Taparikollinen minäkin

Tiedättekö, mikä minua ottaa päähän ehkä eniten tämän uuden tekijänoikeuslain suhteen? Onhan se susi niin monella tapaa, että ei ilkeä enää edes miettiä, mutta minua jurppii eniten asiaa valmistelleen valikunnan puheenjohtajan lausunto. Valitettavasti minulla ei ole tallella sitä Hesaria, missä tämä pikku-uutinen oli, mutta referoituna se meni kuta kuinkin seuraavasti. Eduskunta kuulusteli valikunnan puheenjohtajaa ja syytti lain huonosta valmistelusta (kun se kerran piti palauttaa takaisin valikuntaan säädettäväksi). Puheenjohtaja kommentoi, että he olivat kuunnelleet 66 asiantuntijaa! Taisi jättää mainitsematta, keitä tahoja nämä asiantuntijat edustivat. On aina hyvä piiloutua nimeltä mainitsemattomien "asiantuntijoiden" taakse. Yllättyisikö kukaan, jos ja kun selviäisi, että nämä "asiantuntijat" ovat levy-yhtiöiden pomoja ja muuta porukkaa, joka hyötyy rahallisesti tästä uudesta laista?...

Toiseksi täti selitti vuolaasti, kuinka sähköpostikampanja oli vain parin hassun hörhön ilkeämielinen tempaus. Kaiken kaikkiaan korkean poliittisen elimen puheenjohtaja antoi suoraan ymmärtää rivien välistä, että me kansalaiset olemme idiootteja. Emme siksi, että vastustamme kyseistä lakia vaan siksi, että täti oikeasti tuntui kuvittelevan, että hänen syöttämänsä soopa menee läpi! Minä tunsin itseni liki tulkoon loukatuksi. Saman asian olisi ajanut jos rouva valiokunnan puheennjohtaja olisi tullut ovelle ja läimmäissyt minua kasvoihin. Että kiitos. Ei ihme, että laki on kuluttajan kanssalta katastrofi, kun valiokunnan puheenjohtajakin kunnioittaa kansalaisia yhtä paljon kuin kuollutta oravaa.

Eräässä mielipidekirjoituksessa (Metro tai Satanen, en muista kumpi) hämmästeltiin, millaisiksi äänitteiden hinnat ovat kivunneet. Yksi CD maksaa Suomessa ylen määrin enemmän kuin vinyyli aikanaan, vaikka tuontantokustannukset ovat 80% pienemmät. Ja kuka saa säästyneet rahat? Se artisti, jonka oikeuksia laki muka suojelee? Tuskin. Kuten kirjoittaja totesi, jos tosissaan halutaan taistella piratismia vastaan, levyistä tehdään halvempia. Venäjällä tämä on tajuttu, aidotkin levyt maksavat siellä usein murto-osan siitä, mitä ne maksavat täällä. Minä en enää yhtään suurempien bändien levyjä Suomesta ostele, ainoastaan Pietarista. Ovathan ne vähäsen kalliimpia kuin piraatit (aito 5-7e, piraatti 2-4e), mutta ero on niin mitätön, että otan mieluiten aidon yksilön. Niin ja kuvitelkaapa, tämä on jopa kannattavaa toimintaa. Ok, ei kukaan oleta, että hintojen täytyisi olla täällä samaa luokaa kuin Venäjällä (vaikka totta puhuen monet tuotteet ovat siellä kalliimpia...), mutta herranjestas 22e uudesta levystä! Ja Pietarista sen sai 5 eurolla. Arvatkaa, kumman minä valitsin.

Niin no, saas nähdä, miten sitä levyjen tuontia EU:n ulkopuolelta rajoitetaan. Kohta minäkin lienen rikollinen, kun tuon Suomeen pari levyä Pietarista...