Valehdella saa ja pitää
Ei ole salaisuus, että monet aviokumppanit pettävät toisiaan. Joskus syytkin ovat melko samanlaisia, kumppani ei anna, ei ymmärrä eikä kiihota. Perustelut tuntuvat kuitenkin hiukan eroavan. Miehet perustelevat biologialla, sillä, että "mitä ei tiedä, se ei satuta" ja sillä, että ovathan se sentään hyviä isiä ja ottavat vastuun perheistään. Ja vakuuttavat rakastavansa lapsiaan eivätkä näiden vuoksi halua erota.
Mihin biologinen perustelu pohjaa? Siihen, että näiden miesten mielestä nainen tähtää ensisijaisesti avioliittoon ja lapsiin (siitäkin huolimatta, että monet naiset itse kieltäytyvät joko toisesta tai molemmista) ja päästyään tavoitteeseensa, seksi ei enää kiinnosta. Tällöin on aviomies pahassa pulassa, sillä hänen halukkuutensa kasvaa vain vuosien myötä. Ja kun hän ei halua lähteä purkamaan parisuhdettaan eikä välttämättä edes keskustelemaan vaimon kanssa ongelmista, hän tietysti menee kakkosnaisen luo.
Mihin pohjaa peruste "mitä ei tiedä, se ei satuta"? Helppoa. Ihmisethän haluavat, että heille valehdellaan. Koko sosiaalinen kanssakäyminen perustuu sille, että kavereille/ystäville/puolisoille esitetään valheita. Tämän vuoksi ei kannata väittää, että liiton tulisi perustua rehellisyyteen. Eihän vaimokaan sitä halua. Ja toisaalta, tieto on tuskaa. Jos vaimo ei tiedä, eikä koskaan saakaan tietää, mitä väliä sillä on, mitä mies oikeasti tekee?
Ajatelkaapa seuraavaa tilannetta. Miehelle paljastuu, että hänen lapsensa eivät olekaan hänen lapsiaan. Vaimo on käynyt kiksauttamassa yritysjohtajaa, joka on isä ja hänellä on vakituinen kakkosmies Jyväskylässä, rikas, komea ja raamikas ja tietysti naimisissa. Kun mies tivaa, vaimo selittää: "Se on katos kulta tää biologia, kun mun pitää tietty varmistaa, että mun lapsilla on parhaat geenit ja eihän sun geenit mitenkään kelpaa, kun oot mikä oot. Omaa syytäs, mitäs et ryhtynyt rikkaaksi, komeaksi porhoksi. Ja kun mä ajattelin, että eihän se sua kuitenkaan haittaa, kun et tiedä, niin että mitä väliä sillä oikeastaan on. Ja pysyyhän meidän suhde kasassa ja tärkeintä on, että lapsilla on vanhemmat, eikö?"
Menisikö läpi? Nyökyttelisikö mies ja tuumisi, että joo, näinhän se on ja olisi sitä mieltä, että vaimo teki pahasti vain siinä, ettei salannut asiaa kyllin hyvin?
Minä en usko. Moni petturimies on juuri sellainen, joka huoletta hyppii muiden päällä, mutta jos joku tekee hänelle saman, nousee itku ja parku elämän tuskasta ja kumppanin petollisuudesta. Kuinka se saattoi! Nii-in, kuinka se saattoi?...
Mihin biologinen perustelu pohjaa? Siihen, että näiden miesten mielestä nainen tähtää ensisijaisesti avioliittoon ja lapsiin (siitäkin huolimatta, että monet naiset itse kieltäytyvät joko toisesta tai molemmista) ja päästyään tavoitteeseensa, seksi ei enää kiinnosta. Tällöin on aviomies pahassa pulassa, sillä hänen halukkuutensa kasvaa vain vuosien myötä. Ja kun hän ei halua lähteä purkamaan parisuhdettaan eikä välttämättä edes keskustelemaan vaimon kanssa ongelmista, hän tietysti menee kakkosnaisen luo.
Mihin pohjaa peruste "mitä ei tiedä, se ei satuta"? Helppoa. Ihmisethän haluavat, että heille valehdellaan. Koko sosiaalinen kanssakäyminen perustuu sille, että kavereille/ystäville/puolisoille esitetään valheita. Tämän vuoksi ei kannata väittää, että liiton tulisi perustua rehellisyyteen. Eihän vaimokaan sitä halua. Ja toisaalta, tieto on tuskaa. Jos vaimo ei tiedä, eikä koskaan saakaan tietää, mitä väliä sillä on, mitä mies oikeasti tekee?
Ajatelkaapa seuraavaa tilannetta. Miehelle paljastuu, että hänen lapsensa eivät olekaan hänen lapsiaan. Vaimo on käynyt kiksauttamassa yritysjohtajaa, joka on isä ja hänellä on vakituinen kakkosmies Jyväskylässä, rikas, komea ja raamikas ja tietysti naimisissa. Kun mies tivaa, vaimo selittää: "Se on katos kulta tää biologia, kun mun pitää tietty varmistaa, että mun lapsilla on parhaat geenit ja eihän sun geenit mitenkään kelpaa, kun oot mikä oot. Omaa syytäs, mitäs et ryhtynyt rikkaaksi, komeaksi porhoksi. Ja kun mä ajattelin, että eihän se sua kuitenkaan haittaa, kun et tiedä, niin että mitä väliä sillä oikeastaan on. Ja pysyyhän meidän suhde kasassa ja tärkeintä on, että lapsilla on vanhemmat, eikö?"
Menisikö läpi? Nyökyttelisikö mies ja tuumisi, että joo, näinhän se on ja olisi sitä mieltä, että vaimo teki pahasti vain siinä, ettei salannut asiaa kyllin hyvin?
Minä en usko. Moni petturimies on juuri sellainen, joka huoletta hyppii muiden päällä, mutta jos joku tekee hänelle saman, nousee itku ja parku elämän tuskasta ja kumppanin petollisuudesta. Kuinka se saattoi! Nii-in, kuinka se saattoi?...
3 Comments:
Tuo miesten tavanomainen puolustus ei tuntuisi niin uskottavalta, jollei itse elämä olisi osoittanut, että varsin suuri osa avioliitoista perustuu nimenomaan naisen tarpeeseen hankkia lapsilleen huoltaja. Mitä enemmän olen nähnyt elämää, naisia ja suhteita, sitä selvemmäksi minulle on käynyt, että harvalla parilla oikeasti on paljoakaan yhteistä. Rohkenen jopa väittää, että isovanhempieni sukupolven edustama tasaveroinen, yhteisiin älyllisiin ja kulttuurisiin intresseihin perustuva toveriavioliitto on nykyään selvästi harvinaisempi kuin heidän aikanaan.
Isovanhempiesi "sukupolven"? Onko sinulla muitakin todisteita kuin omat isovanhempasi? Mitä mun sukuuni tulee, niin eipä siellä tuollaisia toveriliittoja ollut.
Minulle biologia on selitys tälle ilmiölle (pettämiselle), mutta se ei ole pätevä perustelu sille. Sukupuolivietti voi olla voimakas, mutta sen tyydyttäminen ei ole elinehto, joten ihminen, joka ei kykene hillitsemään itseään, on minun silmissäni surkean heikko, ja joka tapauksessa ansaitsee syyllistämisen ja syyllisyydentunnon. Jälkimmäinen on se, joka valitettavan usein tuntuu puuttuvan.
Ja tämä pätee yhtä lailla naisiin kuin miehiinkin.
Lähetä kommentti
<< Home