Kokkisota
No niin, nyt on käyty Pariisissa. Muusta myöhemmin, mutta ensin ruoka. Suomalaista ruokaa ja ruokakulttuuria yleensä kun on moitittu niin onnettomaksi ranskalaiseen verrattuna, katselin ja maistelin tilannetta hiukan "sillä silmällä" paikan päällä. Pariisi on tietysti Pariisi eikä sitä pidä ottaa koko Ranskaa edustavana otoksena, mutta koska en juuri tunne Suomessakaan kuin helsinkiläisiä paikkoja, katson, että voin vertailla näitä kahta hieman.
Aamiainen: Molempina päivinä sama aamiainen hotellilla, croissant, sämpylä, kaakao/kahvi/tee valinnan mukaan, marmeladia, voita, appelsiinimehua. Aamiaisesta pidin kovin, croissantit olivat rapeita, sämpylät sisältä pehmeitä ja ulkoa sopivan kovia, kaakao herkullista. Ystävä kehui kahvia. Appelsiinimehu maittoi jopa tällaiselle appelsiinimehun inhoajalle.
Lounas: Lauantaina kiinalaisessa pikaruokalassa, sunnuntaina patongit kahvilassa. Kiinalainen ruoka oli ihan hyvää, nuudeliannokseni näytti maistuvalta, tummalta ja tuoksui mukavasti. Seuralainenkin piti Chop Suyestaan. Miljöö oli sellainen pikapaikan miljöö, muovituolit ja niin edelleen. Patongit olivat ok.
Iltapäiväkahvi: Samalta se maistui kuin Suomessakin. Lauantaina cappuccino, hiukan karvas, mutta ainahan se, ja sunnuntaina kahvi - ilman maitoa. En jaksanut vinkua kermaa, koska se olisi maksanut varmaan 2e lisää ja join kahvini mustana ja ylimakeana.
Illallinen: Tästä riittääkin enemmän juttua. Lauantaina kävimme italialaisessa paikassa, jonka hintataso oli ihan samaa kuin suomalaisten vastaavien. Itse otin jotain antipastoa ja seuralainen ison salaatin. Valitettavasti seuralaisen salaatista löytyi lihaa ja seuralainen on kasvissyöjä, joten hän oli varsin pettynyt. MOka oli kuitenkin hänen, sillä tavasimme ranskalaisia ruokalistoja eikä hän ymmärtänyt, mitä kaikkea salaatti sisälsi. Oma annokseni sisälsi vihreää salaattia, parman kinkkua, tonnikalamössöä, hunajamelonia, juustovihanneksilla päällystettyä ciabattaa ja kahta eri juustolaatua uitettuna balsamiviinietikassa. Kyllähän se meni, mutta ei se mitenkään ihmeellinen ollut. Pieni ja hassu, maut eivät olleet tasapainossa, salaatti liian karvasta.
Sunnuntaina kävimme thaimaalaisessa ravintolassa. Tilasin jättikatkarapuja keisarillisessa kastikkeessa, seuralainen otti paistettua riisiä vihannesten kera. Jälkimmäinen oli pettymys, öljyssä uitettua riisiä, jonka seassa lillui muutamia, surullisen näköisiä salaatinlehtiä. Itse sain kaksi saaterin isoa jättikatkarapua. Kastike maistui ihan kohtuulliselta, mutta syötävää oli vähän, rapujen kanssa sai taistella (olivat kuorineen päivineen) ja vihannekset oli pilkottu ikään kuin ne olisi kaivettu kaupan pakastimesta eivätkä olisi tuoretta päivää nähneetkään.
Muita yleisiä huomioita: Ravintoloissa oli tai ei ollut pöytäliinoja. Italialainen paikka oli sisustukseltaan oikein hieno, thai -paikka hiukan valjumpi ja pikakiinalainen aika nuhruinen. Liinojen päällä oli kaikkialla vaaleaa paperia, myös hienossa italialaisessa. En sitten tiedä, miten tämä paperisysteemi on hienompi kuin Suomessa yleisesti käytetty "lasilevy liinan päällä" -systeemi, kun joku jaksoi rutista, ettei Suomessa käytettäisi pöytäliinoja...
Hintataso oli samaa Suomen kanssa tai kalliimpaa. Kahvi ja kaakao ynnä muut juomat olivat pöyristyttävän hintaisia. Kaakao kermavaahdon kera maksoi 5,3e emmekä olleet edes ydinkeskustassa tai pahimmassa turistirysässä. Helsingissä Mbarista saa valtavan kaakaon kermavaahtoineen kolmella eurolla. Ja se maistuukin paremmalta. Cappuccino maksoi vaivaiset 4,8e. Kiinalaisissa/thaimaalaisissa paikoissa listahinnat olivat halvempia kuin Suomessa, mutta vastaavasti annokset olivat pienempiä, joten ruoka ei oikeasti ollut yhtään halvempaa.
En sitten tiedä, missä ihmeen luolissa kävimme, kun emme tunnistaneet Ranskan erinomaisuutta verrattuna Suomeen. Toki emme verranneet ranskalaista keittiötä suomalaiseen vaan sitä, millaista ruokaa Ranskasta saa verrattuna siihen, millaista saa Suomesta. Ja täytyy sanoa, että kurjimmassakin kiinalaisessa olen Suomessa syönyt paremmin kuin Pariisin "hienossa thairavintolassa" ja sama pätee siihen italialaiseen. Että tsori, minä olen taipuvainen kallistumaan Suomen kannalle tässä asiassa.
Paitsi yksi asia oli selkeästi paremmin kuin Suomessa. Jäätelö! Se on kallista, mutta on se vaan niin saamarin hyvää.
Aamiainen: Molempina päivinä sama aamiainen hotellilla, croissant, sämpylä, kaakao/kahvi/tee valinnan mukaan, marmeladia, voita, appelsiinimehua. Aamiaisesta pidin kovin, croissantit olivat rapeita, sämpylät sisältä pehmeitä ja ulkoa sopivan kovia, kaakao herkullista. Ystävä kehui kahvia. Appelsiinimehu maittoi jopa tällaiselle appelsiinimehun inhoajalle.
Lounas: Lauantaina kiinalaisessa pikaruokalassa, sunnuntaina patongit kahvilassa. Kiinalainen ruoka oli ihan hyvää, nuudeliannokseni näytti maistuvalta, tummalta ja tuoksui mukavasti. Seuralainenkin piti Chop Suyestaan. Miljöö oli sellainen pikapaikan miljöö, muovituolit ja niin edelleen. Patongit olivat ok.
Iltapäiväkahvi: Samalta se maistui kuin Suomessakin. Lauantaina cappuccino, hiukan karvas, mutta ainahan se, ja sunnuntaina kahvi - ilman maitoa. En jaksanut vinkua kermaa, koska se olisi maksanut varmaan 2e lisää ja join kahvini mustana ja ylimakeana.
Illallinen: Tästä riittääkin enemmän juttua. Lauantaina kävimme italialaisessa paikassa, jonka hintataso oli ihan samaa kuin suomalaisten vastaavien. Itse otin jotain antipastoa ja seuralainen ison salaatin. Valitettavasti seuralaisen salaatista löytyi lihaa ja seuralainen on kasvissyöjä, joten hän oli varsin pettynyt. MOka oli kuitenkin hänen, sillä tavasimme ranskalaisia ruokalistoja eikä hän ymmärtänyt, mitä kaikkea salaatti sisälsi. Oma annokseni sisälsi vihreää salaattia, parman kinkkua, tonnikalamössöä, hunajamelonia, juustovihanneksilla päällystettyä ciabattaa ja kahta eri juustolaatua uitettuna balsamiviinietikassa. Kyllähän se meni, mutta ei se mitenkään ihmeellinen ollut. Pieni ja hassu, maut eivät olleet tasapainossa, salaatti liian karvasta.
Sunnuntaina kävimme thaimaalaisessa ravintolassa. Tilasin jättikatkarapuja keisarillisessa kastikkeessa, seuralainen otti paistettua riisiä vihannesten kera. Jälkimmäinen oli pettymys, öljyssä uitettua riisiä, jonka seassa lillui muutamia, surullisen näköisiä salaatinlehtiä. Itse sain kaksi saaterin isoa jättikatkarapua. Kastike maistui ihan kohtuulliselta, mutta syötävää oli vähän, rapujen kanssa sai taistella (olivat kuorineen päivineen) ja vihannekset oli pilkottu ikään kuin ne olisi kaivettu kaupan pakastimesta eivätkä olisi tuoretta päivää nähneetkään.
Muita yleisiä huomioita: Ravintoloissa oli tai ei ollut pöytäliinoja. Italialainen paikka oli sisustukseltaan oikein hieno, thai -paikka hiukan valjumpi ja pikakiinalainen aika nuhruinen. Liinojen päällä oli kaikkialla vaaleaa paperia, myös hienossa italialaisessa. En sitten tiedä, miten tämä paperisysteemi on hienompi kuin Suomessa yleisesti käytetty "lasilevy liinan päällä" -systeemi, kun joku jaksoi rutista, ettei Suomessa käytettäisi pöytäliinoja...
Hintataso oli samaa Suomen kanssa tai kalliimpaa. Kahvi ja kaakao ynnä muut juomat olivat pöyristyttävän hintaisia. Kaakao kermavaahdon kera maksoi 5,3e emmekä olleet edes ydinkeskustassa tai pahimmassa turistirysässä. Helsingissä Mbarista saa valtavan kaakaon kermavaahtoineen kolmella eurolla. Ja se maistuukin paremmalta. Cappuccino maksoi vaivaiset 4,8e. Kiinalaisissa/thaimaalaisissa paikoissa listahinnat olivat halvempia kuin Suomessa, mutta vastaavasti annokset olivat pienempiä, joten ruoka ei oikeasti ollut yhtään halvempaa.
En sitten tiedä, missä ihmeen luolissa kävimme, kun emme tunnistaneet Ranskan erinomaisuutta verrattuna Suomeen. Toki emme verranneet ranskalaista keittiötä suomalaiseen vaan sitä, millaista ruokaa Ranskasta saa verrattuna siihen, millaista saa Suomesta. Ja täytyy sanoa, että kurjimmassakin kiinalaisessa olen Suomessa syönyt paremmin kuin Pariisin "hienossa thairavintolassa" ja sama pätee siihen italialaiseen. Että tsori, minä olen taipuvainen kallistumaan Suomen kannalle tässä asiassa.
Paitsi yksi asia oli selkeästi paremmin kuin Suomessa. Jäätelö! Se on kallista, mutta on se vaan niin saamarin hyvää.
3 Comments:
Kävit Pariisissa lähinnä muiden maiden ruokakulttuureja edustavissa paikoissa. Standardietninen on samanlaista mössöä kaikkialla. Ei kai nyt Kreikassakaan syödä intialaisen siirtolaisen pitämässä pikaruokalassa vaan kreikkalaisessa tavernassa.
Jos Pariisissa haluaa syödä hyvää edullisesti, pitää mennä lounaalle paikallisten suosimaan bistroon johonkin hiukan sivuun turistikaduilta. Olen sellaisessa syönyt kolmen ruokalajin aterian, joka koostui alkuruoka-linnunmaksapateesta, pääruoka-lampaankyljyksistä ja jälkiruokapiiraasta sekä talon viinistä ja kahvista yhteishintaan 15 euroa. Siis konstailemattoman maistuvaa ja taidolla valmistettua ranskalaista "maalaisruokaa". Eikä ollut mikään poikkeustapaus, vaan samantyyppinen menyy tuntuisi löytyvän ihan säännönmukaisesti kohtuuhinnalla kun vähän katsoo missä syö.
Tulkittakoon tämä lähinnä Pariisin-vihjeenä eikä minään Chiracin puolustuksena. :-)
Ei standardietninen minusta ole samanlaista mössöä joka puolella. Kuten sanoin, olen Suomessa syönyt monissa paikoissa oikein maukasta kiinalaista tai thaimaalaista ruokaa. En toki ole päässyt vertaamaan niitä alkuperämaiden ruokapaikkoihin, mutta enpä tässä siihen pyrkinytkään. En myöskään yrittänyt verrata suomalaista ja ranskalaista kettiötä, että minulla ei ole kylliksi tietoa kummastakaan. Pohdinpahan vain, että millaista ruokaa ylipäätään Pariisista saa näin pistokokeena suhteessa siihen, millaista ruokaa Helsingistä saa.
Joka ainoa kerta, kun olen mennyt Ranskassa ranskalaiseen ravintolaan -- joskus ranskalaisten viemänä, tai usein matkaoppaiden suosituksia lukeneena, olen saanut melko mitäänsanomatonta ja mautonta ruokaa. Valtosa bistro-ruoasta on pihvi-ranskislinjalla tai platkuja salaatteja.
Jopa silloin, kun menin Cannesin lähellä olevassa kylässä Michelin-oppaassa mainittuun ravintolaan, ruoka oli minusta oikeastaan aika kamalaa (karjalanpatatyyppinen pläjäys kalkkunasta), vaikka tietyssä mielessä siitä näki, että se oli hyvin valmistettua.
Olen tullut siihen tulokseen (ja myöhemmin kuullut muiltakin), että kansanpaikkojen (= tavallisen sukankuluttajan kukkarolle sopivien) ravintoloiden ruoka ei itseasiassa ole mitään erityisen ihmeellistä vaan aika mautonta, rasvaista ja turhankin yksinkertaista. Jos haluaa saada sitä huippuhyvää ranskalaista ruokaa, pitää mennä joko ulkomailla olevaan ranskalaiseen ravintolaan tai johonkin Ranskan kalleimmista ravintoloista.
Lähetä kommentti
<< Home