Pietari, osa III

Viime viikonloppu meni jälleen matkaillessa, kohteena oli Pietari - vaihteeksi. Paikallisessa, jokseenkin neuvostoliittolaisessa urheiluhallissa konsertoi Aria, yksi Venäjän iäkkäimmistä ja ehdottomasti parhaimmista metalliyhtyeistä. Tällä haavaa pojilla on menossa 20-vuotiskiertua, varsinainen "pääkonsertti" pidettiin Moskovan Luzhnikilla, joka on kuulemma (miehen mukaan) jokseenkin mielikuvituksellisen kokoinen jäähalli. Sinne mahtoi mahtua väkeä...

Tällä kertaa emme asustaneet perinteisessä Petrohostellissa vaan All seasons hostellissa. Tämä johtui siitä käytännön syystä, että kyseinen hostelli sijaitsee aivan konserttipaikan lähistöllä. Pietarin metro sulkeutuu yöksi vähän yhdentoista jälkeen enkä halunnut ryhtyä selvittelemään yöliikenteen toimintaa. Ei tosin olisi tarvinnut vaivautua. Tiedättehän te sen suomalaisen systeemin, että jos ovet aukeavat klo 19, lämppäribändi aloittaa yhdeksältä ja pääesiintyjä joskus yhdentoista aikaan? No, unohtakaa se Venäjällä. Pääbändi aloittaa n. puoli tuntia sen jälkeen, kun ovet on avattu. Me ehdimme paikalle kahdeksaksi, joten emme menettäneet paljoakaan. Keikka oli kerrassaan sangen hieno, ei aivan yhtä orgastinen, kuin ensimmäiseni Tallinnassa, mutta sangen hieno. Olipa myös ensimmäinen kerta niinkin suuressa tilassa. Liput areenalle maksoivat peräti 300 ruplaa eli vajaa 10e ja olivat kuulemma "huonoimmat" liput, katsomo olisi maksanut enemmän. Suomessahan kenttäliput maksavat aina enemmän kuin katsomoliput.

Aria on Suomessa valitettavan tuntematon, mutta eipä se ole ihmekään. Sitä ei soiteta missään eikä se ole itsekään pyrkinyt tänne markkinoille. Sivutkin ovat vain venäjäksi. Mutta kovaa kamaa se on - vaikea hehkuttaa kylliksi. Jos jotakuta kiinnostaa, täältä löytyy näytteitä Arian kappaleista ja minulta saa pyydettäessä suomennosapua. Minulla on käynnissä kääntää kaikki Arian (ja Kipelovin) sanoitukset suomeksi.

Hostellia voin suositella ihmisille, joita ei häiritse satunnainen melu ja pinkit seinät. Sunnuntaina päätimme ravintolaillallisen sijaan hyödyntää hostellin yhteiskeittiötä ja keitimme kaupasta ostamiamme valmispelmenejä. Paikalla oli ryhmä venäläisiä miehiä ja kolme tummaihoista. Venäläiset ryhtyivät heti tekemään tuttavuutta, Mies vaadittiin pöytään istumaan ja totta kai jostain ilmaantui pullo vodkaa. Mies jutteli sen verran kuin kykeni ja loput minä tulkkasin.

Venäläiset innostuivat, kun kuulivat, että olemme menossa Asian konserttiin. Arian laulaja vaihtui kaksi vuotta sitten, kun entisen vokalistiN, Valeri Kipelovin, hattuun nousi menestys hiukan liikaa. Nykyinen vokalisti on Artur Berkut, joka on varsin sukkelasti saavuttanut fanien suosion. Kipelovilla on tätä nykyä oma bändi, joka on myös erinomaisen laadukas metallipoppoo.

Hostellimme venäläisille Berkut ei kuitenkaan millään kelvannut ja sitä toisteltiin sitten parin tunnin ajan jatkuvasti. Kipelov: VOT! Berkut: tuhnja (täysin turha). Mies selittää kiivaasti, että eiei, Berkut on keikalla aivan loistava. Hetken tauko. Kipelov: Vot! Berkut: tuhnja. Ja sitten vuolas selitys siitä, mitä tuhnja oikeastaan tarkoittaa.

Mutta ne pelmenit olivat hauskoja. Jätin Miehen hämmentämään mokomia ja poistuin huoneeseemme vaihtamaan vaatteita. Kun palasin, yksi silmälasipäinen, hiukan löysä venäläinen oli selittämässä jotain kovaan ääneen Miehelle ja Mies näytti puusta pudonneelta. Venäläinen oli sitä mieltä, että pelmenejämme ei voinut syödä, ei missään nimessä, pahapaha. Syy? Niissä on soijaa. Mies kertoi lavean tarinan siitä, kuinka hänen umpisuolensa oli leikattu soijan vuoksi. Soija on pahapaha. Sen sijaan läski on hyvä! Lisää läskiä.

Että muistakaa tämä, kasvissyöjät, soija on pahapaha. ;)