Ruokakulttuuria ulkomailla

Kutri kirjoitteli blogissaan taannoin juomarahoista new Yorkissa. Itseäni juomarahakulttuuri on aina häirinnyt. Ei siksi, että juomarahaa pitäisi antaa, se on ideana ihan hyvä, saat itse arvottaa palvelusi hinnan - jossain määrin ainakin - vaan se, että tavat vaihtelevat niin paljon maittain.

Olen matkustellut varsin runsaasti ja tulen vielä matkustelemaan, ja haluaisin mielelläni maksaa aina paikallisten tapojen mukaan juomarahaa, mutta se on varsin vaikeaa. Määrät vaihtelevat, oppaista ei useinkaan ole apua, tarjoilijoilta ei kannata kysyä, koska he tietysti sanovat mahdollisimman suuren summan. Paikallisista voisi olla apua, mutta itsellä ainakin on korkea kynnys mennä kyselemään naapuripöytään, että mitäs tässä nyt maksaisi. Sitä paitsi, tippikäytännöt voivat vaihdella jopa samassa maassa ja samassa kaupungissa. Pietarissa olen törmännyt toisaalta laskuun lisättyyn palvelumaksuun ja toisaalta siihen, että odotetaan vain jonkinlaista tippiä.

Juomarahat maksan mukisten, erityisesti, kun palvelu on hyvää, mutta inhoan suuresti tiettyjä tapoja, joita ulkomaiset ravintolat käyttävät nyhtääkseen asiakkailta rahaa. Yksi on pakollinen "palvelumaksu". Juomaraha on hyvä, koska sen voi määritellä itse, mutta ottaa kyllä suuresti päähän, jos huonosta palvelusta joutuu vielä maksamaan huikeat palvelurahat. Italiassa ostimme mieheni kanssa piskuisen jäätelön ja oluen, jotka maksoivat yhteensä 5,5e, mutta loppusumma oli 9e. Olin lähes raivotilassa sen jälkeen ja mieleni teki repiä mokoma nyhtäjäkuppila maan tasalle. Sama juttu joissain paikoissa Venäjällä, laskun lopussa on erillinen maksu, joka kuuluu laskun summaan. Se ei nyrpisi niin paljon, jos summat olisi laskettu mukaan ruokien hintoihin niin kuin Suomessa, mutta kun näkee sen luvun kuitin lopussa ja on saanut huonoa palvelua, tekee mieli kirkua.

Toinen inhottava tapa on alkupalojen raahaaminen pöytään ilman pyyntöä ja niistä laskuttaminen. Tämähän on etelässä vakiintunut tapa, aina pöytään tuodaan joku leipäkori. Joskus leivät ovat hyviä, mukana voi olla jopa jotain levitettä, mutta yhtä usein ne vaikuttavat läheisen marketin jäännösvaraston viimeisiltä yksilöiltä. Kyllä se kyrsii. Tähän mennessä en ole jaksanut riidellä, varsinkin, kun olen kuullut, että se voi olla varsin tehotonta. Joko maksat leivät ja ruoan tai sinut heitetään ulos, karkeimmissa tapauksissa. No, silloin, kun leipä on ok, se vielä menee, mutta ne kutistuneet, tiiliksi kuivuneet kannikat kyllä tuhoavat ravintolaillan nautinnon.