Kyllä sitä nyt tohistaan ja kohistaan. Taas on bloggaajaa uhkailtu oikeustoimilla sen vuoksi, mitä hän on blogissaan tai nettiin rustannut. Nyt lasku olisi 80 000 ekua ja varmaan kaikki oikeuskulut päälle. Kiva kakku herra Hietaselle. Vaikka se ei koskaan muuttuisi todellisuudeksi, on se sentään ajatuksen tasolla... aikamoinen.
Sinänsä Lehtovaaran omistajan säätäminen oli toki tökeröä ja hölmöä, mutta uskoakseni kaikki tarpeellinen juuri tästä aiheesta on jo sanottu moneen kertaan tämän päivän aikana. Totean vain lyhyesti olevani kuta kuinkin samaa mieltä ja siirryn siihen, mistä oikeasti haluan nyt kirjoittaa ja minkä tämä kohu mieleeni toi.
Olen minäkin saanut huonoa palvelua ravintoloissa, niin suomalaisissa kuin ulkomaisissakin. Karmein ravintolakokemukseni oli Ukrainassa, Sevastopolissa. Menimme mieheni kanssa todella upean näköiseen kiinalaiseen ravintolaan, joka oli suuren suuri - ja tyhjä. Me olimme sillä hetkellä AINOAT asiakkaat. Jo se oli aika pelottavaa, mutta jatkoa seurasi. Tarjoilija kohteli meitä tylysti, varmaankin siksi, että olimme juosseet koko päivän pitkin Sevastopolia ja näytimme hieman ryvettyneiltä, mutta ei se silti ammattimaista ole. Keittiö tuntui olevan lakossa. Kun halusimme lisukkeeksi (Itä-Euroopassa peruna, riisi yms. lisukkeet eivät yleensä kuulu ateriaan, ne tilataan erikseen) keitettyä riisiä, sitä ei ollut. Siis ei ollut
tavallista keitettyä valkoista riisiä. Sen sijaan oli paistettua, maustettua ja höystettyä riisiä, joka siis käytönnössä on jo oma ateriansa.
Tilausvaiheessa olin unohtanut, että lisukkeet tilataan erikseen enkä ollut valmistautunut. Mieheni ei osannut venäjää, joten minun oli käännettävä listaa hänelle, sillä jostain mystisestä syystä Sevastopolilaisessa (Krimi, turistikohde, haloo?!) ravintolassa ei ollut englanninkielistä listaa. Tietysti kääntäminen ja päättäminen sujuu siinä tilanteessa hitaasti (varsinkin, kun tarjoilija seisoo koko ajan vieressä kyttäämässä) ja kun tarjoilija alkoi näyttää, mitä harvoja lisukkeita lakkoileva kettiö saattoi valmistaa, mieheltäni paloi käpy ja hän vaati minua vain tilaamaan jotain nopeasti. Minähän tilasin - ja sain eteeni lähes puoli kiloa ruokaa. Puoli kiloa! Ajattelin, että kuolen, jos syön sen kaiken. Mieheni sitten söikin osan (ja omansa, älkää kysykö, miten). Lisäksi paistettu riisi oli kuivaa ja kanassa mukana kaikki läskit, jäneet ja muut roskat, mitä kanan rintapaloissa nyt on, ellet niitä poisteta ennen pilkkomista. Ikävää, ettei ravintola ollut tyystin lakossa.
Kallis ateria ei sinänsä ollut meidän mittapuillamme, mutta ukrainalaisilla kylläkin. Tässä se ero kuitenkin tulee. Me emme valittaneet mistään, nielimme kaiken kiltisti ja minä rutisin vain miehelleni. Olisiko kukaan ukrainalainen tehnyt niin? Oman kokemukseni mukaan itäiset naapurimme ja heidän eteläiset serkkunsa ovat armoitettuja valittajia. Minulla on mennyt aikaa ja tarmoa basaarilla, kun olen serkkuni mukana yrittänyt vaivihkaa opetella oikeaa tyyliä puhua napakasti ja topakasti ja
valittaa, jos löytyy pientäkin aihetta. Usein sitä löytyy ja kälätys onkin sitten korviahuumaavaa.
Ravintola Lehtovaaraa ja sen omistajaa on syytetty siitä, että he ottivat kritiikin vastaan hyvin huonosti. Tämä on tietysti totta, mutta laittaa miettimään, kuinka usein huonosta ravintolakokemuksesta oikeasti valitetaan ravintolalle itselleen? Useimmiten tuntuu, että suomalaiset eivät jaksa, välitä tai uskalla antaa kriittistä palautetta ravintolalle, ainakaan välittömästi paikan päällä. Voin heti tunnustaa, että itse olen juuri sellainen klassinen tapaus, jolle voisi melkeinpä syöttää sikaa nautana ja vaikka tajuaisin sen olevan sikaa (hei, en ole NIIN hölmö), en varmaan kehtaisi valittaa. Ehkä suomalaisravintolat tuudittautuvat siihen uskoon, että kritiikkiä kohtaa niin harvoin, ettei siitä tarvitse välittää sen kummemmin. Ehkä ne tosissaan ajattelevat, että myyjä on aina oikeassa, ei asiakas.
Voisihan sitä toivoa, että tämä Lehtovaara-tapaus olisi jonkinlainen oppitunti muille ravintoloitsijoille. Että älkää jättäkö kritiikkiä huomiotta, pitäkää henkilökuntanne ruodussa älkääkä ainakaan haastako oikeuteen sitä, joka julkaisee kriittistä palautetta ravintolastanne.