Ei se suju

Tunnen itseni alkoholistiksi. Joka ilta lupaan, että ei enää suklaata, ei herkkuja, alan oikeasti laihduttaa. Ei enempää. Ja seuraavana päivänä kehitän jonkun tekosyyn ostaa levyllisen Geishaa ja möyriä apatian syövereissä sängyn pohjalla. Nyt hyvä syy on hakemani työpaikka, jonne minua ei ilmeisesti pyydetä edes haastatteluun. Olen toki hakenut elämäni aikana kymmeniä työpaikkoja enkä tavallisesti vaivu alakuloon niiden vuoksi, mutta tämä harmittaa. Oikeasti. Se olisi ollut unelmatyö, aivan täydellinen minulle ja minä siihen. Mutta ei, ei edes mahdollisuutta. Pitäkää tunkkinne.

Mikähän piru siinä on, että koskaan elämässä ei mene kunnolla hyvin. Olen sinänsä perustyytyväinen luonteeltani, mutta aina joku on hiukan vinossa. Tällä hetkellä kunnossa ovat työ ja parisuhde. Opiskelu ja ystävät/kaverit ovat niin ja näin. Liikunnasta ja ruokavaliosta ei kannata edes puhua. Kirjoittaminenkaan ei maistu.

Alan harkita AA-kerhoa.