Kadonneita: Newfoundlandin turska

Hesarista lisää, kalauutisia ulkomaat -sivuilta: Pohjanmeren turska on pahoissa vaikeuksissa ja sen pyynti kielletään kokonaan kahdeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen mietitään jatkoa. Mukana on pienempi juttu New Foundlandin turskasta, jolle ehti jo käydä kehnosti vuonna 1992, kanta romahti tyystin eikä ole toipunut. 42 000 kanadalaista jäi työttömäksi ja tietysti touhu vaikutti heidän perheisiinsä myös.

Ihmiset kalastavat ihan liikaa, se on tunnettu tosiasia, mutta monet eivät vain usko. Ymmärrän kyllä, että kalastajat vihaavat kiintiöitä, koska ne rajoittavat heidän elinkeinoaan, mutta miksi se ei mene millään päähän, että jos he jatkavat tätä tahtia, heillä ei pian ole sitä elinkeinoa? Kanadassa ei uskottu, kalastajat viis veisasivat kiintiöistä, kalastivat entiseen malliin ja tulos on nähtävissä. Vaikka tunnenkin myötätuntoa heitä kohtaan, he kyllä ansaitsivat työttömyytensä tuhoamalla ihan itse päätulonlähteensä.

Ilmastonmuutoksen, monien ympäristötuhojen ja vastaavien kohdalla on niin helppoa olla välinpitämätön, koska ne koskettavat vasta seuraavia sukupolvia. Mitäs me niistä. Mutta kalakannat ovat eri juttu, ne romahtavat jo meidän elinaikanamme, jos kalastusta ei hillitä. Tämän vuoksi minusta on järjetöntä, että kiintiöistä nillittävät juuri ne, jotka ovat kaikken riippuvaisimpia kalakantojen hyvinvoinnista.