta ymmärtämättä: meitä ei kiinnosta. Menkää muualle.
Rasmussen olisi voinut ottaa muslimidiplomaatit vastaan. Hän olisi voinut sanoa, että hei kaverit, meillä on Tanskassa tällainen juttu nimeltä sananvapaus, mikä tarkoittaa, että mitä tahansa saa sanoa ja julkaista, kunhan se ei loukkaa yksilön kunniaa tai kiihota tiettyä kansanryhmää vastaan. Mikäli haluatte, voitte nostaa syytteen lehteä vastaan ja katsoa, mitä tuomioistuin sanoo. Vastuu on kuitenkin lehden, ei hallituksen ja tämän vuoksi hallitus ei voi pyytää anteeksi tekoa, josta se ei ole vastuussa eikä kieltää lehteä julkaisemasta kuvia, sillä hallitus ei voi toimia lakeja vastaan. On ikävää, että kävi näin ja ymmärrän tunteenne, mutta asia on ratkaistava asianomaisen lehden kanssa.
Mutta ei. Moinen keskusteluun osallistuminenhan olisi ollut heikkoutta. Ajatelkaa, ne kehtasivat tulla ja vaatia meiltä selitystä - ihan kuin meidän tarvitsisi selitellä niille rättipäille mitään! Me olemme sentään hienoja länsimaalaisia, joilla on hieno sananvapaus eikä se kuulu muslimeille, miten me sitä käytämme. Ja vielä suurempaa heikkoutta on pyytää anteeksi jotakuta loukattuaan. Sehän on suorastaan heikkouden huippu! [JP pyysi anteeksi ja se leimattiin oitis sananvapauden petturiksi.]
Sanotaan, että kuvien julkaisulla haluttiin herättää keskustelua. Mutta kenen kanssa? Kun muslimit yrittivät osallistua keskusteluun, ovi lyötiin kiinni heidän nenänsä edestä. Turha vaivautua, ei teitä tänne kaivata. Muslimit ärsyyntyivät entisestään. Heitä on loukattu eikä ketään kiinnosta puhua asiasta heidän kanssaan. He ovat kohteita, objekteja, joista pilkkaajat ja muut länsimaalaiset puhelevat keskenään, eivät subjekteja, jotka huolittaisiin mukaan keskusteluun, joka kuitenkin käsittelee nimenomaan heitä. Vasta siinä vaiheessa, kun kiukkuisia muslimeita alkaa tulvia ovista ja ikkunoista, länsi havahtuu ja suostuu lopulta antamaan pari ylimielistä selitystä siitä, kuinka meillä nyt vaan on sananvapaus ja turvat tukkoon siellä. Jestas, kehtaavatkin kiukutella pikkujutusta.
Tanskan hallituksella olisi paljon opittavaa Möller-Maerskilta.
Kuinka Möller-Maersk teki tämän? Vastaus on yksinkertainen: se meni ja keskusteli muslimien kanssa, tasavertaisena kumppanina, ei ylimielisenä velvoittajana.
Kuvien julkaisun jälkeen moni muslimi todellakin loukkaantui. Tanskan pääministerin Rasmussenin luokse lähti joukko muslimidiplomaatteja esittämään mielipiteensä ja kyselemään selitystä. On melko varmaa, että he eivät olleet vyöttäytyneet pommein ja varustautuneet konepistoolein. Rasmussenilla on nyt tilaisuus kriisinhallintaan á la Möller-Maers. Mitä hän tekee? Ilmoittaa, että ei ota vastaan. Samoin käy seuraavan ja sitä seuraavan muslimidelegaation. Tanskan hallituksen viesti on selvä eikä jää muslimeilta ymmärtämättä: meitä ei kiinnosta. Menkää muualle.
Rasmussen olisi voinut ottaa muslimidiplomaatit vastaan. Hän olisi voinut sanoa, että hei kaverit, meillä on Tanskassa tällainen juttu nimeltä sananvapaus, mikä tarkoittaa, että mitä tahansa saa sanoa ja julkaista, kunhan se ei loukkaa yksilön kunniaa tai kiihota tiettyä kansanryhmää vastaan. Mikäli haluatte, voitte nostaa syytteen lehteä vastaan ja katsoa, mitä tuomioistuin sanoo. Vastuu on kuitenkin lehden, ei hallituksen ja tämän vuoksi hallitus ei voi pyytää anteeksi tekoa, josta se ei ole vastuussa eikä kieltää lehteä julkaisemasta kuvia, sillä hallitus ei voi toimia lakeja vastaan. On ikävää, että kävi näin ja ymmärrän tunteenne, mutta asia on ratkaistava asianomaisen lehden kanssa.
Mutta ei. Moinen keskusteluun osallistuminenhan olisi ollut heikkoutta. Ajatelkaa, ne kehtasivat tulla ja vaatia meiltä selitystä - ihan kuin meidän tarvitsisi selitellä niille rättipäille mitään! Me olemme sentään hienoja länsimaalaisia, joilla on hieno sananvapaus eikä se kuulu muslimeille, miten me sitä käytämme. Ja vielä suurempaa heikkoutta on pyytää anteeksi jotakuta loukattuaan. Sehän on suorastaan heikkouden huippu! [JP pyysi anteeksi ja se leimattiin oitis sananvapauden petturiksi.]
Sanotaan, että kuvien julkaisulla haluttiin herättää keskustelua. Mutta kenen kanssa? Kun muslimit yrittivät osallistua keskusteluun, ovi lyötiin kiinni heidän nenänsä edestä. Turha vaivautua, ei teitä tänne kaivata. Muslimit ärsyyntyivät entisestään. Heitä on loukattu eikä ketään kiinnosta puhua asiasta heidän kanssaan. He ovat kohteita, objekteja, joista pilkkaajat ja muut länsimaalaiset puhelevat keskenään, eivät subjekteja, jotka huolittaisiin mukaan keskusteluun, joka kuitenkin käsittelee nimenomaan heitä. Vasta siinä vaiheessa, kun kiukkuisia muslimeita alkaa tulvia ovista ja ikkunoista, länsi havahtuu ja suostuu lopulta antamaan pari ylimielistä selitystä siitä, kuinka meillä nyt vaan on sananvapaus ja turvat tukkoon siellä. Jestas, kehtaavatkin kiukutella pikkujutusta.
Tanskan hallituksella olisi paljon opittavaa Möller-Maerskilta.
6 Comments:
Periaatteessa ideasi on oikeansuuntainen. Päättäjien pitäisi kuunnella kansaa. Vedät kuitenkin turhan jyrkkiä johtopäätöksiä Tanskan hallituksen ylimielisyydestä. Johtopäätöksesi voivat olla oikeita, mutta riittäviä perusteita et kuitenkaan esitä.
On esitettävä kysymys: Kohdeltiinko pääministerin puheille pyrkinyttä muslimivaltuuskuntaa jotenkin poikkeuksellisesti? Tähän kysymykseen en ole löytänyt vastausta mediasta. Näppituntumalla kuitenkin sanoisin, että missä tahansa maassa suurin osa pääministerin puheille pyrkijöistä käännytetään.
Toinen kysymys on sitten se, pyrkivätkö muslimivaltuuskunnat alkujaankin väärän henkilön puheille. Viesti ei siis välttämättä ollut se, ettei asia kiinnosta, vaan pikemminkin se, että asia ei kuulu pääministerin toimialaan.
En toki väitä, että tämä tulkinta olisi oikea. Itse en ota kantaa suuntaan enkä toiseen, mutta väitän vain, että et esitä kestäviä perusteita tulkinnallesi.
Vähitellen ehkä voitaisiin kuitenkin keskittyä itse asiaan; missä määrin USA:lla on sormensa pelissä. Klassinen poliisityön periaate on etsiä se taho, joka rikoksesta hyötyy, ja suurin hyötyjä on tällä kertaa Yhdysvallat. USA on ennenkin pyrkinyt masinoimaan levottomuuksia oman politiikkansa oikeuttaakseen, ja tällä kertaa he keräävät hyödyn useammassakin suhteessa: Terrorismisota vaikuttaa oikeutetummalta, Euroopan strateginen asema heikkenee ja amerikkalaisten kaupalliset intressit etenevät eurooppalaisten kustannuksella. Ja kun monet islamilaisen maailman mielenosoitukset ovat selvästi tapahtuneet jonkin takapirun tuella, epäilykset heräävät väistämättä. Ajatus siitä, etteikö CIA olisi pyrkinyt tekemään parhaansa lietsoakseen vihaa Eurooppalaisia vastaan tuntuu naiivilta. Vaikeampi kysymys onkin sitten se, kuinka pitkälle heidän resurssinsa ovat mahtaneet riittää. Kuitenkin on muistettava, että pari provokaattoria voi muuttaa väkivallattoman mielenosoituksen mellakaksi, eli vaikeaa sen ei pitäisi olla.
E.
En epäile, etteikö moni pääministerin luo pyrkivä kohtaisi silmilleen sulkeutuvan oven. Mutta näitä muslimivaltuuskuntiahan oli useita ja kaikki käännytettiin. Vasta sitten, kun kohu oli jo kansainvälinen ja muslimivaltuuskunta vajaa satapäinen, Rasmussen suostui sanomaan jotain.
Möller-Maerskissa ymmärrettiin heti, että kuvista voi tulla ongelma. Minusta on outoa, että pääministeri, korkein viranomainen, ei sitä ymmärtänyt. Se on mahdollista, mutta osoittaa kyllä jonkinlaista tietämättömyyttä, mikä ei ole hyvä asia.
Enkä minä tietenkään esitä kestäviä perusteluita. Kukaan, joka on kanssasi eri mieltä, ei esitä.
P.S. Vaikka nyt uskon USA:n pystyvän melkein mihin vain, en kyllä usko, että se olisi ainoa hyötyjä. Kyllä monien arabimaiden hallituksetkin hyötyvät, ainakin lyhyellä tähtäimellä, samoin Euroopan äärioikeisto.
"Enkä minä tietenkään esitä kestäviä perusteluita. Kukaan, joka on kanssasi eri mieltä, ei esitä."
Juuri näin. Jos joku esittäisi kestävät perusteet, vaihtaisin mielipidettäni, ja sitten oltaisiinkin samaa mieltä. (Varmaan sama pätee myös sinuun?) Ja näin on myös käynyt moniaita kertoja. Sinulta jäi kuitenkin huomaamatta, että minä en ottanut kantaa tämänkertaiseen kysymykseen. En ole asiasta mitään mieltä. Analyysisi asiasta on johdonmukainen, mutta päätelmäsi Tanskan pääministerin asenteista on epä-älyllinen. Ei sen kummempaa.
USA ei toki ole ainoa hyötyjä, ja on selvää, että eräiden muslimimaiden hallitukset ovat olleet tyytyväisiä mellakoihin, koska ne kohdistuvat muihin kuin heihin itseensä. He eivät kuitenkaan kerää vain hyötyä, koska mellakointi myös pelottaa ulkomaisia sijoittajia ja ajaa valtioita kansainväliseen eristykseen. Syyttävä sormi kääntyy USA:ta kohti myös siksi, että heillä on kaikkein eniten kokemusta radikaalien islamistien strategisesta hyödyntämisestä.
Oma kompentenssini ei enempään riitä.
E.
No, emme ole samaa mieltä aivojeni epä-älyllisyydestä. Eiköhän tämä päädy tähän.
Sanotaan nyt vielä näin. En tiedä, mitä Rasmussen henkilökohtaisesti ajatteli. En yritä kertoa sitä. Sen sijaan viesti, jonka Rasmussenin toimet antoivat, on minusta nimenomaan se, että "meitä ei kiinnosta". Mikäli pääministeri on väärä viranomainen tuolle asialle, hän olisi voinut edes alaistensa välityksellä ohjata muslimidelegaation oikean viranomaisen luo. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta eiköhän viimeistään kolmannen kohdalla ollut selvää, että ne eivät lopeta ennen kuin saavat vastauksen. Mutta ei, edes sitä ei voinut pääministerin kanslia tehdä.
Jos minä olisin ollut sinne pyrkimässä, olisin kyllä tehnyt sen johtopäätöksen, että ei niitä kiinnosta eivätkä ne halua keskustella, vaikka se sinusta kuin epä-älyllistä ja perusteetonta olisi.
sorrynorwaydenmark.com/
Lähetä kommentti
<< Home