Hyviä asioita, osa 1 - vahtimestari
Mieheni ei erityisemmin lue blogeja, mutta kerran vilkaistuaan hän kysyi minulta, että eikö ihmisillä ole muuta tekemistä netissä kuin valittaa. Kieltämättä omakin blogini on aikamoinen valitusblogi, tämä ja tämä asia on huonosti, tarttis teherä jottain, äijät kiusaa, masu on pipi ja en tykkää. Tuskin tämä tästä paljoa muuttuu, mutta tästä lähin pyrin ainakin kerran viikossa kertomaan jostain asiasta, joka on mielestäni hyvin tai hyvä.
Helsingin yliopistolla on runsaasti rakennuksia. Yksi niistä on Tieteiden talo, joka sijaitsee osoitteessa Kirkkokatu 6. Koska olin aikoinani Suomen keltologisen seuran jäsen ja virallinen postintarkastaja ja koska tieteellisten seurojen tilat sijaisevat usein siellä, olin usein nähty vieras Tieteiden talolla. Avaimet piti joka kerran pyytää vahtimestarilta, joka oli selkeästi ulkomaista syntyperää. Hänen ihonsa oli kermakahvin sävyinen ja aksentti vieras. Ja joka kerran hänet tavattuani tulin hyvälle tuulelle. Hän oli ystävällinen, hymyileväinen ja ennen kaikkea ulkomaalaista syntyperää.
Muitakin on. Helsingin yliopiston liikuntakeskuksessa on töissä eräs ulkomaista syntyperää oleva muslimi, jonka kanssa olen ollut samalla kurssilla. Hän lukee ilmeisesti uskontotieteitä. Lehdistä löytyy myös juttuja aiheesta, esimerkiksi eräästä (olikohan somali?) mustasta miehestä, joka toimii nykyään Hämeenlinnassa silmälääkärinä (loistavaa!) ja toisesta, joka toimii jossain pohjoisessa eläinlääkärinä. Juttujen perusteella heidän asiakkaansa arvostivat heitä ja pitivät heistä.
On toki hieno asia, jos ja kun suomalaisella on töitä, mutta yhä jokaisen kerran, kun kohtaan jonkun ulkomaalaissyntyisen töissä, se hymyilyttää. Ei siksi, että hän ei ole laiska ulkomaalaispelle, vaan tekee töitä vaan siksi, että hän on saanut töitä. Se antaa minulle toivoa, mitä tulee suomalaisiin. Ehkä meilläkin on mahdollisuus olla olematta niin mustavalkoista, sisäänpäin lämpiävää porukkaa, jonka ainoat keinot reagoida erilaiseen ihonväriin ovat väkivalta tai pilkallinen nauru.
Ja sanottakoon vielä, että toki muidenkin ulkomaalaisten työllistyminen on hieno asia, mutta ranskalaisilla ja ruotsalaisilla tuskin on yhtä vaikeaa työmarkkinoilla kuin vaikkapa somaleilla ja kenialaisilla. Venäläiset ovat ehkä jossain siinä välissä. Minusta on hienoa, että kohtaamilleni ihmisille on annettu mahdollisuus ja että he ovat käyttäneet sen.
Helsingin yliopistolla on runsaasti rakennuksia. Yksi niistä on Tieteiden talo, joka sijaitsee osoitteessa Kirkkokatu 6. Koska olin aikoinani Suomen keltologisen seuran jäsen ja virallinen postintarkastaja ja koska tieteellisten seurojen tilat sijaisevat usein siellä, olin usein nähty vieras Tieteiden talolla. Avaimet piti joka kerran pyytää vahtimestarilta, joka oli selkeästi ulkomaista syntyperää. Hänen ihonsa oli kermakahvin sävyinen ja aksentti vieras. Ja joka kerran hänet tavattuani tulin hyvälle tuulelle. Hän oli ystävällinen, hymyileväinen ja ennen kaikkea ulkomaalaista syntyperää.
Muitakin on. Helsingin yliopiston liikuntakeskuksessa on töissä eräs ulkomaista syntyperää oleva muslimi, jonka kanssa olen ollut samalla kurssilla. Hän lukee ilmeisesti uskontotieteitä. Lehdistä löytyy myös juttuja aiheesta, esimerkiksi eräästä (olikohan somali?) mustasta miehestä, joka toimii nykyään Hämeenlinnassa silmälääkärinä (loistavaa!) ja toisesta, joka toimii jossain pohjoisessa eläinlääkärinä. Juttujen perusteella heidän asiakkaansa arvostivat heitä ja pitivät heistä.
On toki hieno asia, jos ja kun suomalaisella on töitä, mutta yhä jokaisen kerran, kun kohtaan jonkun ulkomaalaissyntyisen töissä, se hymyilyttää. Ei siksi, että hän ei ole laiska ulkomaalaispelle, vaan tekee töitä vaan siksi, että hän on saanut töitä. Se antaa minulle toivoa, mitä tulee suomalaisiin. Ehkä meilläkin on mahdollisuus olla olematta niin mustavalkoista, sisäänpäin lämpiävää porukkaa, jonka ainoat keinot reagoida erilaiseen ihonväriin ovat väkivalta tai pilkallinen nauru.
Ja sanottakoon vielä, että toki muidenkin ulkomaalaisten työllistyminen on hieno asia, mutta ranskalaisilla ja ruotsalaisilla tuskin on yhtä vaikeaa työmarkkinoilla kuin vaikkapa somaleilla ja kenialaisilla. Venäläiset ovat ehkä jossain siinä välissä. Minusta on hienoa, että kohtaamilleni ihmisille on annettu mahdollisuus ja että he ovat käyttäneet sen.
1 Comments:
Mieheni ei erityisemmin lue blogeja, mutta kerran vilkaistuaan hän kysyi minulta, että eikö ihmisillä ole muuta tekemistä netissä kuin valittaa.
Tuolla sai hymyn huulille :) Se on niin totta tai siltä se usein ensisilmäyksellä vaikuttaa, luki kenen tekstiä tahansa ;)
Lähetä kommentti
<< Home