Haukkumisen orgastinen ihanuus

Tämä Ellien keskustelu on kaunis ja upea, ja kertoo siitä sivustosta niin paljon, että minua on turha maanitella sataa virtuaalimetriä likemmäs mokomaa. Yhteisessä loassa rämpiminen on netissä niin hurjan kivaa, että monet sitä harrastavat. Tällä kertaa lokasaavissa kinataan siitä, onko syy suomalaisten naisten miesten taholta vastaanottamaan haukkuryöppyyn miesten kypsymättömyydessä ja kyvyttömyydessä ilmaista yhtään mitään muuta kuin solvauksia vai naisten itsekkyydessä ja lutkamaisuudessa. Ai niin ja kaikki naiset polttavat ja ovat alkoholistiongelmaisia. Se, joka tuon sanoi, on löytänyt jostain viinakätköni... Aika mestari, kun se on minultakin hukassa! Täytyy varmaan antaa sille, jotta se kertoisi minulle, missä kätkö on. Vieroitusoireet alkavat olla hirmuiset. Viinaa... *tärinää, vapinaa, kielen lerpattamista, silmien pyörimistä, pyörtyminen lattialle*

Selvä, suomalaiset naiset ovat hirvittäviä ja suomalaiset miehet ällöttäviä. Tämä on ihan ok ja sallittua, ei kaikesta eikä kaikista voi tykätä. Eikä tarvitse. Mutta, miksi, oi miksi (vastaathan, universumi?) on pakko solvata lyttyyn se toinen osapuoli? Jos suomalaiset naiset ovat kammottavia juoppoketjupolttajalutkahuoria ja venäläiset naiset niin ihania ja sirpakoita, eikö sitä vain voisi kiireen vilkkaa suksia sinne naapuriin vokottelemaan kaunista Tatjaanaa? Ja jos suomalaiset miehet ovat epäkypsiä sovinistihakkaajasikoja, kun taas ranskalaiset miehet ovat ah-niin-kohteliaita-ja-ihania, eikö olisi järkevämpää varata ensimmäinen lento Pariisiin ja tehdä itseään tykö hurmaavalle Pierrelle?

Mutta ei. Vaikka naiset ja miehet ulkomailla ovat sanoinkuvaamattoman moninkertaisesti upeampia, hyväkäytöksisempiä ja aina kaikessa parempia kuin paikalliset, ainoa, mitä paikallisiin tyytymättömät osaavat tehdä, on solvata paikallisia netissä sellaisin sanankääntein, että universumikin punastuu. Eikö näidenkin ihmisten elämä olisi paljon onnellisempaa Venäjällä/Ranskassa/Kuussa sen ihqihanan ei-ainakaan-suomalaisen kumppanin kanssa? Vai saako siitä nettisäksätyksest jotain sellaista orgastista tyydytystä, jota minä en ymmärrä? Siis sen tason henkisen orkun, että mieluinen ulkomaalaiskumppani on sen rinnalla valju kuin sumuinen aamu tehdasalueella?

Eihän minun ole pakko lukea näitä suomalaisiin miehiin tai naisiin kohdistuvia rienauksia - enkä yleensä luekaan. Suomen lain puitteissahan kullakin yksilöllä on toki oikeutensa ilmaista vastenmielisyytensä niin netitse kuin keskellä Haminan toria, kunhan ei liikaa häiritse ohikulkijoita huutelullaan. Silti, joskus, ihan vain satunnaisesti, hämmästelen hiukan, mikseivät nämä vastenmielisyytensä ilmaisijat hae sitä, mikä ei ole heille vastenmielistä. Mutta ehkä minä en vain ole koskaan oikein oivaltanut sitä hienosyistä mekaniikkaa, jonka ansiosta netissä anonyymisti** ilkeily on henkisesti niin maksimaalisen tyydyttävää, että se ihana ulkkarikumppani hiipii mieleen ainoastaan silloin, kun sillä mielikuvalla voi liiskata vastenmielisyyden kohteen vielä pienempään maan rakoon. Sitten voi hihittää orgastisesti päälle ja tuntea itsensä kukoksi tai kanaksi tunkiolla. Ja olla välittämättä siitä jätteiden löyhkästä, joka nenään tulvii.


**Suurin osa näistä anonyymeistä ei kehtaisi solvata kohdettaan päin kasvoja, varsinkaan sellaisin ilmauksin, joita netissä käyttävät. Ne, jotka tosielämässä kohteitaan kurnuttavat, eivät taas tarvitse nettiä siihen.