HV, osa 2 - lunta ja opiskelua

Vihdoinkin lunta! Ihanaa. Onhan se vähän turhan märkää, mutta ehkäpä sää tästä vielä viilenee ja pääsen narskuttamaan lunta ja rakentamaan lumilinnan. Suomen neljä vuodenaikaa ovat muutenkin erinomainen juttu. Syksy on oikeastaan ainoa, mistä en suuremmin välitä, muut ovat suosikkejani. Toivottavasti helmikuussa on taas kunnolla kylmä.

Opiskelen tällä hetkellä kahdessa yliopistossa. Olen ollut niin onnekas, että olen päässyt yliopistoon sisään aina, kun olen halunnut. Biologiaa en päässyt lukemaan, mutta sillä ei ollut merkitystä, koska lähdin syksyllä au pairiksi enkä olisi muutenkaan mennyt lukemaan sitä. Sen sijaan minut hyväksyttiin Edinbourghiin, Glasgow'hun ja Aberdeeniin lukemaan kelttikieliä ja ilman kielikoetta! Kaikkien yliopistojen esitteissä luki, että on oltava todiste englannintaidosta enkä minä opiskellut sitä edes lukiossa (olen sikäli harvinaisuus, että en ole koskaan lukenut englantia peruskoulussa tai lukiossa). Ilmeisesti suomalaisilla opiskelijoilla on kuitenkin niin hyvä maine, että pääsin sisään ilman ehtoja.

Tällä hetkellä seikkailen kuitenkin sitkeästi Helsingin uskontotieteen laitoksella enkä Skotlannissa. Miksikö? Hinta. Briteissä opiskelu vaan tulee kirotun kalliiksi ja Skotlanti on vielä hyvää seutua, jos sinne aikoo lähteä. Briteissä lukukausumaksu on vähintään 1500 puntaa, mutta Skotlannissa on säätiö nimeltä SAAS (Student Awards Agency for Scotland), joka maksaa lukukausimaksut perustutkinnon ajalta. Perustutkinto kestää Skotlannissa neljä vuotta ja vastaa Suomen kandin papereita. Valmistuttuaan opiskelijan odotetaan maksavan SAAS:lle takaisin 2000 puntaa, mutta vasta, kun hän ansaitsee yli 10 000 puntaa vuodessa. Tavallaan kyseessä on siis opintolaina, mutta sehän ei korvaa edes puolia lukukausimaksuista ja verrattuna muuhun Yhdistyneen Kuningaskunnan yliopistotoimintaan, se on suorastaan paratiisi. Muualla, jos et saa stipendiä, maksat maksusi itse.

Otin UK:n esimerkiksi, koska se on ainoa maa Suomen lisäksi, jonka yliopistojärjestelmää tunnen. Siitä piti ottaa hakuvaiheessa selvää. Tiedän toki, että monissa muissakin maissa ovat lukukausimaksut käytössä. Ystäväni amerikkalainen kihlattu makselee varmaan lopun ikäänsä takaisin opintolainaansa, jonka on joutunut ottamaan maksaakseen lukukausimaksunsa. Lisäksi hän oli joutunut vaihtamaan yliopistoa edellisen käytyä lopulta liian kalliiksi.

Suomessa näin ei käy. Yliopisto ei ole opiskelijalle liian kallis. Vuoden alussa YTHS:lle ja HYY:lle maksettavat 80 euroa eivät tunnu missään. Eikä minulla mitään vakavaa valittamista ole opistosta ollut, vaikka joissain pikkuasioissa tökkii joskus. Esimerkiksi Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien tutkimuksen laitos saisi oikeasti säätää sivujaan uusiksi. Paranneltavaa tietenkin on, mutta noin ylipäätään olen erittäin tyytyväinen Suomen yliopistosysteemiin. Eläköön lukukausimaksuttomuus!