Välivuosihörhöt

Piitu Kauppi jakelee uusimmassa Ylioppilaslehdessä (11/3/2005) neuvoja ylioppilaille. Hän kertoo saaneensa niitä itsekin lakkiaisissa, joten hän lienee varsin pätevä neuvomaan, mitä neuvoja kannattaa kuunnella ja mitä ei. Jälkimmäisiin kuuluu isoäidin kummin kaiman vinkki, että kirjoitusten jälkeen kannattaa pitää välivuosi. Eieiei, Piitun mukaan pian eivät ylioppilaat pääse töihin mihinkään eikä jouten kannata olla, koska se tietää vain koloa kukkaroon. Sitä paitsi, kynnys voi olla suuri, kun pääsykokeissa kimmeltävät myöhemmin saman vuoden ylioppilaat lisukepisteineen. Siinä ei välivuoden pitäneellä enää ole juuri mahdollisuuksia koulutusputkeen, eihän?

Täällä eräs välivuoden pitänyt rohkenee olla eri mieltä. Välivuosi kului lähes kokonaan Englannissa au pairina ja kokemus oli erittäin arvokas siitäkin huolimatta, että loppuajan olin siellä lähes kroonisen masentunut. Opin englantia, pääsin sisään skottiyliopistoihin, opin sen hakusysteemin ja ymmärtämään paikallisia tapoja jonkin verran ja ennen kaikkea löysin ikioman opiskelupaikkani. Jos en olisi lähtenyt, olisin nyt opiskelemassa fysiikkaa enkä todennäköisesti tietäisi juuri mitään uskontotieteestä. Olen enemmän kuin tyytyväinen välivuoteeni, suorastaan muikea siitä, että tajusin pitää sen. Eikä minulle käynyt huonosti pääsykokeissakaan, olin niissä paras. Lällällää sen vuoden ylioppilaat!

Tämä ei silti tarkoita, että kaikkien kannattaisi pitää välivuosi. Jos ei halua eikä tunne sitä tarpeelliseksi, senkun syöksyy opintoputkeen. Toki pääainetta voi vaihtaa myöhemminkin, ei sitä välttämättä tarvitse ottaa vuotta vapaaksi pähkäilläkseen, mitä opiskelisi. Mutta jos haluaa pitää sen välivuoden, ei kannata kuunnella Piitua. Pitäkää se. Opistoilla näkee vanhuksiakin opiskelemassa, jos he ovat päässeet, ei teilläkään mitään hätää pitäisi olla.