Huijari

Oletteko huomanneet, kuinka näytelmästä voi joskus totta? Mikä alkoi muiden ihmisten sumuttamisena, muuttuikin todellisuudeksi, rooli, jonka otti, istui niin hyvin, että siitä tuli osa itseä.

Tämä pätee ainakin itsevarmuuden kanssa. Sitä päättää huijata ja menee sosiaalisiin ympyröihin rinta rottingilla "olen hyvä eikä vaatimattomuus kaunista, pirstatti vie", vaikka oikeasti haluaisi luikkia häntäluu koipien välissä sängyn alle uikuttamaan. Jossain vaiheessa iltaa sitä sitten huomaa, että olo todella on itsevarma. Ei tarvitse enää huijata; valheesta on tullut totta.

Tässä vaiheessa moni sanoo mutkuei. Mitä ne muutkin ajattelee! No piruakos sinä nakkaat siitä, mitä ne "muut" ajattelee - ethän sinä edes tunne niitä muita. Anna ajatella, mitä lystäävät. Todennäköisesti et onnistu koskaan olemaan niin yltiöitsevarma ja vittumainen, että ne ajattelisivat pahoin, vaikka kuinka yrittäisit.

Voi olla, että kotona sitten nolottaa ja sängyn alunen kutsuu, jos sinne mahtuu, mutta ainakin on hetken hauskaa. Ja ihmisetkin suhtautuvat paljon ystävällisemmin tyyppiin, joka viestii itsevarmuutta ja iloisuutta. Kannattaa kokeilla.