Päiväni Kaapelitehtaalla

Voisin ihan vaihtelun vuoksi kokeilla "erilaista bloggaamista". En kai yleisesti ottaen kerro paljoakaan elämästäni, mutta pistetään nyt sellainen päiväkirjamallinen kirjoitus tulemaan. Kertokoon se vaikka eilisestä.

Eilen oli siis torstai. Aamulla heräsin, hain Hesarin ulkoa (koska oli yötä mieheni luona ja heillä on postiloota ulkona) ja laitoin aamiaista: ruisleipää, sinihomejuustoa (17%), kiiwejä ja maitoa. Sen jälkeen oli kirmattava päätäpahkaa laitokselle tulostamaan alustava suunnitelma seminaariesitelmää varten, koska seminaari alkoi klo 10. Ilmeisesti tarkoitukseni on nyt käsitellä modernia japanilaista kauhuelokuvaa ns. "nykyajan kummitustarinana" eli vertailla japanilaiseen kummitus- ja kauhugenreen yleensä jne. Valitettavasti monet aihetta käsittelevät kirjat löytyvät yliopiston pääkirjaston suljetusta varastosta ja se on kyllä kökkö paikka se. Ulko vaatteet pois, laukut kaappiin, ole mahdollisimman hiljaa. Kai siellä on jotain vinkuvanhoja niteitä, jotka lakkaavat olemasta, jos meteli ylittää 20 desibeliä.

Seminaarin jälkeen käväisin polkemassa tunnin verran ja luin samalla Jude Deverauxin pöhköromanttista romaania. Huomasin myös, että keskustan salin koneessa on vinkkejä esimerkiksi ruokavalion suhteen, ja ne piti tietysti kirjoittaa ylös. Seuraava vuorossa oli iloinen unicafe -lounas mieheni ja hänen kaverinsa seurassa. Söin kiovalaista kanaa, jossa oli rasvaa varmaan 50% ja kylmiä kumiperunoita. En kyllä taaskaan käsitä, miksi ne perunat on pakko kuoria, minä söisin ne kuorineen päivineen, jos voisin. Unicafessa on toisinaan ihan hyvää ruokaa ja noin yleisesti arvioiden se on ihan kohtuullisen tasoinen paikka, mutta eilinen atria ei vakuuttanut. Olisi saanut olla maissia. Rrrrakastan maissia. Erityisesti keitettyjä maissintähkiä. Njam.

Syötyäni huristin kotiin tuhatta ja sataa, koska piti ottaa tavaraa mukaan ja ehtiä vielä tekstin tutkimus -kurssille. En tosin käkkinyt siellä kauaakaan, koska se loppuu 17:45 ja minulla alkaa 17:30 ompelukurssi, missä viihdyn paljon paremmin. Sitä paitsi, kävin tuon kurssin jo viime vuonna, mutta olin liian laiska kirjoittaakseni esseen... *kröhöm* No, tänä vuonna se on helpompikin, luentopäiväkirja ja kaksi referaattia.

Ompelukurssilla oli kivaa. Ompelu on kivaa. Onhan se toki joskus hemmetinmoista säätöä, mutta kun saa ylleen itsetehdyn koltun niin se se vasta onkin kivaa. Nyt on menossa musta silkkimekko, jossa on vyötärö rintojen alla. Silkki oli niin ohutta, että piti tehdä vuori siihen.

Lisäksi opimme uuden käsityömenetelmän, jonka nimi on "crazy patchwork". Se on vähän kuin tilkkutyötä, mutta hauskempaa. Ensin liimaillaan kangaspaloja liimapaperille, sitten silitetään, sitten leikellään niistä halutunmallisia ja liimataan taustakankaalle halutulla tavalla. Seuraavaksi otetaan törkeän kallis kone, valitaan joku komea ommel ja hieno kirjontalanka ja huristellaan työn yli mistä mielitään. Aika usein tilkkujen saumakohdat kannattaa huolitella, mutta tuolla tyylillä voi tehdä esimerkiksi tauluja. Innostuin taas oitis suunnittelemaan kangastauluja. Kotona ei vaan voi tehdä, koska kyllin hienot koneet ovat lähes tietokoneistettuja (joku päivä niihin saanee netinkin) ja maksavat päälle 1000 euroa. Siinä saa ommella aika rutosti tavaraa ennen kuin kannattaa. :D

Illalla tuli tietysti kotiin, söin ja irkkasin. Siinä se.