Lihavuuden problematiikkaa
Ruun tarinassa kysellään, voiko lihava olla älykäs. Vastaus on helppo: kyllä voi. Eikä tämä ole yksinäinen, kapinallinen mielipide vaan yleisön mielipide. Lihavan, erityisesti lihavan naisen on oltava älykäs, sillä se on ainoa keino, jolla lihava nainen voi osoittaa olevansa ihmisen arvoinen.
Älykäs nainen on ruma, mikä on usein yhtä kuin lihava, kun taas kaunis nainen on tyhmä. Tämä ei välttämättä johdu siitä, etteikö kauniilla naisella olisi aivokapasiteettia olemassa, hänen ei vain tarvitse käyttää sitä, sillä kaunis nainenhan pääsee elämässään niin helpolla. Sen kun marssii mallitoimistoon, käärii rahat ja nai monimiljonäärin, joka kolmen vuoden kuluttua kuolee tuntemattomaan keuhkosairauteen. Tai tarkalleen ottaen kauniin ei tarvitse tehdä edes tätä. Riittää, kun hän kaunistautuu ja menee ulos. Oitis on rappusilla rikkaita ja komeita miehiä levällään tarjoamassa timantteja, linnoja ja katettua tietä paratiisiin.
Lihavan (eli ruman) sen sijaan täytyy taistella. Ensin hänen täytyy taistella siitä, että joku ottaa hänet vakavasti. Sen jälkeen hänen täytyy taistella, jotta joku huomaa hänet naisena. Sen jälkeen hänen täytyy taistella, jotteivät avuliaat "vittukusä oot ruma, laihduttaisit, lehemä" -aatut silkkaa hyvyyttään ja lähimmäisenrakkauttaan ajaisi häntä itsemurhaan. Ja tästä kaikesta huolimatta lihava nainen voi saada ainoastaan ATM:n, joka oikeasti inhoaa häntä, mutta pitää parempana pillua lihavassa paketissa kuin jos ei olisi pillua laisinkaan. Ja voihan siinä lihavaa älykköä nussiessa aina tiirailla niiden laihojen, kauniiden ja tyhmien perään, josko vastaan osuisi niin tyhmä yksilö, että siltä lohkeaisi aateeämmällekin.
Saatoin toki kärjistää. Ehkä. Ihan pikkupikkiriikkisen.
Tunnen itseni tyhmäksi. Olenko siis kaunis?...
Älykäs nainen on ruma, mikä on usein yhtä kuin lihava, kun taas kaunis nainen on tyhmä. Tämä ei välttämättä johdu siitä, etteikö kauniilla naisella olisi aivokapasiteettia olemassa, hänen ei vain tarvitse käyttää sitä, sillä kaunis nainenhan pääsee elämässään niin helpolla. Sen kun marssii mallitoimistoon, käärii rahat ja nai monimiljonäärin, joka kolmen vuoden kuluttua kuolee tuntemattomaan keuhkosairauteen. Tai tarkalleen ottaen kauniin ei tarvitse tehdä edes tätä. Riittää, kun hän kaunistautuu ja menee ulos. Oitis on rappusilla rikkaita ja komeita miehiä levällään tarjoamassa timantteja, linnoja ja katettua tietä paratiisiin.
Lihavan (eli ruman) sen sijaan täytyy taistella. Ensin hänen täytyy taistella siitä, että joku ottaa hänet vakavasti. Sen jälkeen hänen täytyy taistella, jotta joku huomaa hänet naisena. Sen jälkeen hänen täytyy taistella, jotteivät avuliaat "vittukusä oot ruma, laihduttaisit, lehemä" -aatut silkkaa hyvyyttään ja lähimmäisenrakkauttaan ajaisi häntä itsemurhaan. Ja tästä kaikesta huolimatta lihava nainen voi saada ainoastaan ATM:n, joka oikeasti inhoaa häntä, mutta pitää parempana pillua lihavassa paketissa kuin jos ei olisi pillua laisinkaan. Ja voihan siinä lihavaa älykköä nussiessa aina tiirailla niiden laihojen, kauniiden ja tyhmien perään, josko vastaan osuisi niin tyhmä yksilö, että siltä lohkeaisi aateeämmällekin.
Saatoin toki kärjistää. Ehkä. Ihan pikkupikkiriikkisen.
Tunnen itseni tyhmäksi. Olenko siis kaunis?...
4 Comments:
Pitää sanoa sulle sama minkä olen sanonut pariin kertaan ruma-Helenille: kyllä mulla vaan on ollut rumaa ja läskiä ja jopa rumaa läskiä ja ihan vilpittömästi olen tykännyt. Ja duunia olen tehnyt ihan sairaiden valaiden kanssa eikä yhtään ole tahtia haitannut.
Sitä paitsi ihmiselle kuin ihmiselle tekee hyvää syystä tai toisesta kokea, että on syytä edes hieman ponnistella saadakseen muiden hyväksynnän. Terveitsetuntoiset ihmiset on saatanan hankalia kun ne luulee, että niillä on tosta vaan oikeus kaikkeen. Kompleksit kunniaan sanon minä.
Kuten vihjasin, saatoin kärjistää hiukan.
Mutta totuus on, että lihava tyttö yläasteella on vapaata riistaa, ellei osaa jotenkin muuten pitää hyvin puoliaan. Ja ikävä juttu tässä on se, että silloin saadut haavat voivat märkiä vielä aikuisenakin. Totta kai _fakta_ on se, että moni ei pidä lihavaa rumana, mutta useasti pieni, äänekäs joukko riittää vetämään mielen niin alas, ettei huvita edes yrittää.
Ehkä terve kompleksisuus olisi hyvä juttu? ;)
Minusta tosin nimenomaan terveitsetuntoinen älyää, että hänenkin on ponnisteltava saadakseen muiden hyväksyntää, koska edellyttää sitä muilta, niinhän me kaikki teemme. Ne, jotka luulevat, että heillä on tosta noin vaan oikeus kaikkeen, ovat egoisteja ja narsisteja.
miten on kauniiden naisten laita, jotka yrittävät todistaa älykkyytensä ja päästä eroon komeista (mutta niin kovin tyhmistä ja mahdollisesti rikkaista) miehistä?
Heillä ei ole toivoa. Sori, elo on julmaa. ;)
Lähetä kommentti
<< Home