Eläinpolitiikkaa
Tietty todellisuudentaju tuntuu uupuvan tietyiltä maailmanparantajilta ja idealisteilta. Esimerkiksi monet teini-ikäiset eläinaktivistit (toisinaan ovat aktiivisia vain puheissaan) ovat ehdottomuudessaan suorastaan häkellyttäviä, mutta aikuisetkin osaavat vallan taitavasti. Erinomainen esimerkki on Brigitte Bardot, joka saarnasi romanialaisille näiden kulkukoiratilanteesta, kun nämä uskalsivat ehdottaa, että kulkukoiria voisi tappaa.
Näille ihmisille ei ole mennyt jakeluun, että ihmiskunnan valtaväestön mielestä ensin tulee ihminen ja sitten muut eläimet. Tätä voi kritisoida, tätä vastaan voi taistella, tämän vuoksi voi parkua, huutaa ja heittäytyä lattialle potkimaan, mutta vain hölmö kieltäytyy ottamasta huomioon tätä faktaa. Ja tämän vuoksi ihminen pitää pääsääntöisesti ensin huolta lajitovereistaan ja vasta sitten muista eläimistä. Se voi olla moraalisesti väärin tai olla olematta, mutta toistaiseksi se on näin.
Toisin sanoen, jos olet eläinaktivisti, älä sodi sotaa, jota et voi voittaa. On turha mennä kertomaan romanialaisille, että heidän pitäisi ruokkia rakkinsa, kun heille ei itselleenkään tahdo ruoka riittää. Eläinten olojen parantaminen lähtee ihmisten olojen parantamisesta: kun paikalliset ihmiset voivat hyvin, he yleensä pitävät huolen eläimistäkin. Suurin osa ihmisistä ei ole sadisteja, jotka tahallaan antavat eläinten kärsiä ja kuolla nälkään. Heillä vain on liikaa tekemistä omassa henkiin jäämisessään.
Mutta vielä hämmentävämpi oli "osta lehmä lahjaksi" -keskustelu animalian keskustelupalstalla (allerginen reaktio, ush). Joku kehitti ajatuksen, että paksusti voiva länsimaalainen voi ostaa köyhemmälleen lahjaksi lehmän, vuohen, koulutarvikkeita tai jotain muuta tarpeellista sen sijaan, että laittaisi vain rahaa keräykseen. Hän maksaa tilille summan X ja toisessa päässä lähtee lehmä (tai jokin muu lahja) kohti valittua vastaanottajaa. Antaja saa sertifikaatin, jossa lukee, että hän on lahjoittanut lehmän. Köyhempi kehitysmaalainen saa lehmän, josta riittää ravintoa vuosiksi eteenpäin - eikä puhe siis ole teurastuksesta.
Minusta idea oli mainio. Mutta ei! Tuotantoeläinten pitäminen on katsokaas väärin! Se on väärin ihan periaatteellisesti eikä vain tehotuotannossa, jossa eläimet voivat huonosti. Kehitysmaalainen todennäköisesti pitää lehmää niin hyvin kuin ikinä osaa ja saa siihen vielä lisäopetustakin "osta lehmä lahjaksi" -kampanjan työntekijöiltä. Mutta ei sekään käy, sillä tuotantoeläimen ylläpito on ilkeää hyväksikäyttöä ja ansaitsee kaiken mahdollisen paheksunnan. Lemmikkieläimet sen sijaan ovat hyväksyttäviä.
Ehkä se olen sitten vain minä, mutta jos minun pitäisi valita, kumpi on niin sanotusti "järkevämpi", ottaisin kotieläimen...
Näille ihmisille ei ole mennyt jakeluun, että ihmiskunnan valtaväestön mielestä ensin tulee ihminen ja sitten muut eläimet. Tätä voi kritisoida, tätä vastaan voi taistella, tämän vuoksi voi parkua, huutaa ja heittäytyä lattialle potkimaan, mutta vain hölmö kieltäytyy ottamasta huomioon tätä faktaa. Ja tämän vuoksi ihminen pitää pääsääntöisesti ensin huolta lajitovereistaan ja vasta sitten muista eläimistä. Se voi olla moraalisesti väärin tai olla olematta, mutta toistaiseksi se on näin.
Toisin sanoen, jos olet eläinaktivisti, älä sodi sotaa, jota et voi voittaa. On turha mennä kertomaan romanialaisille, että heidän pitäisi ruokkia rakkinsa, kun heille ei itselleenkään tahdo ruoka riittää. Eläinten olojen parantaminen lähtee ihmisten olojen parantamisesta: kun paikalliset ihmiset voivat hyvin, he yleensä pitävät huolen eläimistäkin. Suurin osa ihmisistä ei ole sadisteja, jotka tahallaan antavat eläinten kärsiä ja kuolla nälkään. Heillä vain on liikaa tekemistä omassa henkiin jäämisessään.
Mutta vielä hämmentävämpi oli "osta lehmä lahjaksi" -keskustelu animalian keskustelupalstalla (allerginen reaktio, ush). Joku kehitti ajatuksen, että paksusti voiva länsimaalainen voi ostaa köyhemmälleen lahjaksi lehmän, vuohen, koulutarvikkeita tai jotain muuta tarpeellista sen sijaan, että laittaisi vain rahaa keräykseen. Hän maksaa tilille summan X ja toisessa päässä lähtee lehmä (tai jokin muu lahja) kohti valittua vastaanottajaa. Antaja saa sertifikaatin, jossa lukee, että hän on lahjoittanut lehmän. Köyhempi kehitysmaalainen saa lehmän, josta riittää ravintoa vuosiksi eteenpäin - eikä puhe siis ole teurastuksesta.
Minusta idea oli mainio. Mutta ei! Tuotantoeläinten pitäminen on katsokaas väärin! Se on väärin ihan periaatteellisesti eikä vain tehotuotannossa, jossa eläimet voivat huonosti. Kehitysmaalainen todennäköisesti pitää lehmää niin hyvin kuin ikinä osaa ja saa siihen vielä lisäopetustakin "osta lehmä lahjaksi" -kampanjan työntekijöiltä. Mutta ei sekään käy, sillä tuotantoeläimen ylläpito on ilkeää hyväksikäyttöä ja ansaitsee kaiken mahdollisen paheksunnan. Lemmikkieläimet sen sijaan ovat hyväksyttäviä.
Ehkä se olen sitten vain minä, mutta jos minun pitäisi valita, kumpi on niin sanotusti "järkevämpi", ottaisin kotieläimen...
5 Comments:
Olen miettinyt, että loppupeleissä lemmikin pito on täysin hyötyeläimen riistoon verrattavaa toimintaa. Eristetään eläin lajitovereistaan, mahdollisesti tehdään suvunjatkamiskyvyttömäksi ja /tai estetään normaali viettitoiminta, vain ja ainoastaan hedonisti-ihmisen huvitukseksi. Huomattavasti enemmän lajilleen tyypillistä elämää elää mikä tahansa ympärivuotisesti laiduntava kotieläin. Ikävä tehotuotanto onkin sitten asia erikseen.
Minusta eläimen lemmiköittäminen on huomattavasti epäilyttävämpää toimintaa kuin kotieläinten pitäminen.
Sitä paitsi, minusta hyvin pidetty kotieläin hyötyy ihan yhtä lailla kotieläimenä olostaan. Ihminen saa kotieläimeltä ravintoa ja/tai lihasvoimaa ja/tai vaatetta ylleen sekä lannoitetta. Tässä mielessä ihminen hyötyy, mutta joutuu vastaavasti tekemään töitä kotieläimen eteen, jotta se voisi hyvin. Kotieläin taas saa suojan petoeläimiltä, helppoa ruokaa ja lämpimän suojan.
Sanoisin kyllä, että hyvin pidetyillä kotieläimillä on pullat hyvin uunissa. Tietyt eläinaktivistit kuuluttavat kovasti siitä maagisesta "vapaudesta", mutta mistä ihmeestä sen tietää, hengaisiko lehmä mieluummin Afrikan savanneilla vai kulkisi laiduntamassa siellä, mihin ihminen sen paimentaa vai onko sille ihan sama, kunhan pärjäilee hengissä?
Mielestäni kotieläimellä menee paljon paremmin kuin lemmikillä. Kotieläimen elämälle löytyy tarkoitus, lemmikin tarkoitus typistyy omistajansa onnen lisäämiseen, itse lemmikin hyvinvoinnilla ei sinällään ole merkitystä.
Pieni esimerkki valoittanee asiaa. Otetaan kotieläimeksi lammastilalle paimenkoira. Koira viettää suurimman osan ajastaan paimenen seurana, työkaverina ja tehden lajillensa ominaista toimintaa, pitäen lauman koossa. Koira saa juosta sydämensä kyllyydestä ja tietenkin kokea vaihtelevaa säätä paimenen ja lampaitten kanssa.
Kaupunkilaissöpöilijä ihastuu saman lajin koiraan ja ottaa koiran asumaan kanssaan kerrostaloasuntoon. Koira joutuu viettämään suurimman osan elämästään neljän seinän sisällä, yksin. Niinä hetkinä, jolloin omistaja on paikalla, tehdään yleensä jotain kivaa - omistajan mielestä. Lähteekö kaupunkilainen koiran omistaja maalle tuttujensa luokse, että koiralle löytyisi tilaa juosta tai mahdollisesti eläimiä paimennettavaksi? Koiran pitää tyytyä vähempään. Parhaimmillaan koira pääsee lenkille omistajansa kanssa, mutta useinmiten vain kiertämään lyhyen kävelyn tarpeiden tekemistä varten.
Eläimen elämä lienee parempi kotieläimenä, mutta mitäs siitä. Tärkeintä lienee saada äänensä kuuluville, eikä parantaa maailmaa. ;-)
Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän blogitekstin.
Lähetä kommentti
<< Home