Luurankotanssi
Tein historiaa ja surffasin muidenkin kuin vakiblogieni sivuilla. Päädyin tänne, missä kirjoittajan mielestä naiset eivät ole kovin humoristisia, tai jos ovat, he ovat sitä jotensakin ilkeämielisellä ja aggressiivisella tavalla.
Doh. Minusta on jokseenkin outoa, että joku ihan tosissaan väittää, ettei naisista ole huumoriveikoiksi siksi, että hänen mielestään naisten kirjoittamat blogit eivät ole kovin hauskoja. Missä niitä monopoliosuuksia jaetaan, joiden perusteella voi sanoa, mikä on hauskaa, mikä surullista ja mikä ylipäätään hyvää materiaa? Minä nimittäin ottaisin mieluusti pari monopolia, esimerkiksi laadukkaan tekstin monopolin. Sitten voisin aina sanoa, mikä teksti on laadukasta ja mikä ei eikä kukaan voisi väittää vastaan, sillä eriäviä mielipiteitä ei suvaita.
Koen tämä hassuksi siksi, että itse en jaksa pitää kovin hauskoina niitä blogeja, joita tämä ikkunaiines hehkuttaa. En edes jaksa lukea niitä erityisemmin. Esimerkiksi Jäädykepiirikunta on minusta hyvin satunnaisesti hymyhermoja kutkuttava. En kuitenkaan väitä, etteikö Piirikunta olisi hauska blogi, sillä monen mielestähän se on enkä minä voi määrätä sitä, mitä muut pitävät hauskana. Se on toki harmi, olisin mielelläni jumala, mutta kun ei. Ehkä synnyn seuraavassa elämässäni jumalaksi. Voisin elää kilttinä hinduna ja syntyä sitten uudestaan jumalaksi. Ovathan jumalatkin osa karman pyörää, mutta he elävät jopa miljoonia vuosia. Siinä ajassa ehtisi hyvin järkätä universumia vähän uusiksi.
Toisekseen, minusta ne huumoriblogit (siis yleisesti tunnustetut sellaiset), joita olen lukenut, eivät ole olleet mitenkään erityisen lempeitä ja sydämellisiä. Jossain joskus hutkittiin, että paras ilo aivan oikeasti on vahingonilo ja jos nyt elokuvia ja muuta multimediaa pohtii, niinhän se on. Me nauramme, kun joku tekee itsestään tollon, kun kissa pieraisee räjähteen jonkun syliin, kun tyypin hiuksiin takertuu spermaa ja nainen luulee sitä hiusgeeliksi. Vahingonilossa tuskin on mitään erityisen sydämellistä ja lempeää.
Kolmanneksi, Iineksen jutun luettuani ryhdyin heti hahmottelemaan päässäni huumoriblogia. Siis huumoriblogia tyyliin Piirikunta ja Mitvit ihan vain todistaakseni, että kyllä nainenkin osaa kirjoittaa hauskasti. Mutta jokin haraa vastaan. Se on se, että minun pitäisi kirjoittaa kuten Mitvit ja VT, jotta olisin hauska - en siis hauska Iineksen mielestä, vaan hauska ylipäätään, sillä Iines on jostain sen hauskuuden monopolin saanut (mistä pirusta, mäkin haluuuuuun!).
Enkä minä ole samaa mieltä. En sitten yhtään, lainkaan, ollenkaan ja päälle niin iso piste, ettei sitä nostaisi edes pitkätukkainen Simson kaikkien filistealaisten avustuksella. Ja minä olen oikeassa. Omin tämän monopolin nyt. Eikä puhe ole pelistä. Kyllä minä tiedä, että te luulette olevanne oikeassa, mutta älkää yrittäkö. Minulla on takanani tuhatvuotinen hindutraditio ja Shiva tanssii teidän luidenne päällä ennen kuin edes ehditte avata suunne!
Ja jos te ette tiedä, kuka on Shiva, sitä suuremmalla syyllä joudatte luurangoiksi.
Doh. Minusta on jokseenkin outoa, että joku ihan tosissaan väittää, ettei naisista ole huumoriveikoiksi siksi, että hänen mielestään naisten kirjoittamat blogit eivät ole kovin hauskoja. Missä niitä monopoliosuuksia jaetaan, joiden perusteella voi sanoa, mikä on hauskaa, mikä surullista ja mikä ylipäätään hyvää materiaa? Minä nimittäin ottaisin mieluusti pari monopolia, esimerkiksi laadukkaan tekstin monopolin. Sitten voisin aina sanoa, mikä teksti on laadukasta ja mikä ei eikä kukaan voisi väittää vastaan, sillä eriäviä mielipiteitä ei suvaita.
Koen tämä hassuksi siksi, että itse en jaksa pitää kovin hauskoina niitä blogeja, joita tämä ikkunaiines hehkuttaa. En edes jaksa lukea niitä erityisemmin. Esimerkiksi Jäädykepiirikunta on minusta hyvin satunnaisesti hymyhermoja kutkuttava. En kuitenkaan väitä, etteikö Piirikunta olisi hauska blogi, sillä monen mielestähän se on enkä minä voi määrätä sitä, mitä muut pitävät hauskana. Se on toki harmi, olisin mielelläni jumala, mutta kun ei. Ehkä synnyn seuraavassa elämässäni jumalaksi. Voisin elää kilttinä hinduna ja syntyä sitten uudestaan jumalaksi. Ovathan jumalatkin osa karman pyörää, mutta he elävät jopa miljoonia vuosia. Siinä ajassa ehtisi hyvin järkätä universumia vähän uusiksi.
Toisekseen, minusta ne huumoriblogit (siis yleisesti tunnustetut sellaiset), joita olen lukenut, eivät ole olleet mitenkään erityisen lempeitä ja sydämellisiä. Jossain joskus hutkittiin, että paras ilo aivan oikeasti on vahingonilo ja jos nyt elokuvia ja muuta multimediaa pohtii, niinhän se on. Me nauramme, kun joku tekee itsestään tollon, kun kissa pieraisee räjähteen jonkun syliin, kun tyypin hiuksiin takertuu spermaa ja nainen luulee sitä hiusgeeliksi. Vahingonilossa tuskin on mitään erityisen sydämellistä ja lempeää.
Kolmanneksi, Iineksen jutun luettuani ryhdyin heti hahmottelemaan päässäni huumoriblogia. Siis huumoriblogia tyyliin Piirikunta ja Mitvit ihan vain todistaakseni, että kyllä nainenkin osaa kirjoittaa hauskasti. Mutta jokin haraa vastaan. Se on se, että minun pitäisi kirjoittaa kuten Mitvit ja VT, jotta olisin hauska - en siis hauska Iineksen mielestä, vaan hauska ylipäätään, sillä Iines on jostain sen hauskuuden monopolin saanut (mistä pirusta, mäkin haluuuuuun!).
Enkä minä ole samaa mieltä. En sitten yhtään, lainkaan, ollenkaan ja päälle niin iso piste, ettei sitä nostaisi edes pitkätukkainen Simson kaikkien filistealaisten avustuksella. Ja minä olen oikeassa. Omin tämän monopolin nyt. Eikä puhe ole pelistä. Kyllä minä tiedä, että te luulette olevanne oikeassa, mutta älkää yrittäkö. Minulla on takanani tuhatvuotinen hindutraditio ja Shiva tanssii teidän luidenne päällä ennen kuin edes ehditte avata suunne!
Ja jos te ette tiedä, kuka on Shiva, sitä suuremmalla syyllä joudatte luurangoiksi.
3 Comments:
mä tiedän kaksi naista
jotka ovat luovasti erittäin
humoristisia, humoristisempia
kuin sinun tuntemasi, blogstaria
ehkä lukuunottamatta, en ole
tavannut livenä ainakaan tietoisesti
joten en kommentoi häntä.
yksi on puoli-pikku-siskoni
(joka osaa myös ääntelehtiä just
oikein)
ja toinen on eräs tähti-tieteilijä
-nainen joka ikävä kyllä ei
halunnut minua (väitti kohteliaisuus-syistä että on varattu)
.
mä uskon että naiset on harvoin
humoristisia koska haluavat esittää
sitä hihittelevää tyttöä sillä
tietävät että se vetoaa miehiin.
ja pelkäävät että heidän huumoria
ei ymmärretä ja että heitä pidettäisiin epä-naisellisina.
Joo, mulla varmaan on jokin häiriö, mutta mielestäni naiset ovat usein aivan hillittömän humoristisia. Tietysti huumoriblogeja on vähän, mutta Suomessa huumoria yleensäkin harrastetaan hävyttömän vähän ja tämä koskee myös miehiä. Sinänsä on tietenkin mieletöntä ryhtyä peräämään, että miksi joku ei kirjoita niin kuin se ja tämä loistava humoristi. Mitäpä me tekisimme toisella Jäädykepiirikunnalla tai Mitvitillä. Aidot humoristit tunnistaa siitä, että ne ovat itsensä kaltaisia eivätkä muistuta ketään toista.
En ole iineksen tahi hänen mainitsemiin huumoriblogeihin sen enempää tutustunut, joten en tiedä sanoa onko ne hauskoja omastamielestäni tai valtavirran makuun. Mutta vahvasti rohkenen epäillä ettei ne minun suupieliäni liikuttelisi kuin hetkellisesti jättämättä sen syvällisempää ajatuksen aihetta asioihin.
Sinun teksteihin vasta tutustuneena, kuten blogimaailmaan kokolailla muutenkin, huomasin taas miten paljon nautin ajatuksia herättävän tekstin lukemisesta. Moneen otteeseen olen peitellen (työnkuvasta johtuen) naurahdellut ja vielä useammin leveästi hymyillyt.
Olet hauska, joskaan se ei taida olla itseasiallinen tarkoitus, ainakaan ainoa..?
Kiitos
Lähetä kommentti
<< Home