Päästänsä vialla

Ai seitan. Kynsi katkesi. Eikä se ole sellainen naisellinen "iih, kynsi meni poikki" -tapaus vaan puolet kynnestäni on poissa. Siinä samalla meni iso palanen sitä osaa, joka on kiinni ihossa. Ja sitten piti leikellä repalepalaa tylsillä saksilla! Nyt pitäisi kyllä mennä punkkaan parkumaan ja vaatimaan hoitoa.

Suomi muuten pelasi tasan Latvian kanssa. Minähän en juuri urheilua arvosta eikä jääkiekko ole poikkeus. Jääkiekossa tosin on vielä se vika, että siitä kohkataan aivan hirvittävästi. Ihmiset kirkuvat ja parkuvat, kun vastustaja tekee maalin ja kun Suomi lataa sen mustan palluran verkkoon, ulvonta ja hurraa-huudot ovat niin kovia, että tärykalvot paukkuvat. Ja sitten, kun Suomi häviä... voi murhe ja SUURI kyynel, koko kansakunta on tuomittu perikatoon, maailmanloppu, tuomiopäivä eikä me ainakaan päästy taivaaseen, koska hävittiin Ruotsille 2-1.

Hei, oikeasti, ei se ole niin vakavaa. Se on peliä. Kukaan ei kuole, kukaan ei edes saa mitään. Suurinta osaa maailman ihmisistä ei kiinnosta likaisen nopan vertaa, häviääkö vai voittaako Suomi (= ei maailmanlaajuista kunniaa ja mammonaa). Suurin osa ei edes tiedä koko mm-kisoista ja vielä suurempi osa ei tiedä, että jossain Pohjolan peräalueilla on läiskä nimeltä Suomi.

Ja sitten joku voisi keksiä tälle sosiaalisti lahjakkaalle ja saakelin laajan kaveripiirin omaavalle verbaalinerolle (=naiselle) keinon, jolla saisi vokoteltua jonkun pyytämään tätä häikäisevää sananvääntelijää kahville. Ei jaksaisi viedä ilmoa yliopiston ilmoitustaululle. Ja voisi se näyttää vähän epäilyttävältä:

Haetaan iltapäiväkahviseuraa. Soita 050-*******.