Tekopyhyys kunniassaan.

Onko teillä koskaan avuttoman ärtynyt olo? Sellainen, että teillä olisi sanottavaa keskusteluun, joka on käyty jo aikoja sitten, mutta ette viitsisi pöyhiä vanhoja jätteitä esiin, koska loppujen lopuksi kukaan ei hyödy siitä yhtään mitään. Itselle tulee ehkä sekunniksi parempi olo, kun on purkanut julkisuuteen äksynsä, mutta virtuaalionanoinnin hurma ei kauan kestä - ainakaan minulla. Tiedä toisista.

Sanonpa kuitenkin sen, että en arvosta tekopyhiä henkilöitä. Nämä ihmiset katsovat oikeudekseen kohdella toisia tavalla, jolla eivät hyväksy itseään kohdeltavan. Heillä on oikeus piikitellä muita, ilkeillä ja vittuilla heille suoraan ja rivien välistä, jättää ja pettää, mutta auta armias, jos joku tekee heille samaa. Sitten alkaa sellainen poru ja parku, että Jumalakin tarvitsee korvatulpat. Kun muut ovat niin ilkeitä ja pahansuopia ja ryömivät pusikossa ihan vain loukatakseen näitä marttyyreitä.

Niin makaat kuin petaat, piru vie. Jos lyöt muita, turha itkeä ja ihmetellä, kun muut lyövät takaisin. Se ei kerro vain porupellen omasta järjenjuoksusta vaan myös siitä, kuinka hölmönä hän yleisöään pitää.

Jos minun tuttavapiiriini yrittää yksikään moinen herranterttu, sillä on pian kivulias korkokengän kuva ahterissaan. Minä en varoita kahta kertaa.