Sodassa ei ole voittajia - paitsi Vladimir Putin

Sedis kirjoitti aiheesta, josta olen itsekin ajatellut kirjoittaa, joskin hiukan erilaisesta näkökulmasta. Venäjä juhlii Toisen maailman sodan voittoa ja Putin suitsuttaa kultaa ja kunniaa Neuvostoliitolle ja Stalinille. No, siitä hetken kuluttua, ensin Suomen osuudesta sodassa, mistä Sediskin kertoi.

Minun käsitykseni Suomen kahdesta sodasta on aina ollut se, että Talvisota oli puolustussota ja Jatkosota hyökkäyssota. Tähän tulokseen päädyin koulukirjojen, Tuntemattoman sotilaan ja omien päätelmieni tuloksena. Talvisota nyt on selvä, Neuvostoliitto kävi kiinni ja sillä sipuli. Mutta vaikka Jatkosotaa kuinka puolustussodaksi nimitettäisiin, niin mikä "puolustussota" se sellainen on, kun marssitaan vihollisen maille saakka rellestämään? Ehkä olisi vain pitänyt pysähtyä siihen, missä raja oli ollut ennen sotaa, vaikka turhahan sitä nyt on enää spekuloida, mitä sitten olisi käynyt. Hyökättiin ja takkiin tuli.

Kun sota oli sitten paketissa ja voittajat selvittelivät keskenään, kuka saa mitä ja keneltäkin, on tietysti selvää, että Suomi oli häviäjien puolella. Me olimme olleet Saksan liittolainen ja Saksa oli hävinnyt, minkä lisäksi me olimme hävinneet Neuvostoliitolle. Mutta kuka tietää, mitä olisi tapahtunut, jos jatkosotaa ei olisi sodittu? Jos voidaan ajatella, että Jatkosota vaikutti merkittävästi Suomen itsenäisyyden säilymiseen, en yhtään ihmettele, että eräät kutsuvat sitä voitoksi. Olisi ollut aika hapan tilanne joutua liitetyksi Neuvostoliittoon, kuten Baltian maiden kävi (vaikka Suomen asema ei toki ole suoraan verrannollinen Baltian maiden tilanteeseen).

Oudointa on minusta väite, että Suomi olisi pystynyt pysymään puolueettomana - pysyihän Ruotsikin. Kyllä, Ruotsi pysyi, mutta Ruotsilla ei ollut vieressään valtavaa naapuria, joka teki "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä" (sen liki saman, jonka se teki Baltian maille). Kun NL:n karhu ärjäisee, että maaläntit tänne ja niinku olis jo, mitä siinä voi tehdä? Selittää, että ei se nyt oikein, kato kun me ollaan puolueettomia. Suomi ei ottanut tarjousta vastaan ja karhu kävi kiinni. Mitä puolueettomuutta se on, kun Suomi vedettiin mukaan Talvisotaan? Siinä vaiheessahan se puolueettomuus meni jo. Joko laitetaan kampoihin tai antaudutaan. Sitä voi sitten miettiä, olisiko Suomea enää, jos Neuvostoliiton vaateisiin olisi suostuttu.

Minun mielestäni puolueettomuus menetettiin Talvisodassa. Jatkosota eli hyökkäys ei ehkä olisi ollut välttämätön, mutta tuskin Suomi olisi esimerkiksi lähtenyt hakemaan apua Neuvostoliitolta sen jälkeen, kun NL on ensin vaatinut alueita, hakannut Suomen rikki ja vienyt ne alueet väkisin. Eiköhän Suomi ollut siinä tilanteessa Neuvostoliittoa vastaan ihan siitä huolimatta, olisiko Jatkosota sodittu vai ei. Sitä paitsi, on varmaan helpompaa olla puolueeton (Ruotsi), kun naapurivaltio ei sodalla vie sinulta alueita. Puhumattakaan esimerkiksi Molotov-Ribbentrop -sopimuksesta. Eihän siitä lopulta pidetty kiinni, mutta se kertoo jotain NL:n suhtautumisesta Suomeen. Jos NL piti Suomea käytännössä omanaan, mitä mahdollisuuksia Suomella oli olla puolueeton?


Venäjä

Saksa on aina ollut se suuri sotasyyllinen, jota on lyöty kuin vierasta sikaa ja joka joutuu yhä vielä tekemään katumusharjoituksia hyvittääkseen natsi-Saksan rikokset. Sen sijaan voittajamaat ovat voineet sulkea silmänsä omien armeijoidensa tihutöiltä ja pitää itseään Jumalan maanpäällisinä sanansaattajina - kuten Venäjä tekee juuri nyt. Ei siinä mitään, saahan sitä voittoa juhlia, mutta on enemmän kuin röyhkeää pyyhkiä omat hirmutekonsa syrjään. Se on vaarallista.

Voin hyvin ymmärtää Baltian maiden kiukun. Venäjä on kuin iso koulukiusaaja, joka koulussa rökitti pikkumaat lähes henkihieveriin ja myöhemmin, kun kaikki ovat jo aikuisia, ihmettelee, että "mitä pahaa mä muka tein, mehän oltiin kavereita". No ei oltu. Voitte kysyä vaikka minun isoäidiltäni, jonka 18-vuotiaan veljen neuvostoarmeija haki Talvisotaan, jonne tämä jäi. Ei isoenoni olisi halunnut sotia Neuvostoliiton puolesta ainakaan mitään Suomea vastaan, mutta kuka häneltä mitään kysyi? Sotaan vaan. Sotaan, jonka NL aloitti.

Ukraina on vähän kuin Puola. Ensin tulivat saksalaiset ja jyräsivät maan. Sen jälkeen neuvostoarmeija teki saman. On sulaa, absurdia hulluttaa väittää, että mikään armeija olisi valloitettujen alueiden asukkaille kiva ja kiltti. Ei se ole armeijan tehtävä ja vaikka olisi, kuka sitä siinä tilanteessa pystyisi tai haluaisi noudattaa? NL:n armeijassa sääntö oli, että joko kuolet tai olet maanpetturi. Isoäitini tapasi isoisäni Saksan vankileirillä. Sodan jälkeen heidän oli lahjottava viranomaiset, jotta saisivat uudet passit. Passeihin nimittäin merkittiin mahdollinen sotavankeus ja sellaisen leiman kanssa oli kirotun hankala elää. Näin toimii kunniakas Neuvostoliitto.

Ja se Sankari-Stalin. Huru-ukko suorittaa ensin halvaannuttavan leikkauksen armeijansa päällystössä ja yrittää johtaa sotaa itse. Mikä on tulos? Saksalaiset Staliningradin porteilla. Kyllä, Neuvostoliiton kansat kärsivät suuresti Toisessa maailmansodassa, mutta osa siitä kärsimyksestä on Stalinin puusilmäisyyden syytä. Kannattiko tapattaa ne, jotka olisivat osanneet? Sitä paitsi, yksi suuri kärsijä oli jo mainittu Ukraina, joka kärsi yhtä lailla neuvostoarmeijan käsissä. Että kiitos vain suuri isänmaa. Ukrainalaiset eivät ole venäläisiä, eivät olleet silloinkaan. Ja tätä nykyä esim. Länsi-Ukrainassa venäläisiä vihataan kuin ruttoa, mutta se osa Ukrainasta kärsikin sodassa eniten.

Neuvostoliiton voitto ei ollut mitenkään Stalinin ansiota vaan hänen kenraaliensa. Stalinin juhliminen on kaikkien hänen uhriensa muistolle sylkemistä. Mutta vielä huvittavampaa Venäjän voitonjuhlassa on se, että siellä ei itse asiassa juhlita pääasiassa Neuvostoliittoa tai Stalinia vaan Putinia. Uutisissa nähtiin vähän aikaa sitten, kuinka Putin koketeeraa ja kuinka veteraanit häipyivät omiin juhliinsa, koska valtio ei ollut heille järkännyt mitään sen kummempaa.

Pitäisikö tästä päätellä, että Putin voitti Toisen maailmansodan?