Savusukellus

Kiukkuilin absolutistin syrjinnästä. Nyt kiukkuilen tupakoimattoman syrjinnästä. Tämä ei ole niinkään baarien tai julkisten tilojen vika. On toki harmi, jos tupakoimattomien puolta ei ole eristetty tupakoitsijoiden puolesta sen ihmeemmin kuin osoittamalla toiset toiselle puolelle ravintolaa, mutta erityisesti isossa paikassa se ei kauheasti haittaa ja monissa pienissä ravintoloissa ei joko saa polttaa tai ei juuri törmää polttaviin ihmisiin. Baareissa en käy osittain tästä syystä, inhoan sitä tupakansavun löyhkää.

Mutta ne yksityiset ihmiset. Eivät kaikki, on kohteliaita tupakoitsijoita, jotka eivät polta ollessasi kanssasi kahvilla pari tuntia. Sitten on niitä, jotka haluavat AINA mennä istumaan tupakoitsijoiden puolelle - ruokaillessakin. Ja minulta menee ruokahalu sitä savua haistellessa. Minua niin korpeaa se, että minun odotetaan vetelevän niitä myrkkykaasuja keuhkoihini siksi, että herranterttu ei voi ajatella nenäänsä pidemmälle ja tajuta ilman riitaa ja tappelua, että hänen tupakointinsa voi oikeasti häiritä sellaista, joka ei itse polta. Erityisen ärsyttävää se on silloin, kun kyseessä on ystävä. Kai se nyt voisi hiukan ajatella minuakin?

Minä kyllä kieltäydyn kunniasta ensi kerralla. Jos haluavat välttämättä polttaa kahvilla, hyvä, polttakoon. Minä juon kahvini seurassa, joka ei polta.