Rotta

Myönnän. Olin minäkin siellä, vaikkei minua kukaan erityisesti mainitsekaan. Ehkä se johtuu siitä, että en voinut jäädä paikalle kovin pitkäksi aikaa, olin näet lupautunut piipahtamaan ainejärjestöni fuksiaisissa. Mutta ei se mitään, jos sitä ensi kerralla ei olisi jotain päällekkäin. As if...

Tämä on nyt kerrankin tällainen "musta tuntuu" -bloggaus. No miltäkö minusta tuntuu? Hämmentyneeltä. Suoraan sanottuna tekisi mieli raapia päätä, ellei se vaikeuttaisi kirjoittamista huomattavasti. Minulla olisi ollut kolmet bileet viime perjantaina, blogimiitti, oman ainejärjestön fuksiaiset ja sivuaineeni fuksiaiset. Tänään kaveri kyseli seuraa ja kutsuin sen tänne, sitten toinen kaveri soittaa ja vonkaa kahville keskustaan ja opiskelijakollegan synttäreille kutsuttiin. Blogimiitissä poistumistani pahoiteltiin ja pyydettiin jopa jäämään, yksi kohtuullisen tuntematon ihminen kertoi pitävänsä minusta ja kalenteri näyttää taas ensi viikolle tupaten täydelle.

Ei tässä voi kun ihmetellä että hä. Jonkun mielestä tämä varmaan kuulostaa hölmöltä. Tuolla se selostaa, kuinka suosittu se on ja kaikki tykkää ja niin eespäin, ja kehtaa vielä hämmästellä asiaa. Mutta oikeasti, ihminen, joka ei ensimmäisenä kahtena opiskelijavuotenaan tutustunut kehenkään opistolla moikkausvälejä paremmin, joka palasi kotiin istumaan yksin ja ihmettelemään, miksei ketään kiinnosta, joka harkitsi nyytia ja psykiatriakin, kun yksinäisyys söi miestä... ei hiisi. Minulla on sosiaalinen elämä!

Jummi!!

Niin ja tuolini meni rikki. Voi rotta.