Suuri Salaliittoteoria

On se hassu tämä kokemuksen syvääkin syvempi rintaääni, joka kumisee kautta internetin keskustelupalstojen ja blogien. Se kertoo totuuksia, joita ei parane kyseenalaistaa tai epäillä, sillä muuten kokemuksen syvä rintaääni muuttuukin leikki-ikäisen ulinaksi siitä, että hänen kokemuksilleen ei anneta tilaa eikä niitä hyväksytä. Yleensä tämä tilan antaminen ja hyväksyminen tosin tarkoittaa, että muiden tulisi hyväksyä se, että ulisevan leikki-ikäisen kokemukset menevät heidän kokemustensa yli ja ympäri. Sillä leikki-ikäisen kokemukset ovat se oikea näkemys maailmasta. Muut ovat väärässä.

Kokemuksen syvä rintaääni perustaa asenteensa välittömään lähipiiriinsä. Tähän asti tilanteessa ei ole mitään hassua, näinhän kaikki tekevät. Ongelmat alkavat, kun Kokemuksen syvä rintaääni lähtee linjalle, että jos jokin asia uupuu hänen lähipiiristään, sitä ei muuallakaan ole ja toisaalta, jos jotain asiaa on runsaasti, sitä on kaikkialla muuallakin. Tämä merkitsee, että jos Kokemuksen rintaääni tuntee joukon nutipäitä, hän ajattelee, että lähes kaikki muutkin ovat nutipäitä. Tämän jälkeen, kun hän törmää uusiin tuttavuuksiin, hän tulkkaa näiden puheen ja käytöksen nutipää-linssiensä läpi. Tuloksena uudetkin tuttavuudet usein luokitellaan nutipää-luokkaan, varsinkin, jos nämä ovat Kokemuksen kanssa eri mieltä.

Tämä pätee aina, kun joku meuhkaa, että naiset/opossumit/mustalaiset/pienet vihreät miehet marsista ovat sitä ja tätä. Meuhkaaja tuntee rajallisen määrän opossumeja, mutta se ei estä häntä ajattelemasta, että kaikki opossumit ovat tismalleen samanlaisia. Tosin, aina hänen ei tarvitse edes tuntea ketään kohderyhmänsä jäsenistä, pelkkä lyhyt kontakti tai kuulopuhekin voi riittää. Jos joku uskaltaa huomauttaa, että on muunkinlaisia opossumeja, Meuhkaaja kiljuu, että ei takuulla ole, koska hän ei ole törmännyt sellaiseen.

Tiedättekö, minä en tunne ainuttakaan ihmistä, joka keräilee postimerkkejä. En ainuttakaan. En myöskään tunne aitoja punapäitä, murhaajia, paperityöläisiä, parisuhteessa pettäneitä naisia, alkoholisteja, varastelevia mustalaisia, lasinpuhaltajia, dopingin käyttäjiä, hyperälykkäitä, väkivallakkoja, talousrikollisia, huorittelijoita, pornonäyttelijöitä tai lintubongareita. Täten päädyn johtopäätökseen, että näitä ihmisiä ei oikeasti ole olemassa, sillä kokemukseni eivät puolla heidän olemassaoloaan. Paperi tulee mustasta aukosta ja väkivaltatilastot ovat pelkkää feminististä huijausta, suuri salaliitto meitä kilttejä pilttejä vastaan.

Joka uskaltaa olla kanssani eri mieltä, halveksuu kokemukseni syvää rintaääntä ja ammutaan aamun koitteessa ilman oikeudenkäyntiä. Täällä sinä olet syyllinen, kunnes toisin todistetaan - millä ei ole merkitystä, sillä sinut on jo ehditty ampua.